Francine Mikkelin Wilhelmissä.

Moikka.

Niinku viime postauksessa kerroin, oli Francine tulossa Wilhelmiin keikalle ja pitihän se käydä miehet taas moikkaamassa. Alkuilta meni bändin kanssa muutamat keput nauttiessa ja Peten kaa punaviiniä maistaessa ja sitten kohti keikkapaikkaa. Nopeasti voin mainita, että rumpujen takana tapahtunut miehistön vaihdos taitaa olla varsin onnistunut, Mauro paukuttaa kannuja nykyään ja tekee sen todella ammattitaitoisesti. Mies kävi muuten paikkaamassa The Rasmuksen sairastunutta rumpalia Plan jäägaalassa, joten ei taida mistään turhasta jäbästä olla kyse. Nyt sitten illasta muutamat kuvat, en enempää jaarittele.

Totean kuitenkin vielä, että Francine on edelleenkin loistavassa vedossa, eikä näitä ammattimiehiä taida pienet miehistön vaihdokset hetkauttaa. Keikalla tais tulla uusia biisejä kokonaiset kuusi kappaletta ja niistä oma lemppari oli ensi kertaa kuultuna Highway tai joku muu sellanen. Uusien biisien määrästä vois päätellä, että ensi vuoden alussa voisi olla tulossa uutta koko pitkää albumia, jeah!

 

 

Hip Hei.

Pääsiäisen keikoista selvitty, Tallinnan reissu heitetty ja tänne tällänen pieni välipostaus. Tulevana perjantaina pääsee varmaan miljoonatta kertaa kattomaan Francinea, kun tulevat tähän kaupunkiin keikalle. Miljoona kertaa ei haittaa, koska jätkiä on aina mukava nähdä ja ainahan hyvällä livemenolla varustettua bändiä mielellään kattoo ja kun vielä musakin on hyvää, niin myös kuuntelee. Bändi on taas kokenut kokoonpano muutoksia ja tälläkin kertaa on rumpujen takana uusi mies, joten mielenkiinnolla keikalle tsekkaa nykyisen kokoonpanon menon.

Alla olevasti videosta voi jo päätellä, ettei meno ole mihinkään muuttunut. Video tehty tämän vuoden pääsiäisrundin materiaalista. Nauttikaa ja käykää Francinen keikoilla.

Pääsiäisen viettoon.

Tää bloggaaja alkaa viettää pääsiäistä, johon kuuluu hieman perheen parissa ruokailua, sukulaisten tapaamista, keikkaa ja koiranäyttelyä. Ruokailut, sukulaiset ja keikat on tuttua kauraa, mutta tuo koiranäyttely ei niinkään...taitaa olla elämäni ensimmäinen sisänäyttely missä käyn ja varmaan suurin missä oon koskaan käynyt. Toisaalta ihan jees päästä uuteen maailmaan ja ihmettelemään sitä touhua.

Tälläistä siis pääsiäissunnuntaina tarjolla Lappeenrannan Totemissa. Punkki puolen hoitaa Part Time Killer ja rokki puolen hoitaa Vulture Club. Liput vaivaiset 6e. Nähdään siellä!

Erittäin hyvää pääsiäisen aikaa kaikille, kuka milläkin tavalla sitä sitten viettää. Muistakaa kuitenkin lepo, koska nämä "pitkät" pyhät saattaa monelle olla se ainut mahdollisuus lepoon.

Scandinavian Hanks - What Is Love?

Sen suurempia jaarittelematta, tälle aamulle loistava versiointi Haddawayn vuoden 93 hitistä, What Is Love. Esittäjänä Scandinavian Hanks.

Oldschool Psychobilly, Long Tall Texans.

Ajattelinpa jotain kirjoitella vanhankoulukunnan psychobillystä. Tää idea lähti poikimaan toissa iltana, kun jostain syystä nukkumaan käydessäni, mulla alkoi soimaan päässä The Long Tall Texansin Border Radio biisi, seuraavana päivänä autoilemaan lähtiessä muistin Aces & Eights levyn ottaa soittoon ja voi pojat kun tämä oldschool psychobilly levy kuulosti pitkästä aikaa hyvälle. Levy on tullut ulos 1994, eli kohta jo 20-vuotta sen loistokkaan albumin ilmestymisestä.

En kuitenkaan lähde sitä levyä nyt ruotimaan enempää auki, koska se on edelleen autossa odottamassa pääsiäisen keväisiä ajeluita ja mukavia hetkiä loistokkaan musiikin parissa. Kävin sit koppaamassa hyllystäni samaisen bändin The Best Of Long Tall Texans kokoelman joka on samaiselta vuodelta. Tarkoitus ei ole tätäkään levyä sen enempää aukaista tällä kertaa, kunhan kuuntelen samalla kun raapustelen. Hauskoja kansilehtisiä selaillessa huomasin, että levy on näköjään joskus ollut jollain keikallakin mukana, koska bändin nimmarit on raapustettu mustekynällä sisäsivulle.

Tämän bändin levyillä ei koskaan ole ollut kovin jytäkät soundit, mutta mielestäni nykyään kuunneltuna kertoo hyvää tarinaa sen ajan psychobillystä. Bändi on livenä takuuvarma ja jytäkkää soundia kyllä silloin löytyy. Omasta mielestä tässä bändissä on yksi kovimmista tämän alan basisteista, Mark Carew.

Levyltä löytyy 25 tämän bändin silloista hittiä. Poison, Should I Stay Or Should I Go versiointi, Indians, Get Back Wet Back, Notice Me ja Bloody, ehkä suurimpana hittinä koskaan. Bändillä on aina ollut hauskat kansikuvitukset, jotka on piirtämällä ja enemmän tai vähemmän pilkesilmäkulmassa tehtyjä. Todella vekkuli bändi kaikinpuolin ja yksi omista lemppareista ollut alusta asti. 

Mulla kävi joskus vitunmoinen onni, kun pääsin Long Tall Texansin Suomen rundille mukaan. Roudausta, paidan myyntiä ja monena iltana erittäin mukavien brittimiesten kanssa dokailua neljällä eri paikkakunnalla. Rundi osas kyllä olla rankkakin, koska en tuollaista ole koskaan tehnyt ja sitten ku matkustelee bussilla ympäri Suomea, roudaa kamat keikkapaikoille, dokailee aamuyön tunneille ja muutaman tunnin unien jälkeen on edessä kamojen roudaus ja bussilla seuraavalle paikkakunnalle, jossa edessä on taas sama ruljanssi.

Tää kuva on On The Rocksista hesasta tuolta kyseiseltä rundilta. Tässä vanhoja kuvia hieman pienentäessä huomasin, että sen aikainen kamerani on ollut jotain helvetin huonoa. Kaikki bändi kuvat on hyvinkin vaaleita jne, joten ei nyt kovin montaa kuvaa tännekään tule tuolta rundilta.

Rundi käsitti siis neljänä peräkkäisenä päivänä paikkakunnat Tampere, Helsinki, Juva ja Kuopio. Tämä kyseinen kuva on Juvalta. Siellä sitten oli kovat bileet aamukuuteen tai johonkin hyvinkin pitkään. Rundilta olis useampi mukava tarina kerrottavana ja todella paljon suht huteria muistikuvia, mutta se oli itelle yksi suurimmista kokemuksista musan saralla siihen aikaan. Onneks sen jälkeen on tullut vastaavia tai suurempiakin juttuja, ehkä tämä oli se pienoinen innostaja.

Tässä kuvassa on iloisia hetkiä hyvin menneen Juvan keikan jälkimainingeista, eli baarin puolelta. Vasemmalla kuvassa Long Tall Texansin basisti Mark Carew ja oikealla toinen basisti, Francinen Pete Salomaa joka toimi silloisella rundilla kiertuemanagerina ja toi koko bändin silloin Suomeen. Thanks Pete, mielestäni jonkin sortin kulttuuriteko josta pääsi nauttimaan useampi paikkakunta.

Juva Hotellissa oli aina loistavat bileet, musapuolesta vastannut Vesa osas hoitaa hommat. Takahuoneesta löytyi aina hieman suolaista, hieman makeaa, syötävää ja juotavaa reilusti sekä tietenkin tavaramerkiksi tullut täytekakku. Tässä kuvassa bändin miehet on muistaakseni lähdössä jo kohti huonettaan ja ottivat evääksi täytekakun lopun, jota kuvasta katsottuna tais vielä olla jonkin verran jäljellä. Me vielä jatkettiin takahuoneessa dokaamista muutamat tunnit.


Loistavat muistot (vaikka paikoin hatarat) tältä rundilta sekä kaikista mukana olleista.

Ja jos tätä blogia lukee joku sellainen kenelle The Long Tall Texans ei ole vielä tuttu, niin suosittelen tutustumaan. Vaikka vanhan koulukunnan musa ei iskis ja uudet melodiset psychobändit olis se sun juttu, niin tee matka historiaan, etsi käsiisi bändiltä useampi levy, ota mukava asento ja käteesi kylmä kalja, jonka jälkeen voit lähteä matkaan yhdessä loistavan oldschool psychobilly bändin kanssa. Harvoin sitä sellasessa porukassa reissaa =)