hiljaista pitelee.

Tervehdys.

Niinku ootte huomannut täällä on pidellyt aika hiljaista. Ei oo vaan saanut aikaseks istuttua koneen edessä yhtään ylimääräistä, kun kuitenkin koulutehtävät vie oman aikansa. ei oo kiinnostanut. Musiikkia en tietenkään ole unohtanut, en keikoilla käyntiä jne, mutta kirjoittamisen tänne olen unohtanut. Saa nähdä tuleeko tämä muuttumaan vai ei. Keikkoja olis kerrottavana, taitaa vaan olla ilman kuvia ja muutamat levyjututkin vois raapustella. Aika siis näyttää milloin...mutta ei nyt kuitenkaan ihan täysin kuopata tätäkään blogia, odotellaan. Innostus on kirjoittamisen suhteen taas kääntynyt enemmän toisen blogini, viini aiheisen blogin suuntaan.

Minä ja Sixgun Republic (USA), osa 8

Okei...jatketaas hieman tätä mun ja Sixgun Republic bändin osiota täällä blogissa. Viimeisessä osassa taisin päästä siihen, että alettiin rakentaa viime kesän Viva La Finlandia 2011 rundia. Joten muutamat sanat siitä ja sit hypätäänkin taas tähän päivään ja tähän kesään.

Viva La Finlandia taisi käsittää 15 keikkaa ympäri Suomea. Pitkin poikin Suomea bändi ajeli viime kesänä, keikkoja oli mm. Kajaanissa, Oulussa, Vaasassa, Helsingissä, Lappeenrannassa, Ristiinassa ja Kouvolassa, tässä vain osa mainitakseni. Iso rundi siis, mikä meni muutamaa ohjelmatoimiston ja baarin kaatumista lukuunottamatta hienosti. Näistä jouduimme odottelemaan rahoja hieman pidempään, mutta loppujen lopuksi kaikki saatiin ja homma oli taputeltu pakettiin hyvien muistojen kera.

Tänä kesänä bändille napsahti 10-vuotta ikää, joten pieni muotoista juhlakiertuetta alettiin rakentelee kesälle. Perkeleen vaikeaa meinas alussa olla, koska kesä aika ei Suomessa ole paras mahdollinen aika myydä baariin bändiä. Tyytyväinen pitää olla niistä baareista, jotka tajuaa hyvän bändin päälle ja ovat samantien ottamassa kun tarjousta laittaa. Samoiten jotkut kesä tapahtumat on tälläisiä, jotka ilolla ottaa bändin vastaan. Osa näistä tietää bändin aikasemmilta vuosilta, osa on jostain kuullut ja mikä mukavaa niin osalle ihan uusi tuttavuus, mutta käyvät netistä kattomassa ja kuuntelemassa ja ovat ihan myytyjä. Loistava bändihän tämä tosiaan on.

Tämän kesän rundi kattaa 12 keikkaa Suomessa ja kolme Ruotsissa. Taas saavat ajella ristiin rastiin...muutama vko sitten sain tekstiviestin laulajalta, että 1500km tälle vkonlopulle, joten kyllähän siinä saa autossakin miehet istua. Iisalmi tais olla pohjoisin tänä kesänä, sit on paljon muita paikkoja, joista voisin mainita uusina soittomestoina Ruukki-picnicin Ruotsinpyhtäällä, tämän iltaisen Suisto klubin Hämeenlinnassa ja huomiset Lahti cruising bileet Ace Corner baarissa Lahdessa. Alkaa bändillä kyllä olemaan jo aika kattavasti nastaa Suomen kartassa jos kaikki keikat olis merkattuna johonkin ylös.

Sen verran vielä mainostan, että Sixgun Republicin facebook sivuihin on panostettu hieman, sieltä löytyy valokuvia keikoilta, studiosta, promokuvia sekä jätkien henk.koht. ottamia kuvia vuosien varrelta, sekä iso määrä keikkajulisteita. Joten sinne vaan tykkäämään ja saat aina tuoreelta kuulla mitä bändille kuuluu.

Venytetään hieman tätä juttu sarjaa, niin ei tuu älyttömän pitkiä tarinoita. Joten seuraavassa osassa kuvia ja tarinaa keikoista Lappeenrannasta, Ruukki-picnikistä, bar Loosesta ja huomisesta Lahden keikasta. Voi olla, että näistäkin keikoista tulee useampi osa, mutta tuloillaan kuitenkin on.

Nekromantixin maassa.

Raapustelenpa jotain tuosta kauan lupaamastani reissusta köpikseen. Koska pyrin ja yritän kovasti pitää tätä musiikki painotteisena blogina, niin keskityn ainoastaan maailman kovinta bändiä, eli Nekromantixia koskeviin juttuihin tuolta reissultani. Sen verran voin sanoa yleisesti, että matka oli mahtava. Kaupunki on mielestäni kaunis ja rock henkinen riittävästi (useampia rock kauppoja vaikka enimmäkseen naisille suunnattuja), ruoka oli hyvää, smörrebröd nami nami ja sellasta kaikkea. Seuraavan kerran on mentävä enemmän kesällä, koska nyt oli aika kylmää ilmaa.

Nekromantix, oma ehdoton lempparibändi ja monen muunkin tuttavani. Itsellä kolahdus tähän bändiin kävi monen monta vuotta sitten ja ensimmäinen levy minkä jotain kautta sain kuunteluun oli Brought Back To Life. Siitä sitten syntyi rakkaus tätä bändiä kohtaan joka on vuosien saatossa johtanut moniin keikoilla käynteihin, oikean jalkani suureen bändi aiheiseen tatuointiin ( reilu 10 suoraa viittausta bändin tuotantoon, levynkansiin, paitakuviin jne), keikka kokemusten myötä saanut tavata monta bändin jäsentä, juopotella heidän kanssaa ja jopa tutustuen niin, että bändissä aikoinaan vaikuttanut Peter Sandorff kuuluu omaan kaveripiiriin nykyään...tai no on kuulunut jo vuosia. Peteristä olikin suuri apu tuolla matkallani ja kerronpa seuraavaksi siis siitä.

Saavuimme (Minä ja kaverini Mika) perjantaina köpikseen ja oli etukäteen sovittu Peterin kanssa, että nähdään. Käydään kaljoilla jossain ja höpötellään. Odotin tätä paljon, koska ei keikoilla pääse esittämään kysymyksiä samalla tavalla kuin keskenään ollessa. Peter laittoikin sitten perjantaina viestiä, että ei pääsekään kun vaimo on myöhään töissä, mutta olette tervetulleita hänen kotiinsa ottaa parit kaljat. Siinä vaiheessa olin jo hieman ällikällä lyöty, että kehtaako sitä mennä, ei oo mitään vietävää kiitokseks jne. Rohkeasti sitten vastausta, että mielellään tulemme, koska ei tuollaisia kokemuksia ihan joka päivä satele. Saimme matkaohjeet viestillä ja lähdimme etsimään bussia jolla sinne asti päästään. Bussi löydettiin, jäätiin jopa oikealla pysäkillä pois, kiitokset tästä kohteliaalle bussikuskille.

Päästiin siis Peterin luokse. Siellä odotti itämainen ruoka, jossa oli herneitä, varmaan pinaattia jne plus riisi. Joten saimme mahamme täyteen ja sitten vaan otettiin olutta, juteltiin, kuunneltiin esim. Return Of Loving Dead levyn raakamiksausta, missä ei vielä ollut lauluja ollenkaan. Voin kertoa, että levy kuulosti näin paljon rankemmalta kuin mitä se julkaistuna on. Se oli lähempänä sitä "vanhaa" Nekromantixia. Kommentit olivat, että levyä siloteltiin aika paljon ennen julkaisua. Siinä sitten jutusteltiin niitä näitä useampi tunti ja Peter kysyi, että onko meillä turistikarttaa mukana. Tottahan toki turisteilla sellainen kartta on, joten annoin sen Peterille ja musta tussi alkoi viuhumaan. Karttaan ilmeistyi sinne tänne merkkejä ja Peter tokas, että kirjoitan toiselle paperille näille selitykset. Olin saanut lupauksen jonkin sortin rock n roll esittelystä, paikoista jne jotka koskettaa Nekromantixin historiaa jollain tapaa. Tämä alkoi siis syntymään siinä pöydän ääressä ja se näytti reissun jälkeen tältä.

Kuvassa siis yläpuolella kovia kokenut ja monet kerrat oikeaan neuvonut turistikartta. Peterin piirtämät pisteet saattaa olla hankala siitä erottaa, mutta alhaalla on siis reilu A4 arkki pisteiden merkityksen selventävää tekstiä. Tässä vaiheessa hieroin jo käsiäni ja olin ihan innoissani, koska jotain tällästä olin vaan osannut unelmoida ja toivoa, mutta se alkoi olee todellista pikkuhiljaa.

Peter oli kohtelias herrasmies ja tietää miten kova juttu bändi mulle on, joten tämä ei jäänyt vielä tähän. Saimme kutsun talon kellariin, jossa olisi lisää bändi aiheista materiaalia. Innolla siis kapeat portaat alas kattomaan mitä vastaan tulee. Hyllystä löytyi varmaan puolisen metriä joka sivulta oleva pahvilaatikko, mikä oli melkein täynnä lehtiä, lehtileikkeitä, julisteita jne. Tämä siis oli Peterin "leikekirja" ja hän kaivoi sieltä monenlaista hienoa ja vanhaa artikkelia, kuvaa, julistetta mm. Nekromantixin ekalta keikalta. Kylläpäs näytti miehet nuorilta ja viattomilta, heh. Peter tokas vielä sitten lähtöä tehdessämme, että seuraavan kerran kun Japi tuut, niin ota kaljapäkki mukaan ja hän sulkee mut sinne kellariin. Saan kuulemma ajan kanssa penkoa koko laatikon läpi ja valokuvata kaiken mitä haluan. Mainittakoon vielä että samaisesta kellarista löytyi myös iso laatikko vanhoja valokuvia missä esim. Mad Sinin Köfte on hieman hoikempi, nuorempi ja vähemmän tatuoidumpi. Laitan tähän loppuun kuvia "leikekirjasta", sekä paikoista  joita tuon kartan mukaan metsästin ja pientä selitystä mitä mestoja ne on.

Lehden kansikuvaa vuodelta 2002.

 Levy-yhtiön mainosjulistetta Nervous Recordsin ajoilta.

Tästä keikasta on jo jokunen vuosi. Nekromantixin ensimmäisen keikan juliste, jostain 80-luvun lopulta tms.

 Levy-yhtiön mainosjulistetta tämäkin.

 Alkuperäiset käsinkirjoitetut Devil Smile biisin sanat...

 ja paperin toinen puoli, eli lyriikka jatkuu.

Lehtileike jostain paikallisesta sanomalehdestä tms. Niinku kuvasta näkyy miehet on ollut aikamoisia pojan kloppeja aloittaessaan.

Tatskaliike jossa Kim on aikoinaan työskennellyt. Sisällä ei viitsitty käydä kun siellä tikattiin jotain ja johan ne olis nauranut pihalle tälläsen 20 vuotta liian myöhään tulevan fanin =)

 Mutta sentään poseerasin edustalla.

Tämä kadun kulma on juuri se, jossa bändi tykkäsi aikoinaan soittaa kadulla. Tässä on joskus silloin aikoinaan ollut useita vaateliikkeitä, mutta nykyään siinä toimii BR-leluliike. Tästä kadun kulmasta, joka siis sijaitsee köpiksen suurimmalla ja vilkkaimmalla ostoskadulla sain kuulla monen monta tarinaa eri "keikoista".

Siihen aikaan köpiksessä vallitsi perus jengimaailma, eli siis rokut, diinarit, punkkarit jne. eivät mahtuneet samoihin porukoihin ja tuo Nekromantix musiikkihan ei oikein natsannut mihinkään kategoriaan vaan oli jotain täysin uutta sekä outoa tuohon aikaan.

Eräs tarina meni lyhykäisyydessään jotenkin näin...Silloin oli joka pahis rock n roll/rockabilly jengi (nimenkin sano, mutta en millään muista) joka vaikutti köpiksessä ja niillä oli napit vastakkain psychobillyä soittavan Nekromantixin nuorten kollien kanssa. Jätkät sitten soitti pesismailat vaatteittensa sisällä, että kun jengi tuli isottelee pystyivät kauluksestaan vetämään mailan esiin ja tarvittaessa puolustamaan itseään. Että sellasta, onneks nykyään ollaan hieman suvaitsevaisempia musiikin maailmassakin.

Huset  klubilla Nekromantix soitti toisen keikkansa ikinä. Puhutaan siis klubi/baari keikoista, ei näistä kadulla soitetuista. Hienoa, että tämä ja se ekan keikan mesta on vieläkin toiminnassa ja samalla paikkaa. Sunnuntai päivä, joten klubi oli kiinni eikä käyty sisätiloissa.

 Klubin ovet sisäpihalta kuvattuna.

Muuten ei mikään kummonen kuva, mutta tulee hyvin tuo Husetin teksti ja värilasi vaikka onkin väärinpäin.

Parturikampaamo mistä jätkät osti hiuslakkansa joskus vuonna '89 jne. Edelleenkin samalla paikkaa....

Nekromantixin ihan ensimmäinen klubikeikka soitettiin täällä. Stengade 30, joka on edelleenkin toiminnassa. Tästä on aikasemmissa kuvissa myös se ekan keikan juliste. Viittaa siis tän näköisen mestaan. Samoin sunnuntai, joten sisälle ei ollut asiaa.

Jos vaan luin karttaa oikein, niin tässä osoitteessa Kim ja Peter jakoivat asunnon joskus alkuaikoina. Tämä on sama osoite, jossa Kim opetteli soittamaan läskibassoa. Varmaan aika paljon muuttunut niistä ajoista, kun näytti niin uudelta kivitalolta.

En tiedä jaksoitko lukea tänne asti ja saatko itselles mitään irti tästä tarinasta, mutta mulle henk.koht. tää oli iso juttu, loistava reissu ja taas tiedän hieman enemmän siitä mun ykkösbändistä.

Sixgun Republic Finland Tour 2012

Sixgun Republic (USA) kiertää tänä kesänä taas Suomea. Rundi alkoi jo viime vkon lauantaina rock n roll jamboreista ja jatkuu tänään Ruoveden Popossa. Tsekatkaa päivämäärät ja sovittakaa kesälomanne reissut keikkojen paikkakunnille, niin onpahan jotain tekemistä lomallakin....vitsi vitsi, mutta loistava bändi siis kyseessä ja käykää tarkistamassa mikä on 10-vuotis juhlavuottaa juhlivan bändin nykykunto.

Kyllä kesä pistää laiskottaa

Niinkuin otsikko jo kertoo, niin alkanut kesä on pistänyt laiskottaa ihan huolella. Kohta olis aloitettava kesäduunitkin, ni mitähän siitäkin tulee. Omalta osaltaan myös tuo koiruus on pitänyt huolen siitä, ettei ylimääräistä aikaa ole. Omalla riskillähän sitä omaa aikaa voi ottaa, mutta ku ei jaksa koiran jätöksiä siivoilla sisältä, kun ne voi tehdä myös pihalle, sekä ei jaksa huomata, että nyt se on tylsyyksissään tuhonnut tämän ja tällä kertaa tuon (vaikkakaan ei juuri ole tuhoja vielä tehnyt). Joten juhannuksen jälkeen pyrin hieman petraamaan täälläkin ja kirjoittelee siitä köpiksen reissusta hieman sekä julkaista muutamat kuvat sieltä.

Haluan kuitenkin toivotella erittäin hyvää ja mukavaa juhannuksen aikaa, kaunista suomen kesää, loistavia grilliruokia, lämpimiä löylyjä sekä uimavesiä. Jos suuntaan Jamboreille, niin toivottelen erittäin mukavia bileitä sekä loistavia vetoja monelta huippu artistilta, mm. Sixgun Republic (USA) soittaa lauantaina ja aloittaa kesän Suomen rundinsa jamboreilta.

Tähän loppuun bändiltä yksi oma lempparibiisi videon muodossa ja hyvät juhannukset kaikille.

Gargoyles Over Copenhagen

Do dii...kisoista selvitty, hyvin pelattu vaikka mitali jäikin saavuttamatta. Heti kisatauon lakattua (jo aikaa sitten) ilmoitan, että lähden pitkäks vkonlopuks Tanskaan köpikseen, joten hetkeen en vieläkään tänne kirjoittele. Ens vkolla sitten kenties tulee jo pientä tarinaa matkastani, kuvien kera tietty.

Mitäkö köpikseen? Ei ihmeitä, kaverin kanssa lähdetään vaan hengaa ja aikaa tähän on neljä täyttä päivää. Lauantaina sattuu olemaan Bobber Rock tapahtuma missä soittamassa mm. Hola Ghost ja jokunen muukin bändi. Tapahtuma on ilmeisesti moottoripyörä tapahtuma ja viihdyttänee meitä iltapäivä neljästä aina puolille öin, joten aika hiton jees. Reissussa myös kenties tuun tapaamaan ajan kanssa Nekromantixin entisen kitaristin, joka lupaili keväällä hieman, että näyttäisi mestoja mitkä liittyy tavalla tai toisella tuon maailman mahtavimman bändin historiaan. Tätä odotan innolla, koska kyseessä meikäläisen ykkösbändi ja taidan olla koko Suomen kakkosfani, ykkönen asustelee samassa kaupungissa, mutta kuitenkin sen verran kauempana, että mahdutaan samaan kaupunkiin, hehaa.

Joten tällästä täällä tällä kertaa...See Ya!

MM-kisa taukoa.

Olen siis aikamoinen lätkän mm-kisa ihminen, joten nyt kisojen aikana ei juurikaan ehdi tänne raapustelee. En kuitenkaan ala kiekosta täällä puhumaan. Sitten meille tuli uusi perheenjäsenkin, niin sekin vaatii oman aikansa. Mutta tarjoan teille tänä aurinkoisena tiistai aamuna jotain loistavaa ja mahtavaa videon muodossa...vieläpä hyvinkin tuoreen uutukais videon.

Saanko esitellä...Relentless uudella musavideollaan biisistä Haunted by The Devil, joka siis on englanninkielinen coveri Marko Haaviston Paha Vaanii klassikosta...vai pitäisköhän tässä kohtaan puhua tribuutista?

Francine Mikkelin Wilhelmissä.

Moikka.

Niinku viime postauksessa kerroin, oli Francine tulossa Wilhelmiin keikalle ja pitihän se käydä miehet taas moikkaamassa. Alkuilta meni bändin kanssa muutamat keput nauttiessa ja Peten kaa punaviiniä maistaessa ja sitten kohti keikkapaikkaa. Nopeasti voin mainita, että rumpujen takana tapahtunut miehistön vaihdos taitaa olla varsin onnistunut, Mauro paukuttaa kannuja nykyään ja tekee sen todella ammattitaitoisesti. Mies kävi muuten paikkaamassa The Rasmuksen sairastunutta rumpalia Plan jäägaalassa, joten ei taida mistään turhasta jäbästä olla kyse. Nyt sitten illasta muutamat kuvat, en enempää jaarittele.

Totean kuitenkin vielä, että Francine on edelleenkin loistavassa vedossa, eikä näitä ammattimiehiä taida pienet miehistön vaihdokset hetkauttaa. Keikalla tais tulla uusia biisejä kokonaiset kuusi kappaletta ja niistä oma lemppari oli ensi kertaa kuultuna Highway tai joku muu sellanen. Uusien biisien määrästä vois päätellä, että ensi vuoden alussa voisi olla tulossa uutta koko pitkää albumia, jeah!

 

 

Hip Hei.

Pääsiäisen keikoista selvitty, Tallinnan reissu heitetty ja tänne tällänen pieni välipostaus. Tulevana perjantaina pääsee varmaan miljoonatta kertaa kattomaan Francinea, kun tulevat tähän kaupunkiin keikalle. Miljoona kertaa ei haittaa, koska jätkiä on aina mukava nähdä ja ainahan hyvällä livemenolla varustettua bändiä mielellään kattoo ja kun vielä musakin on hyvää, niin myös kuuntelee. Bändi on taas kokenut kokoonpano muutoksia ja tälläkin kertaa on rumpujen takana uusi mies, joten mielenkiinnolla keikalle tsekkaa nykyisen kokoonpanon menon.

Alla olevasti videosta voi jo päätellä, ettei meno ole mihinkään muuttunut. Video tehty tämän vuoden pääsiäisrundin materiaalista. Nauttikaa ja käykää Francinen keikoilla.

Pääsiäisen viettoon.

Tää bloggaaja alkaa viettää pääsiäistä, johon kuuluu hieman perheen parissa ruokailua, sukulaisten tapaamista, keikkaa ja koiranäyttelyä. Ruokailut, sukulaiset ja keikat on tuttua kauraa, mutta tuo koiranäyttely ei niinkään...taitaa olla elämäni ensimmäinen sisänäyttely missä käyn ja varmaan suurin missä oon koskaan käynyt. Toisaalta ihan jees päästä uuteen maailmaan ja ihmettelemään sitä touhua.

Tälläistä siis pääsiäissunnuntaina tarjolla Lappeenrannan Totemissa. Punkki puolen hoitaa Part Time Killer ja rokki puolen hoitaa Vulture Club. Liput vaivaiset 6e. Nähdään siellä!

Erittäin hyvää pääsiäisen aikaa kaikille, kuka milläkin tavalla sitä sitten viettää. Muistakaa kuitenkin lepo, koska nämä "pitkät" pyhät saattaa monelle olla se ainut mahdollisuus lepoon.

Scandinavian Hanks - What Is Love?

Sen suurempia jaarittelematta, tälle aamulle loistava versiointi Haddawayn vuoden 93 hitistä, What Is Love. Esittäjänä Scandinavian Hanks.

Oldschool Psychobilly, Long Tall Texans.

Ajattelinpa jotain kirjoitella vanhankoulukunnan psychobillystä. Tää idea lähti poikimaan toissa iltana, kun jostain syystä nukkumaan käydessäni, mulla alkoi soimaan päässä The Long Tall Texansin Border Radio biisi, seuraavana päivänä autoilemaan lähtiessä muistin Aces & Eights levyn ottaa soittoon ja voi pojat kun tämä oldschool psychobilly levy kuulosti pitkästä aikaa hyvälle. Levy on tullut ulos 1994, eli kohta jo 20-vuotta sen loistokkaan albumin ilmestymisestä.

En kuitenkaan lähde sitä levyä nyt ruotimaan enempää auki, koska se on edelleen autossa odottamassa pääsiäisen keväisiä ajeluita ja mukavia hetkiä loistokkaan musiikin parissa. Kävin sit koppaamassa hyllystäni samaisen bändin The Best Of Long Tall Texans kokoelman joka on samaiselta vuodelta. Tarkoitus ei ole tätäkään levyä sen enempää aukaista tällä kertaa, kunhan kuuntelen samalla kun raapustelen. Hauskoja kansilehtisiä selaillessa huomasin, että levy on näköjään joskus ollut jollain keikallakin mukana, koska bändin nimmarit on raapustettu mustekynällä sisäsivulle.

Tämän bändin levyillä ei koskaan ole ollut kovin jytäkät soundit, mutta mielestäni nykyään kuunneltuna kertoo hyvää tarinaa sen ajan psychobillystä. Bändi on livenä takuuvarma ja jytäkkää soundia kyllä silloin löytyy. Omasta mielestä tässä bändissä on yksi kovimmista tämän alan basisteista, Mark Carew.

Levyltä löytyy 25 tämän bändin silloista hittiä. Poison, Should I Stay Or Should I Go versiointi, Indians, Get Back Wet Back, Notice Me ja Bloody, ehkä suurimpana hittinä koskaan. Bändillä on aina ollut hauskat kansikuvitukset, jotka on piirtämällä ja enemmän tai vähemmän pilkesilmäkulmassa tehtyjä. Todella vekkuli bändi kaikinpuolin ja yksi omista lemppareista ollut alusta asti. 

Mulla kävi joskus vitunmoinen onni, kun pääsin Long Tall Texansin Suomen rundille mukaan. Roudausta, paidan myyntiä ja monena iltana erittäin mukavien brittimiesten kanssa dokailua neljällä eri paikkakunnalla. Rundi osas kyllä olla rankkakin, koska en tuollaista ole koskaan tehnyt ja sitten ku matkustelee bussilla ympäri Suomea, roudaa kamat keikkapaikoille, dokailee aamuyön tunneille ja muutaman tunnin unien jälkeen on edessä kamojen roudaus ja bussilla seuraavalle paikkakunnalle, jossa edessä on taas sama ruljanssi.

Tää kuva on On The Rocksista hesasta tuolta kyseiseltä rundilta. Tässä vanhoja kuvia hieman pienentäessä huomasin, että sen aikainen kamerani on ollut jotain helvetin huonoa. Kaikki bändi kuvat on hyvinkin vaaleita jne, joten ei nyt kovin montaa kuvaa tännekään tule tuolta rundilta.

Rundi käsitti siis neljänä peräkkäisenä päivänä paikkakunnat Tampere, Helsinki, Juva ja Kuopio. Tämä kyseinen kuva on Juvalta. Siellä sitten oli kovat bileet aamukuuteen tai johonkin hyvinkin pitkään. Rundilta olis useampi mukava tarina kerrottavana ja todella paljon suht huteria muistikuvia, mutta se oli itelle yksi suurimmista kokemuksista musan saralla siihen aikaan. Onneks sen jälkeen on tullut vastaavia tai suurempiakin juttuja, ehkä tämä oli se pienoinen innostaja.

Tässä kuvassa on iloisia hetkiä hyvin menneen Juvan keikan jälkimainingeista, eli baarin puolelta. Vasemmalla kuvassa Long Tall Texansin basisti Mark Carew ja oikealla toinen basisti, Francinen Pete Salomaa joka toimi silloisella rundilla kiertuemanagerina ja toi koko bändin silloin Suomeen. Thanks Pete, mielestäni jonkin sortin kulttuuriteko josta pääsi nauttimaan useampi paikkakunta.

Juva Hotellissa oli aina loistavat bileet, musapuolesta vastannut Vesa osas hoitaa hommat. Takahuoneesta löytyi aina hieman suolaista, hieman makeaa, syötävää ja juotavaa reilusti sekä tietenkin tavaramerkiksi tullut täytekakku. Tässä kuvassa bändin miehet on muistaakseni lähdössä jo kohti huonettaan ja ottivat evääksi täytekakun lopun, jota kuvasta katsottuna tais vielä olla jonkin verran jäljellä. Me vielä jatkettiin takahuoneessa dokaamista muutamat tunnit.


Loistavat muistot (vaikka paikoin hatarat) tältä rundilta sekä kaikista mukana olleista.

Ja jos tätä blogia lukee joku sellainen kenelle The Long Tall Texans ei ole vielä tuttu, niin suosittelen tutustumaan. Vaikka vanhan koulukunnan musa ei iskis ja uudet melodiset psychobändit olis se sun juttu, niin tee matka historiaan, etsi käsiisi bändiltä useampi levy, ota mukava asento ja käteesi kylmä kalja, jonka jälkeen voit lähteä matkaan yhdessä loistavan oldschool psychobilly bändin kanssa. Harvoin sitä sellasessa porukassa reissaa =)

Sixgun Republic (USA) - 10 Year Anniversary Tour

Sixgun Republic bändille tulee tänä vuonna 10 vuotta täyteen, joten on siis juhlarundin aika. Juhlarundi yltää myös tänne Suomeen asti, joten suunnittele kesälomareissusi alla olevien päivämäärien mukaan ja pääse mukaan juhlimaan bändin kunnioitettavaa ikää.

Keikkoja on niin isommissa tapahtumissa, kuin myös pienemmissä baareissa. Jokaiselle varmasti löytyy miellyttävä mesta. Viime vuonna bändi hurmas monella eri paikkakunnalla ja tänä vuonna vaan jatketaan siitä loistavasta live meiningistä mitä jo viime vuonna saatiin nähdä ja kokea.

Alla tähän päivämäärään mennessä varmistuneet keikat.

Sixgun Republic (USA) - 10 Year Anniversary Tour

La 23.06.2012 Mid-Summer Jamboree, Ellivuori, Sastamala

To 28.06.2012 Popo, Ruovesi

Pe 29.06.2012 Rockin' By The River, Iisalmi

Pe 06.07.2012 Totem, Lappeenranta

La 07.07.2012 Cruising, Ruotsinpyhtään Ruukki (päiväkeikka)

To 12.07.2012 HD Rally, Himos

Pe 13.07.2012 Suisto, Hämeenlinna

La 14.07.2012 Road Cafe, Imatra

Jos haluat bändin keikalle omaan baariisi tai tallibileisiin tms, niin ota rohkeasti yhteyttä rocker (at) mobiili.net.

Koulujuttuja.

Hittolainen ku oli koulutehtävien täyttämä vko. Ei varmaan olis ollut, jos niitä ei aina jättäis viimeisille päiville. Tuli tehtyä parit powerpointit, esseetä, yks esitys ja vielä oli enkun koekin samalla vkolla. Tuli kyllä perkeleen hyvä fiilis sen jälkeen kun esseen olin saanut raapustettua, mutta toisaalta tää vko pitää ehkä ottaa opetuksena itelle. Siis sellasena opetuksena, että vois alkaa tehtäviä tekee ajoissa vaikka se hyvä olo kerralla sitten hyökkäskin. Mielummin sitä hyvää oloa ottaa vastaan pienissä annoksissa pitkin vkoja, eikä vaan ison annoksen yhdessä vkossa.

Meillä vaihtuu jakso ens vkon jälkeen, eli toisaalta mulla alkais kesäloma. Olenhan tunnollinen, motivoitunut ja aktiivinen opiskelija, joten en jää lomille vaan otin seuraavan vuoden kursseja muutamat. Kevät ei kyllä rankalta kuulosta siltikään, ku taitaa olla kaksi päivää vkossa koulua huhtikuun loppuun asti, sit alkaa se loma. Yks näistä seuraavan vuoden kursseista on vammaistyönkurssi ja ekana kertana katottiin elokuva Vähän kunnioitusta, jota suosittelen kyllä kaikille. Leffa oli hauska, siinä oli aihetta, ajatusta ja hyvää komiikkaa. Vilahtaapa leffassa myös Pertti Kurikan nimipäivät punk bändikin. Mielestäni pitkästä aikaa hyvä suomalainen leffa, en todellakaan ole suomi elokuvien suurin ystävä.

Eihän mulla muuta ollut, kunhan kerroin hieman kuulumisia. Tekis mieli hieman punkkua ja ehkä myös olutta, mutta enpä jaksa tänä vkonloppuna sellasiin touhuihin  lähteä. Mukavaa vkonloppua!

Julisteiden jakamisen riemua.

Käytiin tuossa pienellä iltakävelyllä ja otin tulevien keikkojan julisteita mukaan. Täällä Mikkelissä on ollut ilo huomata, että kaupungista löytyy yleisiä ilmoitustauluja vähän joka nurkasta. Verrattuna esim. Lappeenrantaan, niin siellä niitä ei taas ollut juuri ollenkaan ja näin ollen kaupan eteiset, seinät, katuvalojen pylväät, sähkökaapit jne oli täynnä mainoksia. Täällä varmaan tuosta ilmoitustaulujen ja bussipysäkkien määrästä johtuen, julisteet jopa säilyy näkyvissä tapahtuman päivämäärään asti. Silti joukkoon mahtuu niitä ylimielisiä paskoja, niitä kusipäitä joilla ei ole minkäänlaista kunnioitusta, eikä häpyä julisteiden laitossa. Ne laitetaan siihen missä heidän omasta mielestä on myyvin paikka, niiden julisteiden päälle missä mainostetaan kilpailevaa baaria/keikkaa tai sitten niiden julisteiden päälle missä ei oo sitä julisteen laittajan mieli musaa. Tuollaiset pistää niin vihaks. Vittu kaikki jotka tuota hommaa tekee, keikkoja järjestää jne pitäisi tietää kirjoittamaton sääntö julisteiden laiton suhteen (siis jos tilaa on, niin anna muillekin mahdollisuus olla esillä. Ja laita julisteet aina vanhojen päälle) ja kunnioittaa muita samoja hommia tekeviä. Siitä saatava palkinto ei kuitenkaan ole niin suurta, että jaksais joka hiton päivä käydä laittamassa julisteita uudestaan kun joku hiton diipadaapa lamourettes tai muut matit ja tepot on nidottu päälle vaikka koko ilmoitustaulu olis muuten tyhjä. Tollaset vitun idiootit pitäis nitoa korvista kiinni niihin tolppiin muutamaks päiväks.

Mikkelissä ilmoitustauluja katsoessa, tulee väistämättäkin mieleen, että kilpailu on aika kovaa baarien osalta ja live tarjontaa kaupungissa on kiitettävästi. Harmi vaan kun suurin osa niistä on täyttä paskaa mun mielestä. Kuitenkin täältä löytyy kiitettävästi mainostamis tilaa ja siitä olen ollut erittäin iloinen keikkajulisteita tehdessä ja katukuvaan viedessä.

Tämä ilmoitustaulu on kohta jo vallattu ja mun! 

Hahhaa...tässä hyvä esimerkki siitä, että

julisteet säilyy tässä kaupungissa näkyvillä.

Vulture Club, Part Time Killer.

Sekavat pääsiäis sunnarit siis saavat jatkoa tänä vuonna. Totemin lauteille nousee Tampereelta Vulture Club, jonka toinen pitkäsoitto Mary Had A Little Lamb näkee päivän valon 7.3.2012 ja julkaisijana toimii viime aikoina kovia bändejä julkaissut Jungle Records Porista. Jottei pääsiäis sunnarit menis ihan pelkäks rokiks, niin lauteille nousee myös yksi maan parhaista skatepunk bändeistä, Part Time Killer Lahdesta. Sopivassa mittasuhteessa sekoitus eri tyylilajeista natsaa kuin nenä päähän Totemin Sekaviin pääsiäissunnuntaihin.

The Riot Gang (RUS), The Pistones, Trigger-Happy.

Perjantaina 30.3.2012 on Lappeenrannan Totemissa pitkästä aikaa kolmen bändin ilta. Silloin lavalle nousee kaksi loistavaa punkrock bändiä hesasta, The Pistones ja naislaulajalla varustettu Trigger-Happy. Rajojen ulkopuolisen tuulahduksen tuo Pietarista ponnistava mahtavan kuuloinen ska punkrock bändi The Riot Gang.

Itse en valitettavasti pääse tälle oma järjestämälle keikalle, kun painaa samaan aikaan vuotuiset humalamalja-pilkit päälle. Hallitsevana mestarina ja pokaalin haltijana on hieman pakko mennä puolustamaan viime vuotista voittoa.

Club Sin pt.12

Mavericks Ry täyttää tänä vuonna 20-vuotta, aika helvetin kunnioitettava ikä tuolle Suomen psychobilly sceneä niin monena vuotena elävöittäneelle ryhmälle. Tähän porukkaan mahtuu monia omakohtaisiakin kokemuksia, kun on vuosien varrella tullut tutustuttua useimpiin ryhmän jäseniin ja joskus vuosia sitten ylläpidin hetken aikaan heidän nettisivuja. Tämä porukka tietää kuinka järjestää bileitä, kuinka juhlia porukalla, kuinka käydä iltakaljoilla ja myös sen kuinka iltakaljat venähtää aamuyön tunneille ja seuraavan päivän ihanuuden. Tähän porukkaan sopii yksi psychobillyn sloganeista...Stay Sick, Stay Psycho!

Myös tämän vuotiset Prepartyt jää itseltäni väliin vaikka siellä olisi yksi parhaimman kuuloisista suomalaisista uutuuksista, Flesh Roxon. Kuunnelkaa itse ja miettikää, että onko Suomesta koskaan tullut tuon kuuloista psychobilly bändiä?

Varsinaisiin bileisiin on jo omppuhotellista huone varattu, joten odotellaan vaan kun liput tulee myyntiin. Club Sin pt. 12 bileet näyttää kovilta yhdenpäivän kemuilta. Ulkomaita näissä kemuissa edustaa Mad Sin, Hola Ghost ja Hellfreaks. Näistä tuo mimmilaulajalla varustettu Hellfreaks ei kyllä kiinnosta yhtään, mielestäni sillä mimmillä on ihan vitun ärsyttävä äänikin, hah. Mutta uusi tuttavuus ja kyllähän se varmaan tulee vilastua ja parilla kuvalla taltioitua. Mukavaa kuitenkin, että tänne tuodaan uusia bändejä. Itsekin keikkoja järjestävänä tiedän sen ongelman, että uudet bändit on yleensä paskoja ja vanhat bändit alkaa pakosti pyörimään ympyrää. Tätä en kyllä pidä huonona vaihtoehtona jos ne vanhat bändit on esim. tätä luokkaa kuin näissä bileissä.

Suomalaista osaamista näissä bileissä edustaa Basementones ja Rejected. Basementones on juuri julkaissut ep:n ja mitä muutamat maistiaiset siltä lätyltä päässyt kuulemaan, niin todella positiivinen lisä suomen ei niin laajaan psychobilly bändien joukkoon. Odotan innolla näkeväni tämän bändin ja toivottavasti joskus saavani heille keikan Lappeenrannasta. Rejected ei taas paljoa esittelyjä kaipaa, ehdottomasti yksi parhaista punkrock bändeistä Suomessa. Joten kovan kaksikon suomalaista osaamista on Mavericks Ry näihin bileisiin kiinnittänyt.

Flippin' Beansin vika keikka, Torvi, Lahti.

Alkuun kerrottakoon, että tämä on järjestyksessään sadas postaus tänne blogiini. Hetken käytin aikaani miettimällä, että mikä olisi tälläisen merkkipaalun arvoinen juttu ja sitten tajusin, että sehän on ehdottomasti tuo Flippin' Beansin vika keikka, koska kuitenkin kyseessä ollut menestyksekäs suomalainen skatepunk bändi ja kuuluu omaan top 10 bändeihin.

Keikkahan oli siis joskus helmikuun ekoina päivinä ja paikkana legendaarinen Torvi baari Lahdessa. Kun tästä keikasta tuli facebook tapahtuman kutsu joskus viime vuoden puolella, niin samantien miettimättä tai päiviä katsomatta laitoin osallistuvani. Mikkelistä piti lähteä useampi ihminen, että oltais käyty vaan auton kanssa keikalla ja joku olis toiminut kuskina, mutta tämä sitten viime hetkillä ennen keikkaa kusi. Tämän jälkeen aloin sitten miettimään mahdollisia majoitus vaihtoehtoja...hotelli yksin vähän liian kallista ja sitten tajusin, että kaverini Joel on menossa keikalla ja kysyin heiltä yöpaikkaa. Sehän natsas ja erittäin mukava olikin käydä Joelin ja Alinan luona.

Mennäänpä sitten itse keikkaan...rautaa, mahtavuutta, menoa, tempoa, hikeä, naurua, hymyä, sylkeä, olutta, tupakkaa ja ulkona oleva vitunmoinen pakkanen. Sisällä kuitenkin oli erittäin lämmin tunnelma ja yleisöä kun katsoi, niin uskoisin, että moni oli tullut katsomaan juuri sen Flippin' Beansin vikan keikan, SEN keikan jolla olisi pitänyt lopettaa jo aikoinaan, mutta silloin se meni niinkuin meni. Hieno veto kuitenkin jätkiltä, että antoi meille musasta diggaaville vielä uusinta mahdollisuuden sille vikalle keikalle ja tämä oli erittäin onnistunut ja uskoisin, että juuri sellainen kuin bändi olisi itsekin aikoinaan halunnut.

Taas kerran pieni ympyrä sulkeutui, koska paikkana oli Torvi, bändinä Flippin' Beans ja yleisössä kaksi hyvää ystävääni, Ville ja Aku. Mukava oli miehiä taas nähdä tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Lopetetaanpa fiilistelyt muutamiin kuviin keikalta.

retkue missä dokailtiin.

lämppäribändi

Yleisössä oli hieman vanhempiakin.

Iso kiitos Flippin' Beansille monista loistavista keikoista, levyistä ja hauskoista tarinoista.

Lisäyksenä tähän postaukseen vielä Flippin' Beansin vika video, joka tuli facebookissa hetki sitten vastaan.