Duunipäiväni voi joskus olla erittäinkin tylsiä. Työskentelen siis päihdehuollon parissa sellasessa päiväkeskuksessa tällä hetkellä. Tää on siis vaihtoehto aamulla aloittaa päivä selvinpäin, eikä tarttua pulloon (siis ei mulle, mutta asiakkaille). Ihmiset tulee pelailee biljardia, juomaan kahvia, lukemaan lehtiä, hoitaa asioita koneella, kattoo töllöä. Ja mitäkö mä sitten teen täällä...no pelaan biljardia, juon kahvia, poltan tupakkaa, katon aamun piirretyt sun muut diipadaapa tv-ohjelmat, luen päivän lehden ja seikkailen facebookissa ja tällä hetkellä kirjoitan blogiini jotain typerää ja tyhjänpäivästä. Tän kuun kun vielä jaksaa kärvistellä täällä, niin sitten voikin taas aamulla herätessään siirtyä sohvalle ja kattoo taas aamun töllö ohjelmat, poltella tupakkaa, juoda kahvia, kuunnella musaa, seikkailla netissä. Pitäisköhän tilata lehtikin, että sais senkin luettua. Ja tuoko ei sitten ole tylsää. Voihan perse. Onko elämäni tylsää? Ei onneksi ole, mutta tältä osin elämäni on erittäin pelottavaa, mitä tulevaisuus tuo opiskelu / työ merkeissä, se on kaikki suuri avaruus josta tiedän vain hyvin vähän. No asioilla on tapana järjestyä ja aika näyttää.
Mutta tänään voisin olla niin ahkera ja kirjoitella tänne taas musapläjäyksen, kun se vkonlopulta jäi tekemättä hirmuisen väsymyksen ja pienoisen krapulan takia. Olin juhlistaa Ristiinassa kaverin uuden muksun syntymää, elikkäs varpajaisissa joten väsymys oli aika kova, enkä todellakaan jaksanut raapustella mitään enää tänne, sorry.
Kotiin kun pääsen niin kenties arvotan taas facebookissa hyllystäni jonkun levyn ja kirjoitan siitä jotain mietteitä tänne. Kenties haaveissa on joskus saada niin paljon lukijoita, että voisin täälläkin teiltä kysellä toiveita että mistä levystä haluaisitte mun kirjoittavan, mutta se ehkä neljällä lukijalla on vielä hieman aikaista, jos vaikka sais muutamia enemmän niin voisin testata teidän tarkkaavaisuutta, että luetteko edes tätä =)
Loppuun viime aikojen radiohitti joka kolahti ekalla kuulemalla, enkä edes tajua että miks. Onhan naisella erittäin hieno ääni ja biisikin on hyvä, mutta eihän tää oikein mun musaa oo.
ADELE - Rolling In The Deep
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Uuden vuoden eka musapläjäys.
Do dii...uusi vuosi ja uudet kujeet. Hyvää tätä vuotta jokaiselle!
Itelläni vuoden vaihde meni loistokkaassa seurassa ja hyvän elokuva trilogian parissa. Keikka elämänkin potkaisin käyntiin heti vuoden ensimmäisenä päivänä kun paikallisessa Old Cock baarissa oli soittamassa ekoista Totem Roll Weekendeistä tuttu The Soil Senders Tampereelta. Mukavahan se oli taas kuulumiset vaihtaa tutuiks tulleiden soittajien kanssa ja nähdä mikä oli keikkakunto vuoden ekana päivänä. Keikkakuntohan oli vallan iloinen ja loistava, eikä se ollut alkoholin ansiota, vaan rautaisen ammattimaisuuden jota tältä bändiltä löytyy. Bändihän on suht tuore, perustettu vuonna 2008, mutta soittajat taas ei oo niinkään tuoreita. Enkä tarkoita heidän ikää vaan kokemusta jota löytyy esim. bändeistä nimeltä Whistle Bait ja Back Beat Combo. Keikka oli hyvää takuu varmaa Soil Sendersia, reipasta ja rytmikästä soitantaa, iloisia ja hyvinkin meneviä biisejä, aina yhtä piristävää saksofonia, basistin laulamia biisejä. Näki, koki ja kuuli, että bändi nautti lavalla olosta ja keikasta vaikkakaan porukkaa ei vuoden ekana päivänä paikalla hirmuista määrää ollutkaan. Mietin siinä ekan setin aikana, että ostaisko bändin levyn, koska voisin sitten kirjoitella tänne musapläjäystä hieman keikasta ja hieman levystä. Päässäni pyöri ajatukset suht huonosta sen hetkisestä taloudellisesta tilanteestani ja siitä että onko tämä levy tai bändi kuitenkaan sitä mitä kotona jaksaisin kuunnella. Setin jälkeen rumpali tulikin luokseni ja tokas, että keväällä kukaan ei tainnut ymmärtää tätä sulle antaa, mutta ota nyt sitten levy kuunteluun ja samalla löi levyn kouraani. Joten iloisen yllätyksen muodosta tämä kirjoittaminen on mahdollista myös sen levyn osalta.
Joten mennäämpä levyyn sitten. Kansikuvaltaan se on tämän näköinen.
Kansikuva on ehkä hieman harhaan johtava tämän bändin osalta. Tai no tuokin on jokaisen omassa ajatusmaailmassa oleva juttu, mutta ite sen jotenkin tunnen vievän hieman harhaan koska bändi soittaa iloista rokettia ja en muista kellään bändin jäsenellä nähneeni yhtään tatuointiakaan, hehaa. No mutta jotenkin jostain mielikuvasta tai muusta sellasesta johtuvasta en tuon kannen nähneeni kuvittele levyn sisältävän sitä musiikkia mitä se sisältää. Kansikuva on muuten Juho Juntusen käsialaa, eli kova tekijä löytyy myös siltä saralta tällä levyllä. Levy on Jungle Recordsin julkaisema ja on tullut viime vuoden keväällä.
The Soil Senders : Greased
1. Tiny Little People
2. It's All About Luck
3. I Let The Doorbell Ring
4. Running On Loose
5. First Man On Mars
6. I Don't Wanna Miss A Thing
7. Astounding Mademoiselle
8. There's A Moments
9. Don't Hide Your Smile
10. Evil Eyes
11. Boneyard Boogie
12. Radio At Home
13. Bad Dream
14. Baby Please Just Go
Kaikki levyn biisit on omaa tuotantoa ja läpi levyn kulkee bändin ehkä tunnistettavin juttu eli iloisuus ja rytmikkyys. Sitä voi kai kutsua sanalla svengaava ja tähän bändiin se natsaa kuin nyrkki silmään. Levyn avaava raita kertoo kuulijalle heti sen mitä levy pitää sisällään, kaunista ja reipasta soitantaa jossa kaikki osaset natsaa vaan oikeille paikoilleen. Bändin ehdoton vahvuus on myös se, että jokainen neljästä jäsenestä laulaa mukana, taustoja ja basisti jotain biisejä myös kokonaisuudessaan. Antaa heti hyvän vaikutelman, kun kertosäkeissä tms hyvällä maulla kuitenkin koko bändi laulaa, ettei kyseessä siltikään ole mikään doowoppi yhtye vaan, oikealla ajoituksella taustalaulut antaa potkua ja syvyyttä biiseihin.
Pätevän kuuloista soitantaa ja roken rollia, mutta onko tämä sitten sitä mitä kotona jaksaisin kuunnella? Nopeasti sen enempää miettimättä ei ole, vaikka tässä muutamia kertoja levyä kuunnelleena en kuitenkaan koe oloani epämielyttäväksi vaan ehkä jopa päinvastoin. Jalkani kenties hieman väpättää, sormet napsuu läppärin kulmaan kirjoituksen lomassa ja fiilis on kaikinpuolin hyvä, mutta...Ei tämä ole sitä musaa jota jaksan kotona kuunnella ja syy on siihen tämän levyn ja bändin kohdalla se, että tämä on liian hyväntuulista musiikkia, liian svengaavaa, liiaksi mukaansa vievää ja liian hyvän olontunteen tuottavaa. Kotona en sellaista kuitenkaan tarvitse kuin harvoin, kenties fiiliksen nostattajana ennen baariin lähtöä, keikalle lähtöä jne toimii varmasti. Yhden asian tiedän jo nyt muutamien kuuntelujen jälkeen. Tämä levy on ehdoton hankinta jokaiselle jenkki autolla kesällä Suomen teitä ajeleville tahoille, koska mikään ei toimi paremmin kuin kaunis Suomen kesä, kasi koneen murina, pehmeä kulku polttavaa tietä pitkin, autossa ikkunat auki ja tämän levyn kuuntelun nostattaman leveän hymyn mikä kesäkelissä ja tien päällä on tietenkin myös kärpästen täyttämä, mutta siihen kun sytyttää vielä hampaiden väliin röökin, laittaa soittimesta hieman vielä kovemmalle ja polkaisee vielä hieman kaasua ja ajelee määränpäähänsä. Siis erittäin hyvää Road Trip musaa tapahtumasta tapahtumiin, myös ihan huvi ajeluihin ja muistakaa, että jos määränpäätä ei ole, niin auringon lasku on aina hyvä määränpää.
Itelläni vuoden vaihde meni loistokkaassa seurassa ja hyvän elokuva trilogian parissa. Keikka elämänkin potkaisin käyntiin heti vuoden ensimmäisenä päivänä kun paikallisessa Old Cock baarissa oli soittamassa ekoista Totem Roll Weekendeistä tuttu The Soil Senders Tampereelta. Mukavahan se oli taas kuulumiset vaihtaa tutuiks tulleiden soittajien kanssa ja nähdä mikä oli keikkakunto vuoden ekana päivänä. Keikkakuntohan oli vallan iloinen ja loistava, eikä se ollut alkoholin ansiota, vaan rautaisen ammattimaisuuden jota tältä bändiltä löytyy. Bändihän on suht tuore, perustettu vuonna 2008, mutta soittajat taas ei oo niinkään tuoreita. Enkä tarkoita heidän ikää vaan kokemusta jota löytyy esim. bändeistä nimeltä Whistle Bait ja Back Beat Combo. Keikka oli hyvää takuu varmaa Soil Sendersia, reipasta ja rytmikästä soitantaa, iloisia ja hyvinkin meneviä biisejä, aina yhtä piristävää saksofonia, basistin laulamia biisejä. Näki, koki ja kuuli, että bändi nautti lavalla olosta ja keikasta vaikkakaan porukkaa ei vuoden ekana päivänä paikalla hirmuista määrää ollutkaan. Mietin siinä ekan setin aikana, että ostaisko bändin levyn, koska voisin sitten kirjoitella tänne musapläjäystä hieman keikasta ja hieman levystä. Päässäni pyöri ajatukset suht huonosta sen hetkisestä taloudellisesta tilanteestani ja siitä että onko tämä levy tai bändi kuitenkaan sitä mitä kotona jaksaisin kuunnella. Setin jälkeen rumpali tulikin luokseni ja tokas, että keväällä kukaan ei tainnut ymmärtää tätä sulle antaa, mutta ota nyt sitten levy kuunteluun ja samalla löi levyn kouraani. Joten iloisen yllätyksen muodosta tämä kirjoittaminen on mahdollista myös sen levyn osalta.
Joten mennäämpä levyyn sitten. Kansikuvaltaan se on tämän näköinen.
Kansikuva on ehkä hieman harhaan johtava tämän bändin osalta. Tai no tuokin on jokaisen omassa ajatusmaailmassa oleva juttu, mutta ite sen jotenkin tunnen vievän hieman harhaan koska bändi soittaa iloista rokettia ja en muista kellään bändin jäsenellä nähneeni yhtään tatuointiakaan, hehaa. No mutta jotenkin jostain mielikuvasta tai muusta sellasesta johtuvasta en tuon kannen nähneeni kuvittele levyn sisältävän sitä musiikkia mitä se sisältää. Kansikuva on muuten Juho Juntusen käsialaa, eli kova tekijä löytyy myös siltä saralta tällä levyllä. Levy on Jungle Recordsin julkaisema ja on tullut viime vuoden keväällä.
The Soil Senders : Greased
1. Tiny Little People
2. It's All About Luck
3. I Let The Doorbell Ring
4. Running On Loose
5. First Man On Mars
6. I Don't Wanna Miss A Thing
7. Astounding Mademoiselle
8. There's A Moments
9. Don't Hide Your Smile
10. Evil Eyes
11. Boneyard Boogie
12. Radio At Home
13. Bad Dream
14. Baby Please Just Go
Kaikki levyn biisit on omaa tuotantoa ja läpi levyn kulkee bändin ehkä tunnistettavin juttu eli iloisuus ja rytmikkyys. Sitä voi kai kutsua sanalla svengaava ja tähän bändiin se natsaa kuin nyrkki silmään. Levyn avaava raita kertoo kuulijalle heti sen mitä levy pitää sisällään, kaunista ja reipasta soitantaa jossa kaikki osaset natsaa vaan oikeille paikoilleen. Bändin ehdoton vahvuus on myös se, että jokainen neljästä jäsenestä laulaa mukana, taustoja ja basisti jotain biisejä myös kokonaisuudessaan. Antaa heti hyvän vaikutelman, kun kertosäkeissä tms hyvällä maulla kuitenkin koko bändi laulaa, ettei kyseessä siltikään ole mikään doowoppi yhtye vaan, oikealla ajoituksella taustalaulut antaa potkua ja syvyyttä biiseihin.
Pätevän kuuloista soitantaa ja roken rollia, mutta onko tämä sitten sitä mitä kotona jaksaisin kuunnella? Nopeasti sen enempää miettimättä ei ole, vaikka tässä muutamia kertoja levyä kuunnelleena en kuitenkaan koe oloani epämielyttäväksi vaan ehkä jopa päinvastoin. Jalkani kenties hieman väpättää, sormet napsuu läppärin kulmaan kirjoituksen lomassa ja fiilis on kaikinpuolin hyvä, mutta...Ei tämä ole sitä musaa jota jaksan kotona kuunnella ja syy on siihen tämän levyn ja bändin kohdalla se, että tämä on liian hyväntuulista musiikkia, liian svengaavaa, liiaksi mukaansa vievää ja liian hyvän olontunteen tuottavaa. Kotona en sellaista kuitenkaan tarvitse kuin harvoin, kenties fiiliksen nostattajana ennen baariin lähtöä, keikalle lähtöä jne toimii varmasti. Yhden asian tiedän jo nyt muutamien kuuntelujen jälkeen. Tämä levy on ehdoton hankinta jokaiselle jenkki autolla kesällä Suomen teitä ajeleville tahoille, koska mikään ei toimi paremmin kuin kaunis Suomen kesä, kasi koneen murina, pehmeä kulku polttavaa tietä pitkin, autossa ikkunat auki ja tämän levyn kuuntelun nostattaman leveän hymyn mikä kesäkelissä ja tien päällä on tietenkin myös kärpästen täyttämä, mutta siihen kun sytyttää vielä hampaiden väliin röökin, laittaa soittimesta hieman vielä kovemmalle ja polkaisee vielä hieman kaasua ja ajelee määränpäähänsä. Siis erittäin hyvää Road Trip musaa tapahtumasta tapahtumiin, myös ihan huvi ajeluihin ja muistakaa, että jos määränpäätä ei ole, niin auringon lasku on aina hyvä määränpää.
tiistai 28. joulukuuta 2010
Välipäivien Musapläjäys.
Joulut on syöty ja juotu, vuoden vaihdetta odotellaan.
Tulin duunista ja huomasin että sisälläni on virtaa joka tahtoo ulos, no pyykkikone pyörimään ja musapläjäyksen pariin. Tämän päiväsen levyn arvotutin Facebookissa. Tilassani kysyin numeroa 1 - 200 välillä ja ystäväni Noora oli ensimmäinen joka kommenttiinsa laittoi numeron 93. Joten menin levyhyllylleni laskemaan ja käsiini nousi Mad Sinin '99 Psycho 'n Glamrock Demos albumi joka on vielä kaikenlisäksi Bootleg, no tällä mennään.
Kansikuvaltaan siis tuollainen lätty. Mitäkö tämän levyn biisit tuo mieleen, mitäs tästä levystä nyt vois kirjoittaa? Ainakin erittäin monia hyviä keikka muistoja ja jokusen huonommankin. Nämä tuleekin varmaan aina ekana mieleen, jos kyseisen bändin on nähnyt joskus livenä. Omalla kohdalla tämän bändin suhteen voi sanoa, että nähty on ja monesti. Parhaimpia keikkoja varmaankin joskus 2000 Tampereella Club Sinin bileissä, joilloin kyllä muukin Line-up oli aika helvetin kova, mm. Bonkers, Thee Flatliners jne.
Tämä levy on siis bootleg, elikkäs laiton tallenne tms. Levyn sisäkannessa lukee näin. "So here it is, your favorite bootleg, the secret stuff that might brake my back!" Ite en kyllä sanois että on lempi bootleg koska nää biisit eivät oo kovin kummosia, huonolaatuisia, erilaisia, live vetoja. Laitetaas biisilista seuraavaks ja kommentoidaan sitten muutamia biisejä.
Mad Sin : '99 Psycho 'n Glamrock Demos
1. Ticket To Nowhere
2. Misplaced
3. Breakdown 99
4. Die In The Summertime
5. Crack In The Box
6. Stagger Against The Pain
7. So Bad It's Good
8. Destination Unknow "live"
9. Not The Perfect Kind "live"
Breakdown 99 on julkaistu Communication Breakdown nimellä jossa Köften kanssa laulaa jenkkiläisen Tiger Armyn solisti Nick 13 ja se onkin yks sen levyn parhaimpia biisejä, mutta ei todellakaan tämän levyn. Parhaimpina tältä levyltä toimii takuu varmaan Mad Sinit, eli biisit Ticket To Nowhere, Crack In The Box, Die In The Summertime ja Stagger Against The Pain. Levyn molemmat livevedot on kauheaa kuunneltavaa, biisit vielä ihan jees, varsinkin levyn päättävä punkrock kouhkaus, mutta laadullisesti hirmusta kuraa. Biiseistä kyllä saa selvän, niin soitosta kuin laulustakin, mutta live biisin pitää olla perkeleen taidokkaasti äänitetty että se on hyvä ja harvoin näin on. Siksi nämäkään live äänitykset ei tee poikkeusta siihen että en vaan pidä live nauhoituksista. Yhteenvetona voisi sanoa, että EI TODELLAKAAN parasta Mad Sinia tai levyjen aatelistoa muutenkaan. Varmaan joltain keikalta neljän promillen humalassa ostettu levy, joka saa tämän jälkeen taas jäädä pölyttymään siihen asti kun sen jostain syystä sieltä seuraavan kerran soittimeeni haen. Koko levyn tärppinä voisin tarjota aloitus biisiä, Ticket To Nowhere joka jytää alusta loppuun, hehaa.
Nauttikaa!
Tulin duunista ja huomasin että sisälläni on virtaa joka tahtoo ulos, no pyykkikone pyörimään ja musapläjäyksen pariin. Tämän päiväsen levyn arvotutin Facebookissa. Tilassani kysyin numeroa 1 - 200 välillä ja ystäväni Noora oli ensimmäinen joka kommenttiinsa laittoi numeron 93. Joten menin levyhyllylleni laskemaan ja käsiini nousi Mad Sinin '99 Psycho 'n Glamrock Demos albumi joka on vielä kaikenlisäksi Bootleg, no tällä mennään.
Kansikuvaltaan siis tuollainen lätty. Mitäkö tämän levyn biisit tuo mieleen, mitäs tästä levystä nyt vois kirjoittaa? Ainakin erittäin monia hyviä keikka muistoja ja jokusen huonommankin. Nämä tuleekin varmaan aina ekana mieleen, jos kyseisen bändin on nähnyt joskus livenä. Omalla kohdalla tämän bändin suhteen voi sanoa, että nähty on ja monesti. Parhaimpia keikkoja varmaankin joskus 2000 Tampereella Club Sinin bileissä, joilloin kyllä muukin Line-up oli aika helvetin kova, mm. Bonkers, Thee Flatliners jne.
Tämä levy on siis bootleg, elikkäs laiton tallenne tms. Levyn sisäkannessa lukee näin. "So here it is, your favorite bootleg, the secret stuff that might brake my back!" Ite en kyllä sanois että on lempi bootleg koska nää biisit eivät oo kovin kummosia, huonolaatuisia, erilaisia, live vetoja. Laitetaas biisilista seuraavaks ja kommentoidaan sitten muutamia biisejä.
Mad Sin : '99 Psycho 'n Glamrock Demos
1. Ticket To Nowhere
2. Misplaced
3. Breakdown 99
4. Die In The Summertime
5. Crack In The Box
6. Stagger Against The Pain
7. So Bad It's Good
8. Destination Unknow "live"
9. Not The Perfect Kind "live"
Breakdown 99 on julkaistu Communication Breakdown nimellä jossa Köften kanssa laulaa jenkkiläisen Tiger Armyn solisti Nick 13 ja se onkin yks sen levyn parhaimpia biisejä, mutta ei todellakaan tämän levyn. Parhaimpina tältä levyltä toimii takuu varmaan Mad Sinit, eli biisit Ticket To Nowhere, Crack In The Box, Die In The Summertime ja Stagger Against The Pain. Levyn molemmat livevedot on kauheaa kuunneltavaa, biisit vielä ihan jees, varsinkin levyn päättävä punkrock kouhkaus, mutta laadullisesti hirmusta kuraa. Biiseistä kyllä saa selvän, niin soitosta kuin laulustakin, mutta live biisin pitää olla perkeleen taidokkaasti äänitetty että se on hyvä ja harvoin näin on. Siksi nämäkään live äänitykset ei tee poikkeusta siihen että en vaan pidä live nauhoituksista. Yhteenvetona voisi sanoa, että EI TODELLAKAAN parasta Mad Sinia tai levyjen aatelistoa muutenkaan. Varmaan joltain keikalta neljän promillen humalassa ostettu levy, joka saa tämän jälkeen taas jäädä pölyttymään siihen asti kun sen jostain syystä sieltä seuraavan kerran soittimeeni haen. Koko levyn tärppinä voisin tarjota aloitus biisiä, Ticket To Nowhere joka jytää alusta loppuun, hehaa.
Nauttikaa!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Jouluinen musapläjäys.
Alkaa ajanlasku taas lähenee sitä, että tämä mies kaivaa hyllystään pölyn alta joululevynsä. Niitähän on vallan kokonaiset 2 cdtä. Eli tästä vois päätellä, etten ole niin suuri joululaulujen ystävä. Enkä kyllä olekaan. Mutta nämä kaksi levyä taas on sellaisia joita voin suositella rokkaavista joululauluista pitäville. Otetaan ekaks tarkastelun alle, näistä se jollain tapaa heikompi levy. Kyseessä on Reverend Horton Heat tuotos nimeltä We Three Kings, Christmas favorites. Kansikuvaltaan tämän näköinen lätty.
Niinkuin nimikin antaa ymmärtää, levy sisältää suosittuja joululauluja ja takuu varmana Reverend Horton Heat versioina. Pakko ostos aikoinaan kun julkaistiin, koska bändin fani ollut jo vuosia ja tottahan toki joululevykin oli hyllyyn saatava vaikka näissä joululaulujen uusinta versioinnissa on aina vähän rahastuksen makua mielestäni. Mutta biisilista näyttää tällä levyllä tältä.
Reverend Horton Heat : We Three Kings, christmas favorites
1. Frosty The Snowman
2. Santa Bring My Baby Back
3. Jingle Bells
4. Santa Claus Is Coming To Town
5. Silver Bells
6. We Three Kings
7. Santa Looked A Lot Like Daddy
8. Rudolph The Red Nosed Reindeer
9. Santa On The Roof
10. Pretty Paper
11. Winter Wonderland
12. Run Rudolph Run
Tämä siis takuu varmaa Reverend Horton Heattia jouluisissa merkeissä. Rokkaavia joululauluja, tärppeinä suosittelen Santa on the roof biisiä, joka on bändin keulahahmon omaa käsialaa ja Pretty Paper biisiä joka on vaan kaunis kappale ja eikös tuo riitä kertomaan että biisi on silloin hyvä.
Sitten tämän jouluisen musapläjäyksen siihen kovempaan lättyyn ja mielestäni yks kaikkien aikojen kovimmista joululevyistä. Levy ei hirmusen monen kaverin hyllyssä oo vastaan tullut ja jopa näin äkkiseltään googlen kautta en löytänyt hyvän kokoista kuvaa kannesta. Mutta tässä nyt kuitenkin pieni sellainen.
Levy on siis Mek & The X-mas Peks nimeltään ja syy miksi tämä on hyllyyni joskus vuosia sitten löytänyt on se, että läskibassoa tällä levyllä soittaa mies nimeltä Kim Nekroman. Varmaan ensimmäisiä joululevyjä mitä oon koskaan ostanut ja tämä levy kestää kuuntelun vieläkin joka joulu jopa useamman kerran. Joskus aikoinaan kävin tutustuu tuohon Mekpek tyyppiin / bändiin, mutta muistelisin että se oli jotain hirmusta kuraa ja ihmettelin että miten ne on saanut näin hyvän joululevyn tehtyä. Kyseessä kuitenkin Tanskassa ilmeisesti suht menestynyt artisti. Tältäkin levyltä löytyy klassikko joululauluja, hyvin tavalliseen rokkityyliin soitettuna, puhdasta soundia, tempoa hieman nostettu ja biisistä on saatu rokkaava sekä menevä. Mutta tuohan on ollut toimiva konsepti jo vuosia ennen tätä joulua, mutta hyvin toimii tänäkin jouluna.
Mek & The X-mas Peks
1. Last Christmas
2. Rock 'n Roll Santa
3. I Saw Mommy Kissin' Santa Claus
4. Santa Claus Is Coming Town
5. Frosty The Snowman
6. Rock'a'billy X-mas
7. Jingle Bells / Rudolph The Red Nosed Reindeer
8. Rockin' Around The Christmas Tree
9. Run Rudolph Run
10. Merry X-mas Everybody
11. Santa Bring My Baby Back (To Me)
12. White Christmas
13. Ding Dong
Tässä levyssä on hieman huumoriakin mukana ja sitähän pitäis olla paljon enemmän jokaisen joulussa. Joulu kun pitäisi olla perheen, rauhoittumisen ja kaiken hyvän juhla, mutta hyvin moni ottaa siitä hirmusta stressiä, joulu on kaupallistettu vuosia sitten ja useasti jouluaattona ihmiset on jo niin hermoriekaleita, että monen joulu menee pilalle senkin takia. Perus joululaulut on ehkä kauniita, mutta hyvin monesti mollivoittoisia ja hyvinkin surullisia niin melodialta kuin sanoitukseltaankin. Mutta tämä levy ei sitä ole, iloista revittelyä pitkin levyä, huumorin pilke silmäkulmassa. Tältä levyltä haluan ehdottomasti nostaa esiin biisit Rock 'n Roll Santa sekä Ding Dong, koska molemmat on Kim Nekromanin käsialaa. Meneviä roketti joululauluja sanoitusta myöten ja eritoten Rock 'n Roll Santa kuulostaa mukavalta piristykseltä ikivihreiden joululaulujen sekaan. Myöskin levyn Rock'a'billy X-Mas erottuu levyltä edukseen ja onkin laulusta vastaavan Mek Pek:n käsialaa.
Suosittelen näitä kahta levyä jouluunsa jotain uutta haluaville ja eritoten bändeistä tai rokista pitäville. Yritin tähän loppuun ettiä ehkä yhden kovimmista joululauluista koskaan, mutta juutuubit sun muut eivät sitä löydä, mutta jotta joulunne ei olisi merkityksetön niin käyttäkää aika hyödyksi etsimällä The Blue Moon Boyssin levy nimeltä Rock & Roll Christmas Show vuodelta 1998 ja kun olette tämän löytäneet, laittakaa levy soittimeen, soittimesta ääni helvetin kovalle, biisi numero 14. God Bless Ye Merry Surfpunks repeatille ja ottakaa toiseen käteenne pullo jotain loistavaa punaviiniä ja nauttikaa.
Lopuksi toivottelen jokaiselle hyvää joulun aikaa ja loppubiisinä haluan linkittää Hola Ghostin uusimman joulubiisin Santa Muerten. Hola Ghost - Santa Muerte.
torstai 16. joulukuuta 2010
Elämäni eka Chiliöljy.
Laitoin juuri hetki sitten kesäistä chilisatoa uuteen uskoon. Tarkoitus olis tehdä joulupukin konttiin muutama pieni pullollinen kauniin punaista ja tulista chiliöljyä. Chilifoorumilta kattelin jonkun chiliöljyn ohjeen ja hieman sitä omiin tarpeisiin ja tarvikkeiden määriin mukautellen tällä hetkellä auringonkukka öljyssä likoaa punaista habaneroa, Champion ja thai lajikkeita. Kaikki chilit ovat siis kuivattu joskus syksyllä ja nyt sitten parin päivän liottelun jälkeen sauvasekoittimella yhdeksi mössöksi, pari päivää taas seisoskelua ja sen jälkeen suodatinpussin läpi tislausta jolloin pulloissa pitäisi olla kaunista punaista ja tulista öljyä. Saa nähdä tuleeko näin olemaan ens vkolla vai kaadanko koko mössön roskiin. Alla kuva kuivuriin menevistä Red Habaneroista, niitä tuli aika kivasti.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Musapläjäys.
Viime sunnuntainen musapläjäys jäi syystä tai toisesta tekemättä. Osa syynä varmasti oma laiskuus ja muut kiireet, mutta koitetaan ottaa tuokin vielä tässä jonain päivänä / viikkoina kiinni ja julkaistaan useampi samalla vkolla tai jopa samalla kerralla. Paljon uusia levyjä kuuntelussa, joten aikani musan parissa tällä hetkellä menee niihin tutustuessa, mutta eiköhän niistäkin vielä joku tänne päädy.
Laitetaas loppuun linkki Palefacen biisiin Helsinki - Shangri - La. Tämä sen takia, että biisissä on sanomaa ja on omassa soittimessa viime aikoina soinut aika ahkerasti, niinkuin koko levykin. Tiedän että lätty ei enää oo tuoreinta hottii, mutta itelle uusi ja näin ollen se on kuuminta hottii.
Laitetaas loppuun linkki Palefacen biisiin Helsinki - Shangri - La. Tämä sen takia, että biisissä on sanomaa ja on omassa soittimessa viime aikoina soinut aika ahkerasti, niinkuin koko levykin. Tiedän että lätty ei enää oo tuoreinta hottii, mutta itelle uusi ja näin ollen se on kuuminta hottii.
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Toinen musapläjäys.
Toiseen musapläjäykseeni olin suunnitellut Palefacen uusinta tuotosta, tai Pinkin kokoelmaa tai vaihtoehtoisesti pientä tarinaa perjantaisesta Knucklebone Oscarin keikasta. Mutta tän päiväset tapahtumat sai mieleni muuttumaan ja tämän päivän musapläjäys käsittelee aihetta kun bändi joutuu perumaan keikkansa viime hetkillä.
Tänään oli tarkoitus olla ruotsalainen loistavan punkrock bändin keikka Totemissa. Soittamassa piti siis olla The Knockouts ja heidän oli tällä Suomen kiertueella tarkoitus heittää akustinen setti. Mutta laulajan äänen lähdön ja kuumeilun takia keikka jouduttiin perumaan. Tieto tästä tuli aamulla, eli siis samana päivänä kuin keikankin olis pitänyt olla. Olin järjestänyt lämppäri bändiksi Ristiinasta SCW:n ja eilen sain heiltä pientä varoitusta, että keikka voidaan joutua perumaan sairastumisien vuoksi, 2 / 3 bändin jäsenestä oli hieman kipeänä ja sovittiin että lopullinen peruuntuminen tulee tänään aamulla ja niinhän siinä sitten kävikin, että myös he joutui perumaan keikan. Nää on pirun vittumaisia hommia monenkin osapuolen kannalta, järjestävän tahon, baarin ja eritoten yleisön sekä myös tietenkin bändin kannalta. Moni ihminen on suunnitellut menonsa niin, että lähtee katsomaan keikkaa illalla ja näin ollen tälläiset tapaukset tuottaa monille pettymyksiä. Mutta eihän tälläsille mitään voi ja parempi se näin on, kuin että bändit tulisi puolikuntoisena heittämään paskan keikan maksaville asiakkaille. Uskon ja tiedän että Ristiinan jätkiäkin vituttaa tää peruuntuminen koska kuitenkin olis päässyt samalle lavalle The Knockoutsin kanssa ja tää taas olis kenties yksi SCW:n historian "kovimmista" yhteiskeikoista.
Omilla aikasemmilla järkkäämillä keikoilla ei onneksi oo juurikaan tälläisiä käynyt, peruuntumiset on aina johtuneet muista syistä eikä viime hetken poisjääntejä oo tullut. Pitäis vissiin koputtaa puuta tai jotain. Mutta kyllähän jokaisen joka jotain järjestää niin pitää ymmärtää myös tämä puoli ja jollain tapaa ottaa se huomioonkin järjestelyitä aloittaessa. Se onkin sitten eri asia että miten sen voi huomioon ottaa? Eihän mikään bändi laita itelleen keikkakalenteriin merkintää että keikka tuolla ja tuolla jos tulee peruutuksia. Sen takia onkin hyvä olla verkostoa ja lähipiiriä josta on mahdollista saada nopeallakin varoitusajalla bändi tilalle. Aina se bändi ei ole yhtä hyvä kuin peruuntunut, mutta kuitenkin livemusa on aina livemusaa ja mielyttävämpää kuin levyltä tuleva tai vaihtoehtoisesti se että peruuntuu koko tapahtuma. Paskoja hommiahan nää on, mutta vaikka se niin valitettavaa onkin, niin myös tämä puoli kuuluu tähän hommaan. Toivon tietenkin ettei tälläsiä tulisi omissa jutuissa kovinkaan monesti vastaan, enkä tietenkään toivo vastaavia kellekään jotka näissä hommissa jollain tapaa mukana on.
Laitan tähän loppuun linkin Ristiinan jätkien yhteen uuteen biisiin.
SCW - Black Friday.
http://www.youtube.com/watch?v=3nyeCGOE7Zg
Tänään oli tarkoitus olla ruotsalainen loistavan punkrock bändin keikka Totemissa. Soittamassa piti siis olla The Knockouts ja heidän oli tällä Suomen kiertueella tarkoitus heittää akustinen setti. Mutta laulajan äänen lähdön ja kuumeilun takia keikka jouduttiin perumaan. Tieto tästä tuli aamulla, eli siis samana päivänä kuin keikankin olis pitänyt olla. Olin järjestänyt lämppäri bändiksi Ristiinasta SCW:n ja eilen sain heiltä pientä varoitusta, että keikka voidaan joutua perumaan sairastumisien vuoksi, 2 / 3 bändin jäsenestä oli hieman kipeänä ja sovittiin että lopullinen peruuntuminen tulee tänään aamulla ja niinhän siinä sitten kävikin, että myös he joutui perumaan keikan. Nää on pirun vittumaisia hommia monenkin osapuolen kannalta, järjestävän tahon, baarin ja eritoten yleisön sekä myös tietenkin bändin kannalta. Moni ihminen on suunnitellut menonsa niin, että lähtee katsomaan keikkaa illalla ja näin ollen tälläiset tapaukset tuottaa monille pettymyksiä. Mutta eihän tälläsille mitään voi ja parempi se näin on, kuin että bändit tulisi puolikuntoisena heittämään paskan keikan maksaville asiakkaille. Uskon ja tiedän että Ristiinan jätkiäkin vituttaa tää peruuntuminen koska kuitenkin olis päässyt samalle lavalle The Knockoutsin kanssa ja tää taas olis kenties yksi SCW:n historian "kovimmista" yhteiskeikoista.
Omilla aikasemmilla järkkäämillä keikoilla ei onneksi oo juurikaan tälläisiä käynyt, peruuntumiset on aina johtuneet muista syistä eikä viime hetken poisjääntejä oo tullut. Pitäis vissiin koputtaa puuta tai jotain. Mutta kyllähän jokaisen joka jotain järjestää niin pitää ymmärtää myös tämä puoli ja jollain tapaa ottaa se huomioonkin järjestelyitä aloittaessa. Se onkin sitten eri asia että miten sen voi huomioon ottaa? Eihän mikään bändi laita itelleen keikkakalenteriin merkintää että keikka tuolla ja tuolla jos tulee peruutuksia. Sen takia onkin hyvä olla verkostoa ja lähipiiriä josta on mahdollista saada nopeallakin varoitusajalla bändi tilalle. Aina se bändi ei ole yhtä hyvä kuin peruuntunut, mutta kuitenkin livemusa on aina livemusaa ja mielyttävämpää kuin levyltä tuleva tai vaihtoehtoisesti se että peruuntuu koko tapahtuma. Paskoja hommiahan nää on, mutta vaikka se niin valitettavaa onkin, niin myös tämä puoli kuuluu tähän hommaan. Toivon tietenkin ettei tälläsiä tulisi omissa jutuissa kovinkaan monesti vastaan, enkä tietenkään toivo vastaavia kellekään jotka näissä hommissa jollain tapaa mukana on.
Laitan tähän loppuun linkin Ristiinan jätkien yhteen uuteen biisiin.
SCW - Black Friday.
http://www.youtube.com/watch?v=3nyeCGOE7Zg
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)