Mahtavuutta!

Sain puhelun ameriikkaa puhuvalta erään bändin laulajalta ja sieltä kysyttiin, että voisinko myydä heille keikkaa seuraavalle suomen rundille. Olin hieman ällikällä lyöty, koska tämä mun keikkamyynti harrastelu on ollut hyvinkin pieni muotoista ja varsinkin paikkakunta kohtaista lähes aina. Sanoin, että en lupaa mitään, mutta voin kysellä ja yrittää. Joten nyt sitten ehkä elämäni suurin haaste edessä keikkojen järjestämisen saralla, mutta intoa täynnä tartuin tuohon haasteeseen ja toivon että saisin hoidettua koko 2 - 3 vkon rundin heille. "Ongelmia" tuottaa se, että aikasemmat keikat on ollut sovittuja suhteiden kautta, en juurikaan ole myynyt vierasta bändiä vieraaseen paikkaan kovinkaan montaa kertaa. Myöskin se, että aikasemmat keikat on ollut pienimuotoisia, pieniä, tuntemattomia bändejä ja keikkaliksakin on hieman eri tasoa. Toisalta tämäkään bändi ei ole mulle vieras, koska fanittanut monen monta vuotta ja tehnytkin heidän kaa yksittäisien keikkojen kohdalla jo yhteistyötä.

Tämäkin bändi on siellä omassa TOP 10 listassa, joten hienoa päästä tekee duunia taas sellaisen bändin kanssa. Voi pojat, että oon hieman innoissani asiasta. Aika näyttää tuleeko yhtään keikkaa, mutta yritetään ja päivitellään tännekin tilannetta sillon tällön.

Musa pläjäys ilman musiikkia....mahdoton yhtälö!

Niinku otsikko kertoo, tällä kertaa musapläjäys tulee olemaan ilman musiikkia. Se yritys kusi heti otsikon kirjoittamisen aikana, kun piti laittaa jo uusin Social Distortion soimaan, mutta en kuitenkaan siitä levystä kirjoittele tänään sen enempää. Tänään pohdin kysymystä, että kuinka kauan pystyn olee erossa musalaiffista, joka mun tapauksessa tällä kertaa tarkoittaa aktiivisuutta keikkojen järjestämisessä tai muussa aktiivisessa toimimisessa bändien tai muiden tahojen kanssa.

Viime Totem Roll oli marraskuun puolessa välissä ja aina kun keikka on ohi, on myös takkini tyhjä ja olotila hyvinkin negatiivinen kaikkea järjestämistä ja muuta musalaiffia kohtaan. Sitä kestää aikansa ja pikku hiljaa alkaa veri vetää taas kuvioihin vaikka miten olis taas vannonut ettei enää. Onneksi viime vuosina ei ole päässyt tämä homma niin pahaks, että vannoisin aina joka bileiden jälkeen niiden olevan viimeiset mun hoitamat. Siitä vois päätellä että nyky tilanteeni tän asian suhteen on hyvä ja hommat toimii ja näinhän se kyllä on. Tätä tekee ihan mielellään taas.

Huomaan joskus vaan ajattelevani bändejä jotka olis mukava hoitaa keikalle, miettiä illan pakettia, tyylisuuntia jne, tämä tapahtuu ihan ajatustasolla ilman, että olis mitään sovittua tai että edes pitäis mitään  järjestää. Tämän jälkeen asia ottaa seuraavan ja ison askeleen, aletaan kattoa päivämäärää millon keikka olis mahdollinen ja sen jälkeen bändeihin yhteydenottoja jotta sais kaikki haluamansa keikalle juuri silloin. Tässä kannattaa olla aina ajoissa liikkeellä, koska jää niin paljon aikaa sitten niille lähemmin hoidettaville jutuille ja mikä tärkeintä niin mainostamiseen jää riittävä määrä aikaa. Mikä on riittävä määrä aikaa mainostamiseen? Mielestäni sitä ei koskaan ole liikaa ja mainostamisen voi hoitaa niin monella eri tavalla ja monessa eri vaiheessa. Eka nettiin ihmisille tiedoks ja kenties muillekin bileitten järjestäjille, sitten pikkuhiljaa levitytään katukuvaan, sähkökaappeihin, bussipysäkeille ja kauppojen eteisiin, mutta sillon ollaan jo suht lähellä bileitä, koska eihän ne mainokset siellä koskaan kovin kauaa kestä ja ei niitä jaksa olla jatkuvasti sinne lätkimässä.

Nyt elän sitä hetkeä, että olen ottanut taas tuon ison ja merkittävän askeleen, baarin kanssa on alustavasti sovittu päivämääriä muutama ja bändeihin olen alkanut ottaa yhteyttä, joten ajatustyöt on taas tehty ja nyt on taas aika sotkea kätensä ja alkaa siihen perus työhön mitä tarvii tehdä perkeleesti yhdenkin illan bileitä varten. Totem Roll Weekend Vol.3 on siis työn alla ja se tulee tapahtumaan toukokuun lopulla. Tällä kertaa bileet on yksipäiväiset, koska kokeilut kaksipäiväisistä ei tuoneet haluttua tulosta baarin kannalta vaikka molemmat kerrat olikin ihan suht hyvin onnistuneita. Joten tiputetaan bileet perjantaille ja näin ollen jää ihmisiltä se kumpana päivänä arvonta pois, kun kunto ei kuitenkaan kahta päivää kestä. Itelleni asia on tietenkin myös helpotus, koska bändien määrä tippuu puoleen ja näin ollen ei tarvitse niin kovin tehdä duunia bileiden eteen. Ja mikä parasta, ei tarvii dokata välttämättä kahta päivää, vaikka monesti ne bileiden jälkeiset aamu / päivä kaljoittelut on niitä hauskimpia. Fiilis on kyllä jo tässä vaiheessa suunnittelua vallan loistava ja toivon, että kaikki miettimäni bändit natsaa ja toisaalta joku täysin uusi tuttavuuskaan ei olisi pahitteeks näissä bileissä. Kuitenkin tavoitteena ollut hieman tuoda uusia bändejä tähänkin kaupunkiin. No mutta jätetään nämä tulevat Rollit muhimaan ja kirjoitellaan välillä lisää fiiliksiä niiden suhteen ja lähempänä sitten mainosta tietenkin.

Näitä Rolleja ennen olis tarkoitus hoitaa yksi punk repäsy samassa baarissa. Tämä aikoja sitten sovittu punk repäsy on päässyt vähän kasvamaan ja nyt onkin keskusteluja koko pääsiäisen kattavasta rundista joka päättyisi tänne Lepraan. Saa nähdä saanko kamujen bändin mukaan ja miten onnistuu...olishan tuo mukava viettää taas monen vuoden jälkeen hieman "kiertue" elämää ja ryypätä olotila väsyneen helpottuneeks, siis se olotila koittaa vasta siinä vaiheessa kun rundin jälkeen koti ovi näkyy. Yksi parhaista tunteista, mutta vaatii vaan niin perkeleesti dokausta ja reissaamista että sen saavuttaa, samalla myös yksi rankimmista tunteista.

Alla olevassa kuvassa tunne taitaa vielä olla hyvinkin humalan puolella, mutta kyseessä kuitenkin sen päivän aamu kun tiedän pääseväni kotiin. Takana 4 päivää rundi elämää, 4 eri paikkakuntaa, 4 eri känniä ja 4 eri krapulaa, jotka kyllä korjattiin hyvinkin nopeasti takaisin kännin puolelle. Bändinä yksi omalle TOP 10 listalla olevista, The Long Tall Texans briteistä. Kolme keskimmäistä kuuluu kyseiseen loistavaan bändiin. Minä kuvassa vasemmalla ja niinku huomaatte, kuva on otettu jokunen vuosi ja jokunen kilo sitten.

Oho...tyttöystäväni sanoi seurustelevansa tuon oikean laidan jätkän kaa ja tottahan se onkin, eli olen siis tuo oikeanpuoleinen. Mikä lie kirjoitusvirhe tapahtui tai sitten vaan toivon olevani tuo kaverini Lahdesta =D

Brooklyn Local 2

Kastanjanruskea, runsasvaahtoinen, samea, täyteläinen, keskiasteisesti humaloitu, kypsän hedelmäinen, hennon appelsiininen, yrttinen, kevyen salmiakkinen, tyylikäs.

Raaka - aineet : Pilsner- ja suklaamaltaat, humalina Perle, Aurora ja East Kent Goldings, mausteina sitruunankuori ja hunaja, tumma kandisokeri, vesi ja belgialainen erikoishiiva.
Kypsytys : 5 viikkoa pulloissa ennen myyntiintuloa.
Muuta : Etiketin on suunnitellut graafikko Milton Glaser, jonka käsialaa on myös klassinen I Love NY -logo. Oluen sameus aiheutuu pullokypsytyksestä.
Tuottaja : Brooklynin panimo perustettiin New Yorkiin vuonna 1987. Perustajat, lehtimies Steve Hindy ja pankkiiri Tom Potter, halusivat elvyttää Brooklynin vanhat panimoperinteet.


Siinä faktatiedot ja ammatitermit tästä oluesta. Nuo kaikki tiedot on suoraan kopioitu Alkon sivuilta. Törmäsin ekaa kertaa paikallisessa ravintolassa tähän kaljaan, kun olin jo muutamat erikoisoluet siellä maistellut. Tarjoilija piti tuoteselostuksen ja myynti puheen suunnilleen näitä sanoja käyttäen. "Kun viinin litkijöille voidaan myydä pullo pöytään, niin nyt on kaljan juojille tullut oma pullonsa. Brooklyn Local 2 on valmistettu samalla tavalla kuin Shampanja ja jos pojat ootte kuplajuomaa koskaan juonut niin tiedätte miten se toimii korvien välissä, nyt sen saman tekee 9 % vahvuinen olut." Ja mehän oltiin aivan myytyjä ja ostettiin pullo pöytään. Vähän kyllä tuota shampanja tapaa oon miettinyt, kun en netistä ole vastaavaa tietoa löytänyt. Liekkö noista puheista johtuen, huomaankin oluen tuoksussa hieman kuplajuoman tuoksua. Miltäkö se olut maistui silloin, miltä sen jälkeen ja miltä nyt?


Silloin se maistui uutena tuttavuutena erittäin hyvälle ja tulikin fiilis, että tätä vois testata joskus toistekin. Ihmeteltiin porukassa, että voiko tämä tosiaan olla näin vahvaa olutta, kun maussa sitä ei huomannut. Serkku sit toikin jouluna mukanaan pullon ja taas maistettiin, silloin olut kärsi meidän malttamattomuudesta ja ei ehtinyt viilenee tarpeeksi. Myös tällä kertaa kummasteltiin oluen pehmeää makua tummaan väriin ja alkoholin määrään verrattuna. Kun nämä kerrat ei vielä riittänyt muodostamaan mielipidettäni, kävelin paikalliseen Alkoon ja tilasin varmuuden vuoksi kaksi pullo kotiin testattavaks.


Laitoin samantien toisen pullon jääkaappiin viilenee ja se onkin siellä maannut jo useamman viikon. Tänään sitten päätin pullon poksauttaa auki ja maistaa ihan maistamis mielessä kun pohjilla ei ole tippaakaan muuta alkoholia. Pullon ulkonäköhän on kaunis, poksahtaa auki niinkuin shampanja ja väriltään on todella tumma. Maku ei kuitenkaan ole kovin tumman oluen vaan hieman normi olutta vahvempi. Mutta tällä kertaa en tuoksussa sitä kuplajuomaa niin paljoa erottanut ja ekasta huikasta asti maistoin alkoholin määrän olevan normaalia keski keppanaa enemmän ja sitähän on reilusti. Voisin jopa kohta tuopillisen jälkeen sanoa, että olut jopa lämmittää sisäisesti niinkuin hieman vahvempi alkoholi, onhan tämä melkein viinin vahvuista. Maku on kyllä edelleenkin mielestäni hyvä, en tiedä onko sitten hinta laatu suhde kuitenkaan ihan ok, koska pullohan maksaa alkossa hieman alle 13 euroa. Toisaalta tälläinen pullo sopii pieneen juhlaan, eikä olekaan mikään pussikaljoittelu kaljapullo.


Olen vasta hyvin alkuvaiheessa oleva oluen ( ja punaviinin ) harrastaja, joten en pysty noista humaloista tai katkeroista tai mistään muustakaan oikein sanomaan yhtään mitään. Sen verran kuitenkin belgialaisia luostari olusia maistanut, että siihen suuntaan minäkin kallistuisin maussa, eikä niin makea ainakaan kylmänä kuin esim. Leffe joka myöskin on suuhuni sopivaa olutta. Mitä muista blogeista ja netistä lukenut tästä arvosteluja niin ehkä amatöörimäisyyteni siinä just eroaa, että minun mielestä tämä on hyvä olut. Muualla ei kovinkaan moni ole hyväksi kehunut vaan kenties sellanen ihan jees olut tai ok. Monissa muissa blogeissa oli myös arveltu, että pieni säilyttäminen tekis oluelle hyvää ja tämän voin kyllä allekirjoittaa. Väittäisin että maussa on enemmän syvyyttä ja tunnetta, sekä lämpöä ja vahvuutta kuin heti korkattuna. Jos persaus kestää olut pulloon laittaa tuo 13 euroa niin suosittelen ehdottomasti maistamaan ja kun maistaminen on ajankohtaista niin suosittelen hyvin viilennettynä tätä olutta.


Kappas, tuoppini onkin jo tyhjä. Joten täytämpä sen vielä niin johan sitä on sitten 0,75l pullo "maisteltu".

Man vs. Food

Jeah...loistava ohjelma tuo otsikon mukainen jenkkihapatus. Jostain syystä se äijä on vaan niin rautainen kaveri, ettei mitään järkeä ja tästä innostuneena taidan tännekin tehdä samaa kaavaa käyttävän osion ja sillon tällön julkaista jotain jos jotkut vastaan tulevat ruuat tms omasta mielestäni on sen arvoisia. Eilen tein itelleni kevyen iltapalan ja tämä saa toimia tämän osion avaajana. Nauttikaa!

Lajittele 700g liekkisiipiä haluamaasi järjestykseen uunipellille. Pyyhi taloustapaperilla liika diipadaapa marinaadi pois, uuni lämpimäks ja siellä joku n.30min. Ota käteesi Texas Pete pullo, eläkä säästele sitä vaan anna valua kanojen päälle niin että ne melkeinpä ui siinä. Ota jääkaappi kylmä hyvä olut, kuvassa erittäin sopiva ruoka olut tuliselle ruualle, 1.99e citymarketista. Ja nauti.

Tässä sitten tämän "haasteen" lopputulos. Vielä tilkka olutta huuhtelemaan loput kanan rippeet kurkusta ja kasa luita.

Tavallinen tiistai...

Tuiki tavallinen tiistai...tai no ehkä ei sittenkään. Kävin elämässäni kolmatta kertaa, eiku perkele jo neljättä kertaa vankilassa ja toivon ettei kovin useasti enää tarvii käydä. Nämä käynnit on ihan työn puolesta käyntejä ollut, joten ei sen suurempaa draamaa tässä.

Kotiin saapuessa postilaatikko levällään ja ihmettelin, että mitäs helvettiä. Sisäpuolella lattialla ei odottanutkaan suurta pinoa laskuja, vaan Jungle Recordsin paketti joka sisälti seuraavat levyt.

Eli siis hieman joulun jälkeen, mutta ens jouluks jo valmiina. Vulture Clubin ja Hola Ghostin kimppa joulusinkku, molemmilta yks biisi.

Sekä tietenkin heti tuoreeltaan tilatun uusimman Social Distortionin levyn, jonka laitoin samantien kuunteluun ja tästä levystä varmaankin joskus tänne jotain raapustelen musapläjäyksen muodossa. Paljon on porukka levystä sanonut, ettei toimi tai ei niin hyvä kuin edellinen ja pettyneitä olleet. Sen verran sanon jo nyt, että edellinen levy oli todella tiukka ja sillä tasolla pysyminen tai paremmaksi laittaminen olis vaatinut jo ihmeitä ja näin 8. biisissä kuuntelussa menossa voin kertoa, että tämäkin levy kuulostaa vallan loistavalta.

Rokulipäivän musapläjäys.

Kuppi kuumaa kahvia eteen ja facebookissa arvontaa taas käyntiin. Tällä kertaa otinkin työn alle kahden kaverini arpomat levyt, koska ensimmäinen osui Reverend Horton Heat bändin promo sinkulle Yeah, Right. En kyllä millään muista että mistä moisen promo käyttöön, ei myyntiin tarkoitetun sinkun olen itelleni saanut / hankkinut. Uskoisin, että tämäkin sinkku on tullut ns. kaupan päälle jonkun levytilauksen mukana tms. Levyhän siis sisältää ainoastaan Yeah, right nimisen biisin ja tämä biisi löytyy Liquor In The Front albumilta. Levy on tullut ulos Sub Pop / Interscope Recordsilta joskus vuonna miekka ja kivi. Biisi ei todellakaan ole albuminsa parasta antia, mutta mielestäni tämän aikakauden Reverend Horton Heat itsessään on sitä parasta mitä bändiltä on tullut. Kansiahan tässä ei oo, mutta takakansi näyttää tältä.

Biisissä ei sinäänsä oo mitään vikaa, hyvinkin sähköisen kuuloinen kappale. Samaa Yeah, Right hokemistahan tää melkein on. Alkaa tympimään kun on kuunnellut sen 10 kertaa putkeen niinku mä nyt, joten tämä tästä levystä ja mennään seuraavaan mikä onkin todellinen klassikko ja hittilevy. Vai mitä ootte mieltä?

Toinen arvottu levy löytyy punk hyllystä ja numero sattui osumaan tiukalle punkrock levylle. Rancid ...And Out Come The Wolves. Biisilista näyttää tältä.

Rancid : ...And Out Come The Wolves


1. Maxwell Murder
2. The 11th Hour
3. Roots Radicals
4. Time Bomb
5. Olympia WA.
6. Lock, Step & Gone
7. Junkie Man
8. Listed M.I.A.
9. Ruby Soho
10. Daly City Train
11. Journey To The End- Of The East Bay
12. She's Automatic
13. Old Friend
14. Disorder And Disarray
15. The Wars End
16. You Don't Care Nothin'
17. As Wicked
18. Avenues & Alleyways
19. The Way I Feel

Levy on vaan niin loistava, eikä oo tullut pitkään aikaan kuunneltua, että jumiuduin vaan kuuntelee ja fiilistelee. Yritä tässä sit samalla saada jotain kirjoitettua. Taattua tykitystä heti ekasta biisistä lähtien, hittiä hitin perään. Kahvikin ehti perkele kylmenemään kun jäin fiilistelee ja muistelee Lontoon reissua vuodelta 2006 jolloin kävin kattoo kyseistä bändiä sekä monen montaa muuta bändiä, mm. Living End tuli sillon nähtyä. Se oli kyllä hyvä reissu kaikkineen humalineen ja eläintarhoinaan. No mutta lopetetaas fiilistely ja paneudutaan hieman levyyn. Lätty on ehdottomasti bändin koko tuotannosta parhaimmistoa ja kun tätä kuuntelee niin vetää kyl sanattomaks ja ainut mitä päässä pyörii hyvän fiiliksen lisäksi on, että tämä on ehdotonta punkrockin eliittiä ja vaan mahtava levy ja kokonaisuus. Biisit Maxwell Murder, Roots Radicals, Time Bomb, Olympia WA., Ruby Soho, Old Friend, The Wars End ja As Wicked on niin monen monta kertaa eräässä jo suljetussa paikallisbaarissa jukeboksista kuunneltu ja koko baarin kanssa mukana laulettu. Tämä levy menee ehdottomasti sinne aina hyvän fiiliksen tuovan ja jalan vipattamaan pistävän levyjen joukkoon. Sopii myös sinne kesäiselle Suomen tielle jenkki autoon kuunteluun ja koko auto laulaa mukana. Tuleeko tästä muuten se lauluauton nimitys? Mutta tiedän, että sellaisiinkin autoihin tämä levy on ihan ehdoton hankinta! Tätä levyä en voi muuta kuin suositella kaikille joille punkrock vähääkään kolahtaa, ehkä tämän loistavan levyn myötä alkaa kolahtaa muutkin. Jos bändi tai levy ei ole kuin nimeltä tuttu, niin kipin kapin lähimpään levyliikkeeseen hakemaan loistava levy kuunteluun, eikä taida nykyään enää maksaakaan kovin montaa euroa.

Taisi muuten olla ensimmäinen punk levy tässä blogissa, ehkä alan niitäkin raapii hieman enemmän auki kun ekaks tuli näin mahtava lätty. Loppuun vielä yksi suttuinen kuva Lontoosta 2006, oltiin yläparvella kattomassa keikkaa vaikka liput olimme olevinaan tilanneet alas, mutta toisaalta tuolta näki koko keikan hyvin ja menoa löytyi myös parvelta.

Scum Rats - Demon Of The Dark

Lupailin tuossa aikasemmin päivällä musapläjäystä ja meinas käydä niin, että Sydämen asialla sarjan 4. tuotantokausi ja väsymys meinas viedä voiton, mutta sitten tuli toiveena niin tiukka levy joka on pakko raapustaa vielä samantien julki.

Levyhän on siis Scum Ratsin loistava lätty nimeltä Demon Of the Dark. Kun laitoin levyn soimaan, huomasin olevani paljon vanhempi kuin joskus vuosia sitten vaikka ei siltä tunnukaan, mutta tämä levy toi sen eritavoin ilmi. Muistan kun ekoja kertoja oon saanut kyseisen levyn käsiini, levyltä iski koviten joku elvis coverointi, mutta nyt kuunnellessa huomasin skippaavani tämän biisin heti ensitahtien alettua. Onko vanhentuminen sitten sitä, että ymmärtää alkuperäis esittäjien ja biisien päälle enemmän? En tiedä, mutta mulla se tässä kohtaa ainakin ilmeni niin. Levy toi paljon muistoja Aitoon pelloista ja bileistä siellä, hyvistä sen aikasista kavereista joiden kanssa kierrettiin kemuja. Osa niistä on hävinnyt kemuista kokonaan, osasta oon vaan etääntynyt syystä tai toisesta, ehkä tämäkin on jollain tapaa vanhentumista. Kappas, tässäkin asiassa on se mutta. Jalkani alkoi vipattaa samantien kun levy alkoi soimaan, mieli kirkastui ja piristyi ja väsymys oli taas tiessään. Joten sen suhteen vanhentuminen kohdallani ei taida olla kovinkaan vakava oire.

Kansi kuvaltaan synkkä levy näyttääpi tältä.

Ja biisilista takakannesta näyttääpi tältä.

Scum Rats : Demon Of The Dark


1. Intro
2. Come With Me To My World
3. Demon Eyes
4. Devil In Disguise
5. Red Hot Motorbike
6. Demon Of The Dark
7. Without you
8. My Way Of Rock'n'Roll
9. Bad Moon Rise
10. Scumrats Babe
11. Guilty 'Till I'm 21
12. Believe It's Your End
13. On The Beach
14. Too Hot

Levy on tullut ulos silloin kun keskieuroopasta tuli toinen toisensa jälkeen tiukkoja psychobilly bändejä ja pystyi melkeinpä ostamaan levyn pelkästään levy - yhtiön perusteella. Jos takakannesta löytyi parin tietyn yhtiön logot ja bändi oli täysin vieras, niin harvoin joutui pettymään. Enää en näin todellakaan tee, ehkä tämä vanhentuminen on tuonut jotain hyvääkin elämääni, mutta kertoo myös jotain siitä, että enää ei vaan tuu yhtä tiukkoja bändejä. Nykyään sanonta laatu korvaa määrän pitää paikkansa, aikasemmin määrä ja laatu oli kohdallaan ja kulkivat käsikädessä. Tämä levy tuo pienen muiston myös ihan viime vuosilta, koska olen löytänyt tämän levyn paikallisesta antikvariaatista ja olin todella iloisesti yllättynyt siitä. Kun olen niitä ihmisiä, jotka ei koskaan kirpputoreilta tms tee minkäänlaisia löytöjä ja tämän hyllystäni joskus kadonneen levyn kohdalla niin on tapahtunut ja iloitsen siitä vieläkin. Mutta mennäänpäs sitten taas bändiin ja levyyn...

Bändihän on siis Saksasta ja joskus 1980 - luvun lopulla läjään laitettu. Eka lätty kantoi nimeä Go Out In A Scum Dream ja julkaistiin 1989. On muuten myöskin loistava albumi. Soitanta bändillä on todella nopeaa psychobillyä ja laulu räkäistä, mutta kuitenkaan ei voida puhua mistään kouhkauksesta läpi biisien, eikä tämä bändi ole niinkuin ne jotkut joista ei tiennyt että soittaako ne psychoa vai metallia pystybassolla. Eritoten kehotan tähän bändiin tutustumaan niiden ihmisten jotka tykkäilee esim. näistä bändeistä : Nekromantix, Asmodeus, Godless Wicked Creeps, Mad Sin. Jos haluatte näiden lisäksi jotain hieman erilaista, varmasti yhtä hyvää jos ei jopa parempaa ja jotain "uutta" itellenne, niin ehdottomasti levykauppaan ja levyt himaan. Demon Of The Dark levystä on tullut uusintapainos joskus vuosien saatossa, kertoo jotain bändin ja levyn menestyksestä ja niistä ns. kulta - ajoista, koska ei nykyään tämän musiikin saralla paljoa uusintapainoksia julkaista.

Harmi kun en saksaa osaa, koska intron örinä kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta sanaakaan en siitä ymmärrä. Kai siinä jotain pelottelu juttuja varmaankin kerrotaan kun levyn yleisilme on suht synkkä. Mutta heti intron jälkeinen biisi on täyttä itteensä, eli perkeleen tiukkaa menoa alusta loppuun. Laittaa jalan kyllä väpättää musiikin tahtiin heti alusta alkaen ja saa mielen lähtemään pittiin, onneks on tullut vanhentumisen merkeissä järkeä senkin suhteen, ettei enää pittiin lähde...tai ehkä tää johtuu vaan siitä ettei fyysisesti vaan paikat enää kestä.

Itelleni ehkä kovin jalan vipattaja biisi löytyy jo numerolla 3 oleva Demon Eyes, sitten seuraavana on se entinen lemppari ja nykyinen skipattava, eli Elvikseltä versioitu Devil In Disguise. Sitten alkaakin taas jalka vipattaa kun Red Hot Motorbike pärähtää soimaan. Tän levyn kohdalla pätee se levyn läpi vievä kierto, että jokatoinen biisi on tiukka ja joka toinen aavistuksen "huonompi", mutta sitten kun levyä kuuntelee ja pääsee sisälle, niin huomaa näiden "huonompien" biisien määrän vaan vähentyvän kerta kerralta. Noiden jo mainittujen biisien lisäksi tahdon nostaa esiin biisin nimeltä Guilty 'Till I'm 21, eli kaikki jotka on katsonut leffan nimeltään Cry Baby saattaa biisin tunnistaa ja erilaisesta versiosta johtuen joutua jopa kuuntelemaan toisenkin kerran ennenkuin yhdistää leffan ja biisin. Kun Johnny Deppin näyttelemä pääjehu Cry Baby joutuu linnaan ja siellä linnatovereidensa kanssa kilkuttelee rekisterikilpiä, taitaa olla tämän biisin vuoro. Jos en nyt ihan väärin muista, mutta jos muistan niin siinä leffassa se jossain kohdin ainakin tulee =D

Loppuun vielä juutuubi linkki ensimmäisen levyn nimibiisiin.

SCUM RATS - Go Out

Voihan tylsyys.

Duunipäiväni voi joskus olla erittäinkin tylsiä. Työskentelen siis päihdehuollon parissa sellasessa päiväkeskuksessa tällä hetkellä. Tää on siis vaihtoehto aamulla aloittaa päivä selvinpäin, eikä tarttua pulloon (siis ei mulle, mutta asiakkaille). Ihmiset tulee pelailee biljardia, juomaan kahvia, lukemaan lehtiä, hoitaa asioita koneella, kattoo töllöä. Ja mitäkö mä sitten teen täällä...no pelaan biljardia, juon kahvia, poltan tupakkaa, katon aamun piirretyt sun muut diipadaapa tv-ohjelmat, luen päivän lehden ja seikkailen facebookissa ja tällä hetkellä kirjoitan blogiini jotain typerää ja tyhjänpäivästä. Tän kuun kun vielä jaksaa kärvistellä täällä, niin sitten voikin taas aamulla herätessään siirtyä sohvalle ja kattoo taas aamun töllö ohjelmat, poltella tupakkaa, juoda kahvia, kuunnella musaa, seikkailla netissä. Pitäisköhän tilata lehtikin, että sais senkin luettua. Ja tuoko ei sitten ole tylsää. Voihan perse. Onko elämäni tylsää? Ei onneksi ole, mutta tältä osin elämäni on erittäin pelottavaa, mitä tulevaisuus tuo opiskelu / työ merkeissä, se on kaikki suuri avaruus josta tiedän vain hyvin vähän. No asioilla on tapana järjestyä ja aika näyttää.

Mutta tänään voisin olla niin ahkera ja kirjoitella tänne taas musapläjäyksen, kun se vkonlopulta jäi tekemättä hirmuisen väsymyksen ja pienoisen krapulan takia. Olin juhlistaa Ristiinassa kaverin uuden muksun syntymää, elikkäs varpajaisissa joten väsymys oli aika kova, enkä todellakaan jaksanut raapustella mitään enää tänne, sorry.

Kotiin kun pääsen niin kenties arvotan taas facebookissa hyllystäni jonkun levyn ja kirjoitan siitä jotain mietteitä tänne. Kenties haaveissa on joskus saada niin paljon lukijoita, että voisin täälläkin teiltä kysellä toiveita että mistä levystä haluaisitte mun kirjoittavan, mutta se ehkä neljällä lukijalla on vielä hieman aikaista, jos vaikka sais muutamia enemmän niin voisin testata teidän tarkkaavaisuutta, että luetteko edes tätä =)

Loppuun viime aikojen radiohitti joka kolahti ekalla kuulemalla, enkä edes tajua että miks. Onhan naisella erittäin hieno ääni ja biisikin on hyvä, mutta eihän tää oikein mun musaa oo.

ADELE - Rolling In The Deep

Uuden vuoden eka musapläjäys.

Do dii...uusi vuosi ja uudet kujeet. Hyvää tätä vuotta jokaiselle!

Itelläni vuoden vaihde meni loistokkaassa seurassa ja hyvän elokuva trilogian parissa. Keikka elämänkin potkaisin käyntiin heti vuoden ensimmäisenä päivänä kun paikallisessa Old Cock baarissa oli soittamassa ekoista Totem Roll Weekendeistä tuttu The Soil Senders Tampereelta. Mukavahan se oli taas kuulumiset vaihtaa tutuiks tulleiden soittajien kanssa ja nähdä mikä oli keikkakunto vuoden ekana päivänä. Keikkakuntohan oli vallan iloinen ja loistava, eikä se ollut alkoholin ansiota, vaan rautaisen ammattimaisuuden jota tältä bändiltä löytyy. Bändihän on suht tuore, perustettu vuonna 2008, mutta soittajat taas ei oo niinkään tuoreita. Enkä tarkoita heidän ikää vaan kokemusta jota löytyy esim. bändeistä nimeltä Whistle Bait ja Back Beat Combo. Keikka oli hyvää takuu varmaa Soil Sendersia, reipasta ja rytmikästä soitantaa, iloisia ja hyvinkin meneviä biisejä, aina yhtä piristävää saksofonia, basistin laulamia biisejä. Näki, koki ja kuuli, että bändi nautti lavalla olosta ja keikasta vaikkakaan porukkaa ei vuoden ekana päivänä paikalla hirmuista määrää ollutkaan. Mietin siinä ekan setin aikana, että ostaisko bändin levyn, koska voisin sitten kirjoitella tänne musapläjäystä hieman keikasta ja  hieman levystä. Päässäni pyöri ajatukset suht huonosta sen hetkisestä taloudellisesta tilanteestani ja siitä että onko tämä levy tai bändi kuitenkaan sitä mitä kotona jaksaisin kuunnella. Setin jälkeen rumpali tulikin luokseni ja tokas, että keväällä kukaan ei tainnut ymmärtää tätä sulle antaa, mutta ota nyt sitten levy kuunteluun ja samalla löi levyn kouraani. Joten iloisen yllätyksen muodosta tämä kirjoittaminen on mahdollista myös sen levyn osalta.

Joten mennäämpä levyyn sitten. Kansikuvaltaan se on tämän näköinen.

Kansikuva on ehkä hieman harhaan johtava tämän bändin osalta. Tai no tuokin on jokaisen omassa ajatusmaailmassa oleva juttu, mutta ite sen jotenkin tunnen vievän hieman harhaan koska bändi soittaa iloista rokettia ja en muista kellään bändin jäsenellä nähneeni yhtään tatuointiakaan, hehaa. No mutta jotenkin jostain mielikuvasta tai muusta sellasesta johtuvasta en tuon kannen nähneeni kuvittele levyn sisältävän sitä musiikkia mitä se sisältää. Kansikuva on muuten Juho Juntusen käsialaa, eli kova tekijä löytyy myös siltä saralta tällä levyllä. Levy on Jungle Recordsin julkaisema ja on tullut viime vuoden keväällä.

The Soil Senders : Greased


1. Tiny Little People
2. It's All About Luck
3. I Let The Doorbell Ring
4. Running On Loose
5. First Man On Mars
6. I Don't Wanna Miss A Thing
7. Astounding Mademoiselle
8. There's A Moments
9. Don't Hide Your Smile
10. Evil Eyes
11. Boneyard Boogie
12. Radio At Home
13. Bad Dream
14. Baby Please Just Go

Kaikki levyn biisit on omaa tuotantoa ja läpi levyn kulkee bändin ehkä tunnistettavin juttu eli iloisuus ja rytmikkyys. Sitä voi kai kutsua sanalla svengaava ja tähän bändiin se natsaa kuin nyrkki silmään. Levyn avaava raita kertoo kuulijalle heti sen mitä levy pitää sisällään, kaunista ja reipasta soitantaa jossa kaikki osaset natsaa vaan oikeille paikoilleen. Bändin ehdoton vahvuus on myös se, että jokainen neljästä jäsenestä laulaa mukana, taustoja ja basisti jotain biisejä myös kokonaisuudessaan. Antaa heti hyvän vaikutelman, kun kertosäkeissä tms hyvällä maulla kuitenkin koko bändi laulaa, ettei kyseessä siltikään ole mikään doowoppi yhtye vaan, oikealla ajoituksella taustalaulut antaa potkua ja syvyyttä biiseihin.

Pätevän kuuloista soitantaa ja roken rollia, mutta onko tämä sitten sitä mitä kotona jaksaisin kuunnella? Nopeasti sen enempää miettimättä ei ole, vaikka tässä muutamia kertoja levyä kuunnelleena en kuitenkaan koe oloani epämielyttäväksi vaan ehkä jopa päinvastoin. Jalkani kenties hieman väpättää, sormet napsuu läppärin kulmaan kirjoituksen lomassa ja fiilis on kaikinpuolin hyvä, mutta...Ei tämä ole sitä musaa jota jaksan kotona kuunnella ja syy on siihen tämän levyn ja bändin kohdalla se, että tämä on liian hyväntuulista musiikkia, liian svengaavaa, liiaksi mukaansa vievää ja liian hyvän olontunteen tuottavaa. Kotona en sellaista kuitenkaan tarvitse kuin harvoin, kenties fiiliksen nostattajana ennen baariin lähtöä, keikalle lähtöä jne toimii varmasti. Yhden asian tiedän jo nyt muutamien kuuntelujen jälkeen. Tämä levy on ehdoton hankinta jokaiselle jenkki autolla kesällä Suomen teitä ajeleville tahoille, koska mikään ei toimi paremmin kuin kaunis Suomen kesä, kasi koneen murina, pehmeä kulku polttavaa tietä pitkin, autossa ikkunat auki ja tämän levyn kuuntelun nostattaman leveän hymyn mikä kesäkelissä ja tien päällä on tietenkin myös kärpästen täyttämä, mutta siihen kun sytyttää vielä hampaiden väliin röökin, laittaa soittimesta hieman vielä kovemmalle ja polkaisee vielä hieman kaasua ja ajelee määränpäähänsä. Siis erittäin hyvää Road Trip musaa tapahtumasta tapahtumiin, myös ihan huvi ajeluihin ja muistakaa, että jos määränpäätä ei ole, niin auringon lasku on aina hyvä määränpää.