Minä ja Sixgun Republic (USA), osa 8

Okei...jatketaas hieman tätä mun ja Sixgun Republic bändin osiota täällä blogissa. Viimeisessä osassa taisin päästä siihen, että alettiin rakentaa viime kesän Viva La Finlandia 2011 rundia. Joten muutamat sanat siitä ja sit hypätäänkin taas tähän päivään ja tähän kesään.

Viva La Finlandia taisi käsittää 15 keikkaa ympäri Suomea. Pitkin poikin Suomea bändi ajeli viime kesänä, keikkoja oli mm. Kajaanissa, Oulussa, Vaasassa, Helsingissä, Lappeenrannassa, Ristiinassa ja Kouvolassa, tässä vain osa mainitakseni. Iso rundi siis, mikä meni muutamaa ohjelmatoimiston ja baarin kaatumista lukuunottamatta hienosti. Näistä jouduimme odottelemaan rahoja hieman pidempään, mutta loppujen lopuksi kaikki saatiin ja homma oli taputeltu pakettiin hyvien muistojen kera.

Tänä kesänä bändille napsahti 10-vuotta ikää, joten pieni muotoista juhlakiertuetta alettiin rakentelee kesälle. Perkeleen vaikeaa meinas alussa olla, koska kesä aika ei Suomessa ole paras mahdollinen aika myydä baariin bändiä. Tyytyväinen pitää olla niistä baareista, jotka tajuaa hyvän bändin päälle ja ovat samantien ottamassa kun tarjousta laittaa. Samoiten jotkut kesä tapahtumat on tälläisiä, jotka ilolla ottaa bändin vastaan. Osa näistä tietää bändin aikasemmilta vuosilta, osa on jostain kuullut ja mikä mukavaa niin osalle ihan uusi tuttavuus, mutta käyvät netistä kattomassa ja kuuntelemassa ja ovat ihan myytyjä. Loistava bändihän tämä tosiaan on.

Tämän kesän rundi kattaa 12 keikkaa Suomessa ja kolme Ruotsissa. Taas saavat ajella ristiin rastiin...muutama vko sitten sain tekstiviestin laulajalta, että 1500km tälle vkonlopulle, joten kyllähän siinä saa autossakin miehet istua. Iisalmi tais olla pohjoisin tänä kesänä, sit on paljon muita paikkoja, joista voisin mainita uusina soittomestoina Ruukki-picnicin Ruotsinpyhtäällä, tämän iltaisen Suisto klubin Hämeenlinnassa ja huomiset Lahti cruising bileet Ace Corner baarissa Lahdessa. Alkaa bändillä kyllä olemaan jo aika kattavasti nastaa Suomen kartassa jos kaikki keikat olis merkattuna johonkin ylös.

Sen verran vielä mainostan, että Sixgun Republicin facebook sivuihin on panostettu hieman, sieltä löytyy valokuvia keikoilta, studiosta, promokuvia sekä jätkien henk.koht. ottamia kuvia vuosien varrelta, sekä iso määrä keikkajulisteita. Joten sinne vaan tykkäämään ja saat aina tuoreelta kuulla mitä bändille kuuluu.

Venytetään hieman tätä juttu sarjaa, niin ei tuu älyttömän pitkiä tarinoita. Joten seuraavassa osassa kuvia ja tarinaa keikoista Lappeenrannasta, Ruukki-picnikistä, bar Loosesta ja huomisesta Lahden keikasta. Voi olla, että näistäkin keikoista tulee useampi osa, mutta tuloillaan kuitenkin on.

Francine Mikkelin Wilhelmissä.

Moikka.

Niinku viime postauksessa kerroin, oli Francine tulossa Wilhelmiin keikalle ja pitihän se käydä miehet taas moikkaamassa. Alkuilta meni bändin kanssa muutamat keput nauttiessa ja Peten kaa punaviiniä maistaessa ja sitten kohti keikkapaikkaa. Nopeasti voin mainita, että rumpujen takana tapahtunut miehistön vaihdos taitaa olla varsin onnistunut, Mauro paukuttaa kannuja nykyään ja tekee sen todella ammattitaitoisesti. Mies kävi muuten paikkaamassa The Rasmuksen sairastunutta rumpalia Plan jäägaalassa, joten ei taida mistään turhasta jäbästä olla kyse. Nyt sitten illasta muutamat kuvat, en enempää jaarittele.

Totean kuitenkin vielä, että Francine on edelleenkin loistavassa vedossa, eikä näitä ammattimiehiä taida pienet miehistön vaihdokset hetkauttaa. Keikalla tais tulla uusia biisejä kokonaiset kuusi kappaletta ja niistä oma lemppari oli ensi kertaa kuultuna Highway tai joku muu sellanen. Uusien biisien määrästä vois päätellä, että ensi vuoden alussa voisi olla tulossa uutta koko pitkää albumia, jeah!

 

 

aamuun ankeaan.

Jaahas...punkrock retkue Anal Thunder on tehnyt uuden musavideon ja ajattelin sen näin tiistai aamuna aikaseen jakaa teidän kanssa. Mielestäni video oli hauska, hyvin tehty ja biisikin oli hyvä. Nykyään näihin musavideoihin ei juurikaan panosteta tai, että niitä edes tehdään. En usko Anal Thunderin videonkaan hirmuseen levitykseen musakanaville pääsevän, mutta hatun noston arvoinen suoritus, että videoita tehdään myös pienemmälle kuulijakunnalle. 

Naiset ja herrat...seuraavana Anal Thunder ja heidän uusi videonsa Song About Getting Smashed.

Muistutuksena vielä, että Anal Thunder on Lappeenrannan Totemissa keikalla tammikuun 27.päivä. jolloin myös lauteille nousee Relentless. Joten tiukat kinkerit tulossa kahden oman genren Suomen kovimpien bändien saattelemana.

Hasta La Vista Social Club

Kouluhommia riittäisi, mutta laitoin soimaan Hasta La Vista Social Club bändin tulevan pitkäsoiton ja ajatukseni kouluhommista katosi samalla kun jalkani alkoi vipattaa ensi rytmien saattelemana. Tästä johtuen taidan siirtää hieman koulujuttujen tekoa myöhempään ajan kohtaan ja kirjoittaa muutamia sanoja tuosta loistavasta suomalaisesta punkrockbändistä ja kenties jotain heidän tulevasta albumistaan. Toivon, että jos bändin jäsenet tätä lukee niin meidän kaveruus ei tästä kuitenkaan muutu, ainakaan huonompaan suuntaan.

Hasta La Vista Social Club

Suomen kovimpiin psychobilly aikoihin Kiuruvedeltä ponnisti bändi nimeltään Toxocaras. Bändi soitti rankkaa ja todella räkäistä psychobillyä. Se bändi ei allekirjoittanutta vakuuttanut siihen aikaan, koska samaan aikaan oli myös useita parempia suomalaisia saman genren bändejä. Mainittakoon vielä tarkennuksena, ettei se bändi vakuuta minua tänäkään päivänä, mutta nostan hattua että tämäkin bändi on ollut osa sen aikaista suomalaista psychobilly genren historiaa.

Toxocarashan on jo vuosia ollut kuopattuna ja tämän bändin raunioista nousi aikoinaan punkrockia soittava Hasta La Vista Social Club. Lähivuosina 10 vuotta täyttävä bändi on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kirkkaimpana tähtenä Suomen punkrockscenessä. Samalla bändi on ensimmäisestä levystä asti pystynyt erottumaan tästä laajasta punkrock bändien määrästä, ja ainoastaan edukseen.

Bändiltä on tullut ulos kolme pitkäsoittoa, About 30 minutes before devastation, Inhale the evil ja Lake Lark White Trash. Järjestyksessään neljäs albumi on valmis ja kantaa nimeä Melt. Tämä kyseinen albumi siis soi tällä hetkellä ja sai minut eksymään koulutehtävistä musalaiffin pariin. Tällä hetkellä on julkaisijan haku käynnissä niinkuin voi bändin kiinnittäneen Backdoor Agency ohjelmatoimiston sivuilta uutisista lukea. Toivottavasti julkaisija pian löytyy, koska tulossa on todella tiukka punkrock albumi. Taitaa jo tällä hetkellä nämä biisit olla bändille itelleen ns. vanhoja biisejä, joten bändin jäsenten mielenterveyden kestävyyden kannalta lätty olisi hyvä saada pihalle ja kaiken kansan kuunteluun.

On tullut kuunneltua bändiä ensimmäisestä levystä alkaen ja on suuri ilo huomata, ettei bändi ole jäänyt tahkomaan samoja rytmejä vaan kehitystä on tapahtunut joka levyn kohdalla. Näin jälkikäteen levyjä kuunnellessa huomaa myös bändin jäsenten kasvun, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siltikään ensimmäinen levy ei ole mitään kuraa, jota fanitti silloin ihan täysillä, mutta ei enää jaksais kuunnella. En tiedä mistä tämän bändin loistavuus johtuu...onko se biisintekijän nerokkuutta? Bändin hioutunutta yhteensoittoa ja yhdessä kasvua?

Aikasemmin tuo bändin kasvu oli varmasti osittain yhteenkasvun ja yhdessäsoiton työn tulosta. Keikkoja keikan perään ja ainahan jälki jossain näkyy? Bändin keikoilla asian näki, että on jokunen vuosi yhteen soitettu, yhdessä levyjä tehty ja yhdessä keikkoja maailmalla heitetty. Se oli sitä aikaa bändin historiassa, sen jälkeen bändi tiputti todellisen pommin meille kuulijoille.

Niinkuin monen muun pitkään yhdessä olleen bändin kohdalla aina jossain vaiheessa tapahtuu. Tapahtui sama myös tämän bändin kohdalla...bändi ilmoitti hajonneen tai ehkä se hajoaminen ja touhun loppuminen oli lähellä koska muutama bändin jäsen ilmoitti soittojen loppuneen. Monelle tulee mitta jossain vaiheessa täyteen, perhettä alkaa tulee tai muuten vaan elämäntilanteet muuttuu ja ei vaan riitä enää aikaa tai kiinnostusta bändille. Tässä vaiheessa minä ja erittäin moni muu surkutteli ja kyseli, että ei voi olla totta? Ei näin loistava bändi voi hajota. Entäs nyt?

Bändin kitaristi veljekset saivat varmaankin tarvitsevansa hengähdys ja miettimis tauon bändin jatkon suhteen ja kävikin tuuri, että uudet jäsenet bändiin löytyi läheltä ja soitto pääsi taas jatkumaan. Muistan esimerkiksi facebookista lukeneeni ilolla  bändin päivityksiä, että treenejä on alettu soittaa ja touhu on ehkä enemmän voimissaan kuin koskaan. Tästä paistoi läpi, että pieni tauko oli tehnyt hyvää ja bändi sai uusien jäsenten tulon myötä vaan lisää tuulta purjeisiin ja potkua soittamiseen. Tämä oli todella hieno uutinen koko Suomen punkrock scenelle. Nyt jälkiviisasteluna tulevaa levyä kuunnellessa voi vaan todeta tämän olleen erittäin viisas päätös, koska Melt albumi tulee olemaan bändin ehdottomasti paras julkaisu ja yksinkertaisesti vaan nousemaan yhdeksi kovimmista Suomen punkrock albumeista.

Laulajan lookkia vuodelta 2006.

Bändi nykyisessä kokoonpanossaan.

Tämän ei siis ollut tarkoitus olla mikään bändin historiikki, koska en ole faktoja sen enempää tarkistellut mistään vaan kirjoitin omia mietteitäni, omia havaintoja bändiä alusta asti seuranneena sekä omia tämän hetken tuntemuksia levyä kuunnellessa.

Francine @ Vaakuna, Mikkeli 14.10.2011.

Pikkuhiljaa alkaa kotiutuminen tähän kaupunkiin olemaan kohillaan. Sitä omalta osalta auttoi tuttu bändi viime vuoskymmeniltä sekä tietenkin tutut miehet tästä bändistä ja tekniikan poijjaat. Vaakunassa oli Francine keikalla viime perjantaina ja tottahan toki päätimme noudattaa Peten ja Anan kanssa viime vuosilta tuttua kaavaa, eli ennen keikkaa heidän hotellihuoneessa punaviinin tissuttelua. Tällä kertaa nautimme pullollisen Gnarly Head nimistä punkkua joka tais olla ensimmäinen tuttavuus jenkkiläisiin viineihin. Viini oli hyvä kokemus ensimmäiseks rapakon takaiseksi.

Mutta mennäänpä sitten siihen keikkaan. Bändihän koki keväällä miehistössä muutosta, kun pitkäaikainen rumpali Tude jätti bändin ja keskittyy elämässään muihin juttuihin. Rumpalin pallille astettui Sub Urban Tribessä soittanut Alec ja tämä keikka olikin ensimmäinen  minulle kun näen ja koen uuden kokoonpanon. Soundcheckiä jo kuunnellessa vahvimpana mieleeni tuli rumpusoundin muuttuminen enemmän...mites sitä nyt kuvailis, ehkä enemmän sähköisemmäksi ja hieman metallisemmaksi. Mutta ei todellakaan huonolla tavalla, vaan tuli jo siinä mieleen, että nyt on bändissä taas hieman enemmän munaa. Sitä munaa ei oo tästä bändistä puuttunut koskaan, mutta vartta se sai taas muutamat sentit lisää.

Soundcheckin jälkeen tosiaan nautittiin punkkua, keskusteltiin perinteiset lätkäjutut...tällä(kin) kertaa lahtelaiset siinä tais olla hieman niskan päällä, kun Pelicans lentää liigan kärkipaikoilla tällä hetkellä ja Saipa rypee siellä keskikastin hujakoilla. Sitten  Alec liittyi joukkoomme lasilliselle ja kysäsinkin, että mitä hän on tykännyt soittaa tässä kokoonpanossa ja vastaus oli erittäin positiivinen ja tuli samantien. Joten ei siitä epäselvyyksiä. Keskusteltiin siinä sitten muutamia juttuja tästä uudesta kokoonpanosta ja bändi oli kokonaisuudessaan sitä mieltä, että nyt on lavalla ainakin hauskaa ja kokoonpano toimii täysin triona, jossa kaikki ovat samanvertaisia muusikon renttuja.

Keikka alkoi joskus puolen yön aikoihin, porukkaa ei vielä ollut kovinkaan paljoa paikalle saapunut, liekkö johtunut siitä että bändin yleensä myöhäinen soittoaika on jo yleisön tiedossa tai sitten kadun toisella puolella soittanut Apulanta vei tältä bändiltä yleisöä. Porukkaa valui kuitenkin lisää kokoajan ja loppujen lopuks sitä olikin ihan hyvin. Soittohan oli alusta asti sitä samaa tiukkaa Francinen livemenoa kuin aikaisemmilla keikoilla, lisänä tietenkin uusi rumpali ja hänen mukana tuomaan soundi. Se toimii, potkii ja tuo särmää entisestään tähän bändiin.

En oo vuosiin juurikaan jaksanut keskittyä bändin keikkoihin, koska bändi on niin tuttu minulle. Tällä kertaa kuitenkin huomasin itseni kiertämässä yleisön seassa, hieman levottomana hakevan paikkaa jotta kuulisin ja näkisin parhaiten. Huomasin olevani jonkin sortin krittiisessä olotilassa keikkaa katsellessani, mutta ainoastaan hyvällä tapaa. En tajunnut kuin vasta keikan jälkeen, että sainpahan yhden aiheen tänne blogiini mistä kirjoittaa. Ei siis ollut tarkoitus tuosta keikasta mitään tänne raapustaa, mutta tässä sitä nyt ollaan. Mielelläänhän sitä hyvistä keikoista tänne kirjoittaa ja teidän lukijoiden kanssa kokemuksia jakaa.

Keikka oli hyvä, koostui sopivasti vanhoista ja hieman uudemmista biiseistä. Bändillä oli hauskaa lavalla ja sen kyllä huomas yleisökin tai minä ainakin. Muutamia soittovirheitäkin sattui, mutta niille naurettiin heti lavalla ja eikös sellaset hieman kuulukin rock bändin keikkaan? Suosittelen kyllä edelleenkin bändiä jos joku asiaa epäilee uuden rumpalin tuomien muutoksien takia. Aikasempi oli hyvä rumpali ja loistava showmies, uusi ei ole showmies, mutta perkeleen taitava kannuttaja ja soundi on loistava.

Ilta jatkui tästä Anan kanssa kadun yli toiseen baariin jossa Apulanta juuri lopetti keikkansa, harmitti hieman kun olis ollut mukava sitäkin bändiä pitkästä aikaa nähdä, mikä on heidän nykykunto ja eihän tuo olis haitannut vaikka jonkun vanhan hitin olis siinä samalla kuullut. Mutta ei tällä kertaa. Tästä suuntasimme sitten takahuoneeseen jossa Sipe teki juuri lähtöä kotiin ja jäimme sinne muiden bändin jäsenten, sekä tekniikan miesten kanssa turisemaan ja pari kepuakin taisin siinä lipasta kurkustani alas. Hattua täytyy kyllä sille Virtasen Tonille nostaa, viisaita mies haasteli taas ja oli mukava keskustella kaikenmaailman jutuista sen miehen kanssa.

Että tällästä viime perjantaina täällä uudessa kotikaupungissani, ihan jees perjantai ja jees vkonloppu. Laitan alle vielä yhden kuvan, minkä surutta varastin Francinen facebookista, otan pois jos sanomista tulee =)

The Peacocks (SUI) + Sick City Wipeout

Morjesta pöytään.

Sorry hiljaiseloni, mutta niinku oon aina välillä nopeasti tunnilla päivitellyt tätä, niin elämäni on ollut suht kiireistä viime aikoina. Nyt kun alkaa kämppä asiat olee sillä mallilla, että tulevana vkonloppuna muutto on todellisuutta niin alkaa stressikin helpottaa.

Musapläjäykset on loistaneet poissa olollaan täällä jo pitkän aikaan ja syyhän on tuo sama. Mutta nyt voisin kertoa hieman tulevasta. Ensinnäkin tulen kirjoittamaan jonkin sortin yhteenvetoa tuosta Sixgun Republic bändin Viva La Finlandia 2011 rundista, jos en oo sellasta jo tänne kirjoittanut, hah. Sitten tuun kertomaan hieman tän "uuden" asuinpaikkani elämästä...tai no musalaiffista ja tarkoitus olis päästä tähänkin kaupunkiin jotain kautta säätämään hieman noita keikkoja. Muutamiin paikkoihin yhteyttä jo ottanut ja itse asiassa on tässä jo tammikuun lopulle pientä punkin räimettä ehkä tulossa. Siitä tietenkin sitten enemmän kun hommat varmistuu.

Mutta mennäänpäs tuohon otsikkoon. Kaverini Jykä täyttää 30 vee ja on tuomassa Sveitsistä loistavaa psychobilly bändiä Suomeen. Saanko esitellä...The Peacocks myspacessa ja The Peacocks viralliset nettisivut. Jykä siis soitteli mulle ja kysy, että voisinko hoitaa keikan Lappeenrantaan joulukuun 9. päivä perjantaina, kun Jykän synttärit on sitten seuraavana päivänä. Lupasin yrittää, tarjosin bändiä tänne Mikkeliin yhteen baariin ja samaan aikaan Lappeenrantaan Totemiin. Totemista vastattiin vkon sisään, Mikkelin baarista ei koskaan...eli kertoo ehkä jotain tämän kaupungin musalaiffista tämän musan saralla, mutta toivottavasti pystyn siihen omalta osaltani edes vähän vaikuttaa ja sitä piristää.

Sveitsin miehillä ei ollut mitään sitä vastaan, että keikalle tulee myös lämppäri ja siihen taas kerran natsaa hyvin Sick City Wipeout, eli tuttavallisemmin SCW. Joten paketti oli suht helpolla kasassa.

9.12.2011 Totem, Lappeenranta
The Peacocks (SUI)
Sick City Wipeout
Liput 7e (sisältää narikan)

Suoraan sanottuna naurettavan halpaa kahdesta loistavasta bändistä, joista toinen tulee ekaa kertaa Lappeenrantaan ja vielä Sveitsistä asti.

Tämän illan tehtävänä on julisteiden tussaus, että saan lähetettyä ne Totemiin huomenna sekä vietyä meidän koululle ilmoitustauluille ja tietenkin kaupungille joka paikkaan. Levittäkää ihmiset hyvän musiikin ilosanomaa ja kertokaa tästä kaikille tutun tutuille ja mikä tärkeintä, tulkaa itse keikalle. Nähdään siellä!

Minä ja Sixgun Republic (USA) Osa 7

Tässä osassa päästäänkin jo ihan tähän päivään ja tähän osaan tarina tulee päättymään ainakin tältä osin. Syksymmällä varmaankin tulee joku bonus osa joka kertoo sitten syksyn keikoista. Mitäs tässä nyt sitten Sixgun Republic:n ja mun välillä tapahtuu?

Alkuvuodesta sain Laulaja Chanceylta viestiä facebookissa, että soita mulle mahdollisimman pian, keikka asiaa. No ajattelin että bändi on taas tulossa Suomeen rundille ja haluavat Lappeenrantaan keikan. Olin innoissani ja soitin tietenkin samana iltana. Siinä kangertelevalla englannilla juteltuani loksahti suuni auki kun mulle esitettiin kysymys. Alatko meidän keikkamyyjäks, pitäis saada 3 vkon rundi hoidettua heinäkuun lopulta elokuun puoleen väliin? Hetken päässäni sanoja miettien ja henkeä haukkoen lupauduin hommaan, mutta totesin samalla, että mulla ei oo suhteita ympäri Suomen maata, että omat keikka hommani on ollut kavereiden bändin myyntiä ja paikkakunta kohtaisesti jotain pientä järjestellyt. Sanoin myös, että mitään en lupaa, mutta voin yrittää. Siihen vastaus kuului että se riittää. Joten näin musta tuli sitten Sixgun Republic bändin keikkamyyjä ainakin tämän rundin osalta.

Siinä sitten muutamat päivät asiaa sulattelin,hymyilin ja toivoin. Sitten tuli tosi asiat eteen ja tajusin, että kun ei ole tehnyt hommaa näin laajasti, niin juttuhan on perkeleen aikaa vievää touhua. Onneks nykyään on internet, siellä "vastaavia" bändejä jotka keikkailee ja kattava Tapion Gig Guide joka painottuu ainoastaan rokkiin, sielä sain monen monta apua paikkojen suhteen.

Hommahan on hyvinkin yksinkertaista ja samaa hommaa voi tehdä kukin haluamallaan tavalla. Itse suosin tapaa soiton kautta mailia. Siis soitan eka paikkaan, esittelen itseni ja asiani ja jos vastapäässä on kiinnostusta kaikkien hinta jne antamani tietojen jälkeen, laitan perään mailia jossa selviää vielä kaikki asiat tarkemmin ja mikä tärkeintä niin on bändin musiikkiin ja videoihin linkkiä. Jotenkin pidän tuota soittoa henkilökohtaisempana asiana kuin pelkkä mailin lähetys ja tiedän kuitenkin, että omat vahvuudet on sosiaalisessa ja verbaalisessa kanssakäymisessä ja sittenpähän osaavat odottaa tämän bändin tarjousta mailiinsa. Tiedän kuitenkin, että baarit jotka live soittoa ottaa, saavat helvetisti tarjous sähköposteja ja pääsääntöisesti vois sanoa että 9 / 10 on paskaa tai ei sinne sopivaa tai jotain sellasta millä ei ole mitään myynti arvoa ja näin ollen baarille pelkkää tappiota jos sellasen ottais. Siitäkin syystä soitto eka ja sitten perään mailia.

Vastaanotto puhelimessa on hyvinkin laidasta laitaan ampuvaa...jotkut alkaa tyyliin vittuilee päin naamaa ja tiuskii että meille ei tarvii tarjota mitään. Vitun idiootit ottakaa sitten nettisivuiltanne puhelinnumerot ja bändin tarjous infot pois, tekis mieli melkein mainita muutama idiootti nimeltä, mutta jätänpä sen tekemättä. Onneksi on myös niitä todella mukavia, kohteliaita ja työnsä osaavia ihmisiä vastaamassa puhelimeen ja tälläisten kanssa on ilo rupatella ja monesti ne suunnitellut lyhyet tarjous puhelut karkaavatkin 15 minuuttiin tms. Tässä yhtenä päivänä sain tuollaisen 15 minuutin rupattelun aikana myytyä bändin keikalle vaikka vasta puoli ei ollut koskaan kuullutkaan bändistä. Sitten perään maili ja sieltä tuli samantien vastaus, että homma on lyöty lukkoon. Joskus se vaan onnistuu ja noista tulee hyvä mieli itellekin.

Laitan tähän alle vielä tän hetkisen kiertuejulisteen kuvan josta löytyy kaikki tällä hetkellä varmistuneet keikat. Facebookin tapahtumaan Sixgun Republic Finland Tour päivitän uudet keikat samantien ku oon vaan koneen äärellä, että sieltä ajantasaiset tiedot ja bändin nettisivujen Shows osioon ne tulee muutamien päivien viiveellä. Roketsuvoorumilta myös löytyy oma topikki rundille sekä tuolta aikasemmin mainostamaltani Tapion Gig Guidesta löydät kaikki keikat. Jos jotain kysyttävää bändin suhteen, kiertueen suhteen tai vielä parempi jos sulla on vinkkiä keikkapaikasta tai vaikka ite oot jotain järjestelemässä niin muhun vaan yhteyttä ja aletaan sopii tarkemmin. Bändi on Suomessa aikavälillä 20.7 - 29.8.2011.

Tulkaahan keikalle, koska tässä on perkeleen tiukka bändi. Joskus aikoinaan kirjoittelin LammasZineen pieniä juttuja, niin tästä linkistä voit lukea muutaman vuoden vanhan Sixgun Republic Suomen kiertueella juttuni.

Minä ja Sixgun Republic (USA) Osa 6

Vieläkin puhalluttaa nuo 2008 vuoden kolme keikkaa jotka tuli nähtyä, huh. Monesti oon ihmetellyt, että miten bändin jätkät jaksaa tuollaista elämää ja kerääkö ne vaan voimiaan kotona aina seuraavalle rundille. Tosiasiahan kuitenkin on se, että reissaaminen rasittaa aina vaikka siinä alkoholin kaa ei oliskaan tekemistä ja voin sivusta seuranneena kertoa että tälläsillä kiertueilla se alkoholi kuuluu olennaisena osana hommaan.

Mutta mennäänpäs eteenpäin...vuoden 2009 toukokuulle. Sixgun Republic oli vuorostaan  kevät / kesä aikaan täällä kiertueella ja tekivät 8 keikkaa Suomessa. Suurin ja varmasti bändillekin hienoin keikka niistä oli Seinäjoella järjestettävä Harley Davidson Super Rally jossa muistaakseni oli porukkaa jotain 3000 tms. Siellä on kuvattu yksi hyvä tasoinen musavideokin, joka löytyypi tästä linkistä.

Jutusteltiin bändin kanssa ja suunniteltiin tulevaa...tää keikka oli jo osittain mun hoitama ja taas toitotin sitä, että jos ja kun tuutte Suomeen, niin ottakaa yhteyttä ajoissa. Hoidan sitten keikan tänne Lappeenrantaan ja Totem Baariin. Pälähti just mieleen hauska kömmähdys bändin kiertupaitojen kohdalla....aikasemmalla Totem keikalla tais selässä olla baarin nimi kirjoitettuna Toteem tms ja tällä kertaa tais baari olla jo oikein kirjoitettu, mutta olikohan paikkakunta kirjoitettu yhdellä p - kirjaimella, eli Lapeenranta. Naureskeltiin asiaa ja bändi lupasikin tulla seuraavan kerran taas takasin ja sillä kertaa he lupas myös kaiken olevan oikein kirjoitettu.

Tulikin vuosi 2010 jolloin bändi teki keväällä kaksi keikkaa suomessa ja tulivat sitten syksymmällä taas uudestaan neljän keikan soittoon tänne. Syyskuussa olikin sitten jo kokonaan mun hoitama keikka täällä, otin suoraan yhteyttä bändiin ja baariin ja saatiin molempia miellyttävä diili. Oli ilo ja kunnia hoitaa ite yksi lemppareista kotikaupunkiini ja näin ollen varmistin ainakin sen, että tälläkin rundilla näen miehet ja pääsen kattoo loistavaa live soitantaa. Tälle keikalle mietittiin baarin kanssa lämppäriä ja pälähti mieleen aina yhtä hyvä Relentless Joensuusta, joka innostuikin tulemaan keikalle vaikka tais heti parin vkon päästä olla sovittu jo toinen keikka tänne.

Tällä keikalla vaihdeltiin taas kuulumiset, juopoteltiin huoletta takahuoneessa ja sellasta perus rock n roll elämää. Loppuun muutamat kuvat tuolta Totemin keikalta.

Relentless

Sixgun Republic

Nyt aletaankin olemaan aika lähellä tätä vuotta ja näitä uusia isoja kuvioita mitä tämä bändi on elämääni tuonut, mutta jätetään ne vielä seuraavaan osioon joka julkaistaan taas sitten parin päivän päästä tämän julkitulosta.

Minä ja Sixgun Republic (USA) Osa 5

Haminan Tompuri baari oli pieni ja hyvinkin kuppanen mielestäni. Viime osioon tarinoin niin pitkästi, että tähän osioon ei tule muuta kuin kuvia tuolta Tompurin lokakuiselta keikalta vuodelta 2008. Seuraava osio taas muutaman päivän päästä.

Minä ja Sixgun Republic (USA) Osa 4

Matka kohti tätä päivää jatkuu nyt osassa 4 jossa vuosilukuna on 2008. Silloin bändi teki syys - lokakuussa 10 keikan kiertueen Suomessa ja sain ekaa kertaa nähdä heidät nykyisellä kokoonpanolla, kun rumpujen taakse oli vaihtunut pesun kestävä suomalainen. Keikkoja heittivät mm. Tavastialla ja Harley Davidson Rallyssa Savonlinnassa. Kiertueelle mahtui myös muutamat pienemmän keikat, esim. Tompuri nimisessä kuppilassa Haminassa. Tuolla kiertueella Sixgun Republic palasi myös Lappeenrantaan keikalle, aikasempi keikka täällä oli ollut 2005. Tällä kertaa paikka täällä vaihtui Old Cockista Totemiin. Tässä keikassa en vielä ollut järjestäjä puolella mukana, vaan tää meni heidän silloisen ohjelmatoimiston / keikkamyyjän kautta ja iloitsin kovin että yksi lemppari bändeistäni oli tullut Totemiin keikalle, jonka kanssa itellä oli jo tuolloin yhteistyötä keikkojen suhteen. Bändi heitti sunnuntaina, suht tyhjälle baarille hyvän keikan ja setin jälkeen keskusteltiinkin jatkosta, että jos ovat taas Suomeen tulossa, niin ottaa muhun yhteyttä ja voin auttaa heidän keikka hommissa täällä Lappeenrannan päässä.

Ilta jatkui siinä kaljaa lipittäen, kuulumisia vaihtaen ja niitä näitä jutellen. Hassua oli kun juuri vko aikasemmin olin katsonut Joe Strummer - Future Is Unwritten dokumentin ja siinä porukka kerääntyi tulille muistelemaan Strummeria ja eräällä tulella oli basisti Lux ja laulaja kitaristi Chancey. Vko siitä eteenpäin samat miehet on livenä nenäni edessä paikallisessa baarissa...kyllä maailma voi olla ihmeellinen ja pieni. Siinä sitten tietenkin keskustelin myös tuosta asiasta ja basisti kertoikin soittaneensa jossain Joe Strummerin kokoonpanossa ja edesmenneen Strummerin vaimo on hänen ystävä ja tahtonut heidät siihen dokkariin. Dokkari oli muuten vallan loistava ja lämmin henkinen.

Bändi tykästyi baarin amerikkalais ja intiaani henkiseen sisustukseen niin kovin, että keikan jälkeen juteltuamme basisti, kitaristi ja heidän mukana ollut Killer Kustomsin jäbä mietti kuumeisesti paikkaa missä jatkaa juomista baarin sulkeuduttua. Heillä oli siis hieman meno haluja ja varsinkin jano viinan suhteen. Tarjosin yöpaikkaa kämpältäni, joka nosti hymyn kasvoille ja kysymysmerkin huulille, että sopisko se Japi oikeasti. Tokasin siihen, että tottakai, sieltä varmaan jotain alkoholiakin saattaa löytyä. Ainut miinus tässä oli se, että oli sunnuntai ja bändin oli tarkoitus lähteä yötä myöten kotiin. Laulajalle vannottuani, että loppu porukka on aamulla junassa ja klo 12 hesassa niinku heidän piti kuulemma olla, sieltäkin tuli hymy ja mukavat illan jatkon toivotukset. Siitä sitten jatkettiin porukalla mun kämpille, minä, 2 kaverii täältä ja 3 sankaria rapakon takaa.

Itehän simahdin joskus aamuyöllä, mutta muu porukka oli kai viettänyt eloa ja iloa aamuun asti ja aamu kasin aikaan jätkät oli alkanut kyselee, että kuinka he pääsee juna - asemalle, että pitäis päästä hesaan. Kaveri oli vielä siinä vaiheessa hereillä ja soitti heille taksin, joten amerikan miehet lähti samoilla silmillä kohti asemaa ja sieltä kohti hesaa. On voinut olla mielenkiintoinen matka heilläkin, heh. Olivat kuulemma käyneet mua herättelemässä ja kiittelemässä, mutta taisin olla niin väsynyt, etten kuulemma ollut herännyt, hah. Vieraskirjastani löytyy epämääräistä englantia muistuttavaa kirjoitusta, joten ei kai se untakaan ollut. En vaan tajua, että tuosta keikasta, eikä jatkoista itelläni ei löydy koneelta yhden yhtä kuvaa. Joskus tulee kyllä panostettua juomiseen ja silloin kamera unohtuu.

Jatkoilla kuitenkin tuli puheeksi bändin vkon päästä oleva keikka Kouvolan House Of Rockissa ja kovasti pyytelivät mua sinne, en uskaltanut lupailla mitään ku en mielelläni keikoilla selvinpäin käy, joten kuskihan mun piti sinne saada jos meinasin paikalle päästä. Kaksi ihanaista kaveriani kiinnostui sitten lähtemään ja mä olin varmasti erittäin hyvää seuraa takapenkillä kaljojeni kanssa, tästä iso kiitos vielä tytöille. Kouvolaan tultiin hyvinkin ajoissa, baari oli suht autio ja lipun myyntiäkään ei vielä ollut. Sitten alkoi lipun myynti ja ite sinne sönköttää, että oon bändin kutsumana täällä ja ne lupas sisäänpääsyn. Se sitten riittikin ja leima napsahti käteen, muistaakseni liput oli kuitenkin jotain 15 euroa tms kun siellä oli legendaarinen Teddy And The Tigers samalla keikalla. Viime dokailut vielä niin muistissa aloitin rauhallisesti kaljaa lipittäen, sitten bändi saapui paikalle ja kysymys heiltä kuului, että voisinko keikan aikana myydä heidän fanituotteita. Vastasin tietenkin myöntävästi ja siinä sitten nakotin keikan ajan.

Naureskelin humalaisille suomalaisille jotka tulivat "hyvällä" lontoon murteella kyselee paitojen kokoja, mitä maksaa jne...aikani aina kuuntelin ja tokasin että niin mikä se koko oli ja sitten sieltä tuli helpottunut hymy 'sähän oot suomalainen' kysymyksen saattelemana. Mielestäni kauppa kävin perkeleen hyvin ja bändin rahaa alkoi olee lompakossa vaikka miten paljon, keikka ohite ja sitten lähti tällä miehellä lapasesta. Bändihän oli siis luvannut sisäänpääsyn ohella, myös majoituksen heidän majoituksestaan ja kieltäydyin siitä useamman kerran. Tarjosin rahoja, mutta vastaus oli että katotaan Japi sitten majoituksessa, että tässä nyt kaljaa palkaks. Ja sitä kaljaa riitti, hyvä että ehdin entistä juomaan kun uutta tuli näppiin, siinä vaiheessa tajusin sanoa tytöille moi ja luovuttaa sen Kouvolaan jäämisen suhteen. Ilta jatkui hienolla jenkillä jonnekin kerholle jossa dokailtiin aamu yölle asti ja sitten koittikin aamu ja krapulainen Japi lähti kohti Kouvolan juna - asemaa nöyränä ja pelkotilojen saattelemana.

Alla muutamia kuvia Kouvolan keikasta. Viimeiseen kuvaan kiteytyy mun krapulainen fiilis juna - asemalla.

Jätetään tuo Haminan Tompurin keikka seuraavaan osioon. Se osio tulee olemaan lähinnä pelkkä kuva kollaasi siitä keikasta, julkaisu joskus parin päivän päästä.