Perjantaita odotellessa

Perjantaina olis tää kouluvko taas taputeltu ja pääsis tuulettumaan oikein isolle kirkolle. Nosturissa, hesassa on nyt ne Psychobilly Invasion bileet. Mukava lähteä reissuun kun on nykyään se oma auto, ei tarvii aikatauluja miettiä, eikä muiden mukaan mennä. Samoiten on luksusta taas päästä Radissonin hotelliin ja pienoisessa krapulassa hotellin aamiaiselle.

Kävin tuossa juuri kuuntelemassa ja kattelemassa The Brainsin musavideon juutuubista ja ehdottomasti on tämä uusi tuttavuus käytävä perjantaina tsekkaamassa livenä. Bändi soittaa hyvin pitkälti nykysuunnan psychoa, joten suht menevää ja melodista kamaa ilmeisesti tulossa. Alkoi bändi jopa kiinnostaa niin kovin, että saatanpa ostaa levyn kotimatkalle kuunteluun.

Ei oo hirmusasti tullut enää vuosiin seurattua psyhobillyn maailmaa ja uusia tulokkaita. Syy tähän on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että nykyään tulee niin paljon paskaa. Mutta tämä bändi on taas pitkästä aikaa pirteä uusi tuttavuus itelleni.

Nekromantix

Parasta mitä korvilla voi kuulla...siis tuo otsikon bändi, Nekromantix. 

Kävin tuolla jonkun mimmin blogissa ja se oli ensimmäisessä postauksessaan tuonut tämän bändin esiin ja pakkohan se oli sitten laittaa biisit soimaan ja fiilistellä pitkästä aikaa omaa ehdotonta lempparia.

En jaksa alkaa kirjoittaa mitään Minä ja Nekromantix tarinaa, ainakaan nyt. Sitäkin varmasti tulisi useampi osa, koska mun ensipuraisu bändiin on tullut 90-luvulla ja eka keikka jonka bändiltä näin oli -99. Keikkoja tullut sen jälkeen nähtyä jokunen, ns. huippuvuotena bändi tais käydä neljäkin kertaa vuodessa Suomessa, se oli meidän fanien kulta-aikaa. Joten sieltä asti jos alan ruotii yhteistä taivaltamme niin johan tässä sais kirjoittaa loppuvuoden. 

Bändi on siis itelle ollut ja on edelleenkin se ehdoton ykkösbändi. Se vaan sillon joskus kolahti ja toimii tänäkin päivänä ja jopa uusilla levyillä. En ole jumahtanut niihin vanhoihin levyihin, vaikka niistä ehkä enemmän pidänkin...tai no, ehkä se oma suosikki löytyy sieltä välimaastosta.

Tossa kuvassa on vuodelta 2008 sen aikaista kokoelmaa...jokunen levy ja paita tullut vielä sitten sen jälkeen. Viime kuussa tuli tilattua 4 paitaa lisää, joten onhan niitä kertynyt. Kuvassa myös erittäin siisti entinen kämppäni Lappeenrannasta, mutta se ei nyt oo ehkä se tärkein juttu tässä kuvassa.

Tuo iso Nekromantix juttu on siis paksua kumia, bändi on käyttänyt ja taitaa käyttää vieläkin vastaavaa keikoilla taustakankaana. Minulla on siis entiseltä kitaristilta saatu kangas ja oikealla kuvassa näkyykin Peterin singneeraus. Sain kankaan joskus vuosia sitten kun Hola Ghost oli järkkäämälläni keikalla Lappeenrannassa  ja yöpyivät kämpilläni. Samoiten yötä oli, ehkä jopa kovempi fani kuin minä...no myönnetään ja annetaan se Suomen ykkösfanin paikka sille miehelle ja mä voin olla se toisena tuleva, hah.

Tämä kuva on otettu Horror Popsin keikan jälkeen tavastialla vuonna 2005. Eli jokunen vuosi tästäkin.

Tämä kuva on sentään jo hieman tuoreempaa ja laadultaan vastaa hyvin pitkälle mun viime vuoden Suomen keikkojen humalatilaa. Eli tää kuva Hesan keikalta ja Tampereen keikalta ei taidakaan olla yhtään kuvaa. Eikä toisaalta hesastakaan kovinkaan hyviä, tää kuva on sieltä parhaimmasta päästä. 

Hienoa oli nähdä uudella kokoonpanolla ja rumpalin soittavan korkokengissä. Se on sitten eri asia, että miten se mulle toimi. Tykkäsin kovin kuitenkin.

Laitetaas tähän loppuun kuva omasta oikeasta jalasta. Kuva kertoo varmaan jotain siitä mun fanituksen tasosta?

Siitä voi bongata jokusen täysin suoraan bändin kuvista, biiseistä, levyn kansista jne lainatun jutun. Montako löydätte?!?

keikkajulisteita.

Meillä on koulussa eräällä kurssilla tehtävänä tehdä blogi ja ylläpitää sitä. En tietenkään alkanut tekemään täysin uutta blogia, vaan hyödynnän tätä siinä tehtävässä. Samaan kurssiin kuuluu myös kuvankäsittelyä ja muutakin tietoteknistä oppia, joten laitan tähän nyt sitten tuosta kuvankäsittelystä muutamat esimerkit.

Hyödynnän historiaani tässä tehtävässä ja tulen esittelemään muutamia keikka julisteita jota vuosien varrella on tullut tehtyä. Alkupään julisteet on tehty jonkun kaverini tai tyttöystävän avustuksella, kun omasta photoshopin käytöstä oli jo jokunen vuosi. Kaikki julisteet on siis tehty photarilla ja A3 kokoon, jotta niistä saa sitten kopioliikkeessä teetettyä paperiversiot mainostamista varten.

Pari juttua jos muistaa photarin alussa, niin sittehän julisteet rakentuu kuin itsestään. Eli resoluutio pohjalla sekä siihen liitettävissä kuvissa on hyvä olla sama, jolloin koko ja tarkkuus säilyy hyvänä, sekä tärkeää on myös muistaa tehdä layereissa se kuva...muokkaaminen on huomattavasti helpompaa ja hyvä on myös tallentaa se siinä muodossa, sekä tietenkin sellasessa muodossa jossa kuva ei oo eri layereissa vaan on yhtä "tasaista" kuvaa. Eipähän ainakaan pääse kopioliikkeen touhukas henkilökunta enää sitä muokkailee vahingossakaan.

Oikealla näkyy vuodelta 2007 huonolaatuinen juliste joka kaverin kanssa rakennettiin muutaman kaljan voimin. Siihen aikaan tein yhteistyötä kaverin kanssa noissa keikkahommissa. Kuvan taustalla oleva basso on aidosta valokuvasta irrotettu ja muokattu väreiltään tuollaiseksi ja "hävitetty" tuonne taustalle.

Oon pyrkinyt keikkajulisteissa yksinkertaiseen tyyliin ja asetteluun. Julisteeseen tarvitaan joku juttu millä herättää ohi kävelevän mahdollisen asiakkaan huomio. Siinä voi käyttää kuvaa, värejä tai jotain muuta. Itse oon pyrkinyt tekee julisteet aina niin, että on jotain kuvaa, sitten perus keikan tarvittavat tiedot ja se on sitten siinä. Hieman värien kaa leikittelyä jos kuvassa tai bändin logoissa ei ole tarpeeksi huomiota herättäviä juttuja. Tässä huomiota herättää massiivinen taustakuva ja tapahtuman nimi punaisella.

Vasemmalla taas ensimmäisten Totem Roll Weekendien juliste. Tämä tapahtuma oli sellainen kokeilu luontoinen juttu ja kaksi kertaa niitä sitten vaan järjestettiin, harmillista kun ei saanut järkätä pidempää ja ihmiset ei löytänyt tätä tapahtumaa meidän toivomalla tavalla. Suomessa on tapahtumia niin paljon, että uuden tapahtuman läpilyönti vaatii onnea, taitoa ja rahaa...meillä ei tainnut olla ihan kaikkea noista.

Tässä huomiota haetaan taustalla olevalla tanssijoiden kuvalla, joka liittyy oleellisesti myös tapahtumaan, koska kyseessähän oli rock n roll musiikin tapahtuma. Myös hieman värejä tuotu, mutta kuitenkin haluttu pitää hyvinkin neutraalina ja selkeänä. Tässäkin sain hieman apua muilta tahoilta.

Oikella Totem Roll Weekend vol. 2 tapahtuman juliste. Tästä julisteesta voi olla ylpeä. Onhan tämä pieni taideteos jo itsessään. Lähinnä tämän visuaalinen ilme on tyttöystävän käsialaa. Tässä huomion herättää merihenkinen pin-up tyttö joka onkin aika valloittava kohde koko julisteessa. Samoiten Roll sanan väritys haluttiin pitää punaisena kun edellisessäkin julisteessa oli niin. Siltikään ei ollut tarkoitus rakentaa samanlaisella kaavalla julisteita vaan tehdä ns. samasta tapahtumasta täysin erillaiset julisteet.

Itse olen aina tykännyt ja kunnioittanut niitä ihmisiä jotka viitsii nähdä vaivaa myös julisteen rakentamisessa, koska onhan juliste aina pienoinen taidonnäyte sekä kuvaa tapahtuman laatua ja järjestävän tahon kiinnostusta sekä ammattitaitoa.

Tästä julisteesta olen erittäin ylpeä. Itsehän hoidin tälle rundille ainoastaan yhden keikan ja sain myytyä kavereiden bändin koko rundille mukaan. Julistetta ei rundista ollut eikä meinannut tulla, mutta sitten törmäsin netissä johonkin punk kokoelma levyn kanteen missä oli nahkatakin kuva, siitähän se ajatus sitten lähti. Itse kun aavistuksen punk henkisen nahkatakin omistan, niin ei muuta kuin rotsia asettelemaan järkevään asentoon ja normaali digikameralla keittiöjakkaran päältä kuvia räpsimään. Niitä tuli otettua jokunen kappale ja sen jälkeen koneelle katsomaan, että tuliko yhtään sellasta mitä voisi hyödyntää. No siellä sitten oli muutama eri vaihtoehto ja tämä tässä taustalla oleva kuva valikoitui lähinnä sen takia, että siinä näkyy selkeästi kaikki riittävä, jotta sen ymmärtää. 

Kuvaa muokkaamaan ja venyttämään taustalle, bändien logot tarkoituksella sen enempää hiomatta pintaan ja hyvin esille. Kyseessä kuitenkin on punkrockia soittavat bändit, niin sillon ei liikoja silotella, eikä kaunistella. Tapahtuman nimi tuli ainoastaan ajankohdasta, kun rundi ajottautui pääsiäiseksi. Sattui sitten sopivasti, ettei varsinaiselle pitkälle perjantaille saatu keikkaa mihinkään myytyä ja näin ollen vitun pitkä perjantai toteutuu monessakin eri asiayhteydessä tällä rundilla. Mielestäni onnistunut ja yksinkertainen juliste, jossa ei liikoja koristeluja ole mutta siltikin kaikki tarpeellinen info.

Tälläisiä nämä muutamat julisteet. Mielestäni jonkinsortin ajankuvia myöskin. Harmittaa kun en koneelta löytänyt jotain ensimmäisiä julisteita, niiltä ensimmäisiltä keikoilta jota oon alkanut järkkäilee. Niistä löytyis muutamat helmet, heh. Työn alla tällä hetkellä parit julisteet...tai no keikkaa tulee tammikuun lopulla ja sitten seuraavan kerran pääsiäisenä, niin kunhan saan bändit varmistettua jne, niin sitten pitää alkaa taas photarin kanssa ideoimaan ja vääntämään jonkinlaista mainosta.

Jopas oli tarinaa...

Olen tällä hetkellä verkkoviestinnän kurssilla ja meillä on aiheena blogin teko ja sen ylläpito. Ihan perusjuttuja käsitellään, niin en ite kohta vuoden blogia pitäneenä jaksa hirmusasti paneutua asiaan. Käytän aikani sitten kaikkeen muuhun netissä, vaikka fiksuna olisin voinut jäädä kotiin. Mutta kuitenkin...löysin sitten aiheen tähän pieneen kirjoitukseen, blogilista.fi sivustolta.

Häkkitiikeri ja valkoinen enkeli -blogi sattui tulemaan eteeni. Juttuhan tuossa blogissa on suomalaisen 35-vuotiaan äidin rakastuminen amerikkalaiseen vankiin...murhasta istuvaan latinomieheen. Homma heillä lähti ihan kirjeenvaihdosta ja kai ne nyt on jo in laav. Tottahan toki itse alalle suuntautuvana, vankien kanssa jo työskennelleenä ja mahdollisesti myös valmistuttuani mietin, että miksi ihmeessä? Kokemuksena varmaan voi olla kasvattava ja silmiä avaava, mutta siltikään en oikein ymmärrä. Kirjeenvaihdon vielä ymmärrän, mutta miksi ihmeessä suomalainen yksinhuoltaja nainen haluaa ja päästää itsensä rakastumaan murhasta tuomittuun latinomieheen joka istuu ilmeisesti vielä vuosia ilman mahdollisuutta vapautumiseen.

Blogin pitäjä on saanut paljon paskaa niskaan tuosta blogistaan. Paljon asiattomia kommentteja, ihmettelyä ja ehkä kaiken huippu oli city lehdessä julkaistu juttu, joka oli kirjoitettu blogin pohjalta ja kysymättä lupaa blogin pitäjältä. Siinä on taas joku suomalainen huipputoimittajan renttu nähnyt hyvän jutun mielessään ja tohkeissaan "unohtanut" vaan pyytää blogin pitäjältä luvan.

Olen ite hieman kahden vaiheilla, että alanko seuraamaan tuota blogia vai en. Toisaalta aihe kiinnostaa jo ammatillisessakin mielessä, mutta toisaalta blogin kirjoittelut on vähän sellasia lässyn lässyn lää naisten juttuja, niin en tiedä jaksanko kuitenkaan alkaa sellasta lueskelemaan. Ehkä käyn joku toinen kerta kattoo sitä uudemman kerran, luen muutamat uudet postaukset ja teen sitten sen päätöksen jatkon kannalta...Tai ehkä tää tutustuminen murhasta tuomitun latinon ja suomalaisen yksinhuoltaja äidin rakkaustarinaan jäi tähän pintaraapaisuun.

Psychobilly Invasion Over Europe Part 2

Jepajee...loppuvuodesta olis vielä jaksettava raapaista yks psychokeikka maamme pääkaupungissa. Tänä iltana varattiin hotelli ja tilattiin liput. Jos tällä kertaa Nosturissa ei olisi niin kuuma kuin kesällä Reverend Horton Heatin keikalla ja siitä pääsis jotain nauttimaankin.

Eniten odotan tietenkin Reverend Horton Heatia koska se bändi on vaan loistava ja olen heidän levyjä keräillyt jo vuosia. Mielenkiinnon nostaa myös Phantom Rockers jonka vanhat levyt oli aika timanttia joskus nuorena poikana, ei ehkä niinkään enää. Loput bändit on itelle suht uusia tuttavuuksia, joten eiköhän ne tuu käytyä katsomassa vähän niinku tutustumis mielessä.

Mikkelin jalkaväkimuseo

Kävin tutustumassa hieman Suomen historiaan ja paikalliseen historiaan. Kävin siis siellä jalkaväkimuseossa viime lauantaina, kun siellä oli avoimet ovet kasarmialueen rakennuksien  130-vuotis juhlan takia. Mikkelin jalkaväkimuseo siis sijaitsee vanhalla kasarmialueella ja näin hyvin säilyneitä kasarmeja ei muita ole. Museossa järjestettiin myös pieni luento alueen historiasta ja mieleenpainuvin juttu tältä luennolta oli se, että kun käytiin läpi muutamia alueelle merkittäviä henkilöitä, esimerkkinä eräs venäläinen upseeri joka oli sota-aikana vankina tuolla alueella, niin yleisöstä nousi kahden miehen kädet ja he kertoivat vieneen ruokaa tuolle venäläiselle upseerille. Eli joukossamme oli oikeita veteraaneja muutama ja ainahan se lisää uskottavuutta tarinoihin. Mutta en tän enempää siitä ala esitelmöimään kun en kuitenkaan niin hirmusasti muista tuosta ja lähinnä ajattelin vaan jakaa täällä muutamat valokuvat tuosta käynnistä.

kivääreitä oli parikin telineellistä.

kortin pelaamista korsussa.

asekätkentää Lapin sodassa.

myöskin Lapin sota osastolta.

Suomalaiset vapaaehtoisena osastolta.

aamuun ankeaan.

Jaahas...punkrock retkue Anal Thunder on tehnyt uuden musavideon ja ajattelin sen näin tiistai aamuna aikaseen jakaa teidän kanssa. Mielestäni video oli hauska, hyvin tehty ja biisikin oli hyvä. Nykyään näihin musavideoihin ei juurikaan panosteta tai, että niitä edes tehdään. En usko Anal Thunderin videonkaan hirmuseen levitykseen musakanaville pääsevän, mutta hatun noston arvoinen suoritus, että videoita tehdään myös pienemmälle kuulijakunnalle. 

Naiset ja herrat...seuraavana Anal Thunder ja heidän uusi videonsa Song About Getting Smashed.

Muistutuksena vielä, että Anal Thunder on Lappeenrannan Totemissa keikalla tammikuun 27.päivä. jolloin myös lauteille nousee Relentless. Joten tiukat kinkerit tulossa kahden oman genren Suomen kovimpien bändien saattelemana.

Social Distortion - Machine Gun Blues

En muista, että olisin aikasemmin nähnyt tätä loistavaa videota tästä loistavasta biisistä. Joten jaan sen täällä teillekin, jos vaikka olette olleet yhtä ummikoita kuin minä.

Social Distortion - Machine Gun Blues

Mukavaa vkonloppua tämän biisin myötä...katselleen sitten ens vkolla taas jotain päivityksiä tännekin.

Vapaapäivä, jeah!

Tän vkon opiskelut olis sitten ohite. Tänään loppupäivästä oli luennoimassa brittiläistynyt jamaikalainen, heh. Aloitti luennon soittamalla kitaralla ja huuliharpulla jamakalaisen biisin...ei puuttunut enää kuin ranta ja Red Stripe olut niin olis ollut ehkä elämäni mukavin koulupäivä. Huomenna on vapaata tai no itsenäistä opiskelua ja siihen onkin tarvetta kun kuitenkin tehtäviä yks jos toinenkin taas samaan aikaan, onneks ei kuitenkaan mitään sellasta missä deadline paukkuis huomenna ja sitä en olisi jo tehnyt. 

Lauantaina meinasin käydä tutustumassa hieman Suomen ja Mikkelin sotahistoriaan kun jalkaväkimuseossa on avoimet ovet. Oon viimeeks käynyt siinä museossa joskus nappulana, joten ihan mielenkiintoinen mesta varmaan vielä nytkin kun jotain jo asioista tietää ja ymmärtää eri tavalla. Tarkoitus olis ottaa kamera sinne mukaan ja kenties raapustella tänne hieman sellastakin kulttuuria välillä. Ei aina musiikkia.

Loppuun kuitenkin sitä mulle rakkainta osa aluetta, eli musiikkiin ja siihen elämäntapaan liittyvä kuva. Toivon, että jokainen hetken miettis kuvaa katsoessa omia suhtautumisiaan, koska ei kaikki aina oo niin mustavalkoista ja selvää.

Kouluunlähtö musiikkia.

Huomenta vaan kaikille.

Puolen tunnin päästä alkais koulu, täällä se tarkottaa sosiaalityön lähtökohtia aina klo 10.45 asti jopa ja sen jälkeen saman kurssin ryhmätyön tekoon. Mutta mikäs siinä jos tykkää. Mitäs teidän tulevaan päivään mahtuu?

Alla oleva biisi on sieltä parhaimmasta päästä ja herättää aina ajatuksia. Mukavaa päivää kaikille!

Joe Strummer And The Mescaleros - Redemption Song

Hasta La Vista Social Club

Kouluhommia riittäisi, mutta laitoin soimaan Hasta La Vista Social Club bändin tulevan pitkäsoiton ja ajatukseni kouluhommista katosi samalla kun jalkani alkoi vipattaa ensi rytmien saattelemana. Tästä johtuen taidan siirtää hieman koulujuttujen tekoa myöhempään ajan kohtaan ja kirjoittaa muutamia sanoja tuosta loistavasta suomalaisesta punkrockbändistä ja kenties jotain heidän tulevasta albumistaan. Toivon, että jos bändin jäsenet tätä lukee niin meidän kaveruus ei tästä kuitenkaan muutu, ainakaan huonompaan suuntaan.

Hasta La Vista Social Club

Suomen kovimpiin psychobilly aikoihin Kiuruvedeltä ponnisti bändi nimeltään Toxocaras. Bändi soitti rankkaa ja todella räkäistä psychobillyä. Se bändi ei allekirjoittanutta vakuuttanut siihen aikaan, koska samaan aikaan oli myös useita parempia suomalaisia saman genren bändejä. Mainittakoon vielä tarkennuksena, ettei se bändi vakuuta minua tänäkään päivänä, mutta nostan hattua että tämäkin bändi on ollut osa sen aikaista suomalaista psychobilly genren historiaa.

Toxocarashan on jo vuosia ollut kuopattuna ja tämän bändin raunioista nousi aikoinaan punkrockia soittava Hasta La Vista Social Club. Lähivuosina 10 vuotta täyttävä bändi on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kirkkaimpana tähtenä Suomen punkrockscenessä. Samalla bändi on ensimmäisestä levystä asti pystynyt erottumaan tästä laajasta punkrock bändien määrästä, ja ainoastaan edukseen.

Bändiltä on tullut ulos kolme pitkäsoittoa, About 30 minutes before devastation, Inhale the evil ja Lake Lark White Trash. Järjestyksessään neljäs albumi on valmis ja kantaa nimeä Melt. Tämä kyseinen albumi siis soi tällä hetkellä ja sai minut eksymään koulutehtävistä musalaiffin pariin. Tällä hetkellä on julkaisijan haku käynnissä niinkuin voi bändin kiinnittäneen Backdoor Agency ohjelmatoimiston sivuilta uutisista lukea. Toivottavasti julkaisija pian löytyy, koska tulossa on todella tiukka punkrock albumi. Taitaa jo tällä hetkellä nämä biisit olla bändille itelleen ns. vanhoja biisejä, joten bändin jäsenten mielenterveyden kestävyyden kannalta lätty olisi hyvä saada pihalle ja kaiken kansan kuunteluun.

On tullut kuunneltua bändiä ensimmäisestä levystä alkaen ja on suuri ilo huomata, ettei bändi ole jäänyt tahkomaan samoja rytmejä vaan kehitystä on tapahtunut joka levyn kohdalla. Näin jälkikäteen levyjä kuunnellessa huomaa myös bändin jäsenten kasvun, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siltikään ensimmäinen levy ei ole mitään kuraa, jota fanitti silloin ihan täysillä, mutta ei enää jaksais kuunnella. En tiedä mistä tämän bändin loistavuus johtuu...onko se biisintekijän nerokkuutta? Bändin hioutunutta yhteensoittoa ja yhdessä kasvua?

Aikasemmin tuo bändin kasvu oli varmasti osittain yhteenkasvun ja yhdessäsoiton työn tulosta. Keikkoja keikan perään ja ainahan jälki jossain näkyy? Bändin keikoilla asian näki, että on jokunen vuosi yhteen soitettu, yhdessä levyjä tehty ja yhdessä keikkoja maailmalla heitetty. Se oli sitä aikaa bändin historiassa, sen jälkeen bändi tiputti todellisen pommin meille kuulijoille.

Niinkuin monen muun pitkään yhdessä olleen bändin kohdalla aina jossain vaiheessa tapahtuu. Tapahtui sama myös tämän bändin kohdalla...bändi ilmoitti hajonneen tai ehkä se hajoaminen ja touhun loppuminen oli lähellä koska muutama bändin jäsen ilmoitti soittojen loppuneen. Monelle tulee mitta jossain vaiheessa täyteen, perhettä alkaa tulee tai muuten vaan elämäntilanteet muuttuu ja ei vaan riitä enää aikaa tai kiinnostusta bändille. Tässä vaiheessa minä ja erittäin moni muu surkutteli ja kyseli, että ei voi olla totta? Ei näin loistava bändi voi hajota. Entäs nyt?

Bändin kitaristi veljekset saivat varmaankin tarvitsevansa hengähdys ja miettimis tauon bändin jatkon suhteen ja kävikin tuuri, että uudet jäsenet bändiin löytyi läheltä ja soitto pääsi taas jatkumaan. Muistan esimerkiksi facebookista lukeneeni ilolla  bändin päivityksiä, että treenejä on alettu soittaa ja touhu on ehkä enemmän voimissaan kuin koskaan. Tästä paistoi läpi, että pieni tauko oli tehnyt hyvää ja bändi sai uusien jäsenten tulon myötä vaan lisää tuulta purjeisiin ja potkua soittamiseen. Tämä oli todella hieno uutinen koko Suomen punkrock scenelle. Nyt jälkiviisasteluna tulevaa levyä kuunnellessa voi vaan todeta tämän olleen erittäin viisas päätös, koska Melt albumi tulee olemaan bändin ehdottomasti paras julkaisu ja yksinkertaisesti vaan nousemaan yhdeksi kovimmista Suomen punkrock albumeista.

Laulajan lookkia vuodelta 2006.

Bändi nykyisessä kokoonpanossaan.

Tämän ei siis ollut tarkoitus olla mikään bändin historiikki, koska en ole faktoja sen enempää tarkistellut mistään vaan kirjoitin omia mietteitäni, omia havaintoja bändiä alusta asti seuranneena sekä omia tämän hetken tuntemuksia levyä kuunnellessa.