Välipäivien Musapläjäys.

Joulut on syöty ja juotu, vuoden vaihdetta odotellaan.

Tulin duunista ja huomasin että sisälläni on virtaa joka tahtoo ulos, no pyykkikone pyörimään ja musapläjäyksen pariin. Tämän päiväsen levyn arvotutin Facebookissa. Tilassani kysyin numeroa 1 - 200 välillä ja ystäväni Noora oli ensimmäinen joka kommenttiinsa laittoi numeron 93. Joten menin levyhyllylleni laskemaan ja käsiini nousi Mad Sinin '99 Psycho 'n Glamrock Demos albumi joka on vielä kaikenlisäksi Bootleg, no tällä mennään.

Kansikuvaltaan siis tuollainen lätty. Mitäkö tämän levyn biisit tuo mieleen, mitäs tästä levystä nyt vois kirjoittaa? Ainakin erittäin monia hyviä keikka muistoja ja jokusen huonommankin. Nämä tuleekin varmaan aina ekana mieleen, jos kyseisen bändin on nähnyt joskus livenä. Omalla kohdalla tämän bändin suhteen voi sanoa, että nähty on ja monesti. Parhaimpia keikkoja varmaankin joskus 2000 Tampereella Club Sinin bileissä, joilloin kyllä muukin Line-up oli aika helvetin kova, mm. Bonkers, Thee Flatliners jne.

Tämä levy on siis bootleg, elikkäs laiton tallenne tms. Levyn sisäkannessa lukee näin. "So here it is, your favorite bootleg, the secret stuff that might brake my back!" Ite en kyllä sanois että on lempi bootleg koska nää biisit eivät oo kovin kummosia, huonolaatuisia, erilaisia, live vetoja. Laitetaas biisilista seuraavaks ja kommentoidaan sitten muutamia biisejä.

Mad Sin : '99 Psycho 'n Glamrock Demos

1. Ticket To Nowhere
2. Misplaced
3. Breakdown 99
4. Die In The Summertime
5. Crack In The Box
6. Stagger Against The Pain
7. So Bad It's Good
8. Destination Unknow "live"
9. Not The Perfect Kind "live"

Breakdown 99 on julkaistu Communication Breakdown nimellä jossa Köften kanssa laulaa jenkkiläisen Tiger Armyn solisti Nick 13 ja se onkin yks sen levyn parhaimpia biisejä, mutta ei todellakaan tämän levyn. Parhaimpina tältä levyltä toimii takuu varmaan Mad Sinit, eli biisit Ticket To Nowhere, Crack In The Box, Die In The Summertime ja Stagger Against The Pain. Levyn molemmat livevedot on kauheaa kuunneltavaa, biisit vielä ihan jees, varsinkin levyn päättävä punkrock kouhkaus, mutta laadullisesti hirmusta kuraa. Biiseistä kyllä saa selvän, niin soitosta kuin laulustakin, mutta live biisin pitää olla perkeleen taidokkaasti äänitetty että se on hyvä ja harvoin näin on. Siksi nämäkään live äänitykset ei tee poikkeusta siihen että en vaan pidä live nauhoituksista. Yhteenvetona voisi sanoa, että EI TODELLAKAAN parasta Mad Sinia tai levyjen aatelistoa muutenkaan. Varmaan joltain keikalta neljän promillen humalassa ostettu levy, joka saa tämän jälkeen taas jäädä pölyttymään siihen asti kun sen jostain syystä sieltä seuraavan kerran soittimeeni haen. Koko levyn tärppinä voisin tarjota aloitus biisiä, Ticket To Nowhere joka jytää alusta loppuun, hehaa.

Nauttikaa!

Jouluinen musapläjäys.

Alkaa ajanlasku taas lähenee sitä, että tämä mies kaivaa hyllystään pölyn alta joululevynsä. Niitähän on vallan kokonaiset 2 cdtä. Eli tästä vois päätellä, etten ole niin suuri joululaulujen ystävä. Enkä kyllä olekaan. Mutta nämä kaksi levyä taas on sellaisia joita voin suositella rokkaavista joululauluista pitäville. Otetaan ekaks tarkastelun alle, näistä se jollain tapaa heikompi levy. Kyseessä on Reverend Horton Heat tuotos nimeltä We Three Kings, Christmas favorites. Kansikuvaltaan tämän näköinen lätty.

Niinkuin nimikin antaa ymmärtää, levy sisältää suosittuja joululauluja ja takuu varmana Reverend Horton Heat versioina. Pakko ostos aikoinaan kun julkaistiin, koska bändin fani ollut jo vuosia ja tottahan toki joululevykin oli hyllyyn saatava vaikka näissä joululaulujen uusinta versioinnissa on aina vähän rahastuksen makua mielestäni. Mutta biisilista näyttää tällä levyllä tältä.

Reverend Horton Heat : We Three Kings, christmas favorites

1. Frosty The Snowman

2. Santa Bring My Baby Back

3. Jingle Bells

4. Santa Claus Is Coming To Town

5. Silver Bells

6. We Three Kings

7. Santa Looked A Lot Like Daddy

8. Rudolph The Red Nosed Reindeer

9. Santa On The Roof

10. Pretty Paper

11. Winter Wonderland

12. Run Rudolph Run

Tämä siis takuu varmaa Reverend Horton Heattia jouluisissa merkeissä. Rokkaavia joululauluja, tärppeinä suosittelen Santa on the roof biisiä, joka on bändin keulahahmon omaa käsialaa ja Pretty Paper biisiä joka on vaan kaunis kappale ja eikös tuo riitä kertomaan että biisi on silloin hyvä.

Sitten tämän jouluisen musapläjäyksen siihen kovempaan lättyyn ja mielestäni yks kaikkien aikojen kovimmista joululevyistä. Levy ei hirmusen monen kaverin hyllyssä oo vastaan tullut ja jopa näin äkkiseltään googlen kautta en löytänyt hyvän kokoista kuvaa kannesta. Mutta tässä nyt kuitenkin pieni sellainen.

Levy on siis Mek & The X-mas Peks nimeltään ja syy miksi tämä on hyllyyni joskus vuosia sitten löytänyt on se, että läskibassoa tällä levyllä soittaa mies nimeltä Kim Nekroman. Varmaan ensimmäisiä joululevyjä mitä oon koskaan ostanut ja tämä levy kestää kuuntelun vieläkin joka joulu jopa useamman kerran. Joskus aikoinaan kävin tutustuu tuohon Mekpek tyyppiin / bändiin, mutta muistelisin että se oli jotain hirmusta kuraa ja ihmettelin että miten ne on saanut näin hyvän joululevyn tehtyä. Kyseessä kuitenkin Tanskassa ilmeisesti suht menestynyt artisti. Tältäkin levyltä löytyy klassikko joululauluja, hyvin tavalliseen rokkityyliin soitettuna, puhdasta soundia, tempoa hieman nostettu ja biisistä on saatu rokkaava sekä menevä. Mutta tuohan on ollut toimiva konsepti jo vuosia ennen tätä joulua, mutta hyvin toimii tänäkin jouluna.

Mek & The X-mas Peks

1. Last Christmas

2. Rock 'n Roll Santa

3. I Saw Mommy Kissin' Santa Claus

4. Santa Claus Is Coming Town

5. Frosty The Snowman

6. Rock'a'billy X-mas

7. Jingle Bells / Rudolph The Red Nosed Reindeer

8. Rockin' Around The Christmas Tree

9. Run Rudolph Run

10. Merry X-mas Everybody

11. Santa Bring My Baby Back (To Me)

12. White Christmas

13. Ding Dong

Tässä levyssä on hieman huumoriakin mukana ja sitähän pitäis olla paljon enemmän jokaisen joulussa. Joulu kun pitäisi olla perheen, rauhoittumisen ja kaiken hyvän juhla, mutta hyvin moni ottaa siitä hirmusta stressiä, joulu on kaupallistettu vuosia sitten ja useasti jouluaattona ihmiset on jo niin hermoriekaleita, että monen joulu menee pilalle senkin takia. Perus joululaulut on ehkä kauniita, mutta hyvin monesti mollivoittoisia ja hyvinkin surullisia niin melodialta kuin sanoitukseltaankin. Mutta tämä levy ei sitä ole, iloista revittelyä pitkin levyä, huumorin pilke silmäkulmassa. Tältä levyltä haluan ehdottomasti nostaa esiin biisit Rock 'n Roll Santa sekä Ding Dong, koska molemmat on Kim Nekromanin käsialaa. Meneviä roketti joululauluja sanoitusta myöten ja eritoten Rock 'n Roll Santa kuulostaa mukavalta piristykseltä ikivihreiden joululaulujen sekaan. Myöskin levyn Rock'a'billy X-Mas erottuu levyltä edukseen ja onkin laulusta vastaavan Mek Pek:n käsialaa.

Suosittelen näitä kahta levyä jouluunsa jotain uutta haluaville ja eritoten bändeistä tai rokista pitäville. Yritin tähän loppuun ettiä ehkä yhden kovimmista joululauluista koskaan, mutta juutuubit sun muut eivät sitä löydä, mutta jotta joulunne ei olisi merkityksetön niin käyttäkää aika hyödyksi etsimällä The Blue Moon Boyssin levy nimeltä Rock & Roll Christmas Show vuodelta 1998 ja kun olette tämän löytäneet, laittakaa levy soittimeen, soittimesta ääni helvetin kovalle, biisi numero 14. God Bless Ye Merry Surfpunks repeatille ja ottakaa toiseen käteenne pullo jotain loistavaa punaviiniä ja nauttikaa.

Lopuksi toivottelen jokaiselle hyvää joulun aikaa ja loppubiisinä haluan linkittää Hola Ghostin uusimman joulubiisin Santa Muerten. Hola Ghost - Santa Muerte.

Elämäni eka Chiliöljy.

Laitoin juuri hetki sitten kesäistä chilisatoa uuteen uskoon. Tarkoitus olis tehdä joulupukin konttiin muutama pieni pullollinen kauniin punaista ja tulista chiliöljyä. Chilifoorumilta kattelin jonkun chiliöljyn ohjeen ja hieman sitä omiin tarpeisiin ja tarvikkeiden määriin mukautellen tällä hetkellä auringonkukka öljyssä likoaa punaista habaneroa, Champion ja thai lajikkeita. Kaikki chilit ovat siis kuivattu joskus syksyllä ja nyt sitten parin päivän liottelun jälkeen sauvasekoittimella yhdeksi mössöksi, pari päivää taas seisoskelua ja sen jälkeen suodatinpussin läpi tislausta jolloin pulloissa pitäisi olla kaunista punaista ja tulista öljyä. Saa nähdä tuleeko näin olemaan ens vkolla vai kaadanko koko mössön roskiin. Alla kuva kuivuriin menevistä Red Habaneroista, niitä tuli aika kivasti.

Musapläjäys.

Viime sunnuntainen musapläjäys jäi syystä tai toisesta tekemättä. Osa syynä varmasti oma laiskuus ja muut kiireet, mutta koitetaan ottaa tuokin vielä tässä jonain päivänä / viikkoina kiinni ja julkaistaan useampi samalla vkolla tai jopa samalla kerralla. Paljon uusia levyjä kuuntelussa, joten aikani musan parissa tällä hetkellä menee niihin tutustuessa, mutta eiköhän niistäkin vielä joku tänne päädy.

Laitetaas loppuun linkki Palefacen biisiin Helsinki - Shangri - La. Tämä sen takia, että biisissä on sanomaa ja on omassa soittimessa viime aikoina soinut aika ahkerasti, niinkuin koko levykin. Tiedän että lätty ei enää oo tuoreinta hottii, mutta itelle uusi ja näin ollen se on kuuminta hottii.

Toinen musapläjäys.

Toiseen musapläjäykseeni olin suunnitellut Palefacen uusinta tuotosta, tai Pinkin kokoelmaa tai vaihtoehtoisesti pientä tarinaa perjantaisesta Knucklebone Oscarin keikasta. Mutta tän päiväset tapahtumat sai mieleni muuttumaan ja tämän päivän musapläjäys käsittelee aihetta kun bändi joutuu perumaan keikkansa viime hetkillä.

Tänään oli tarkoitus olla ruotsalainen loistavan punkrock bändin keikka Totemissa. Soittamassa piti siis olla The Knockouts ja heidän oli tällä Suomen kiertueella tarkoitus heittää akustinen setti. Mutta laulajan äänen lähdön ja kuumeilun takia keikka jouduttiin perumaan. Tieto tästä tuli aamulla, eli siis samana päivänä kuin keikankin olis pitänyt olla. Olin järjestänyt lämppäri bändiksi Ristiinasta SCW:n ja eilen sain heiltä pientä varoitusta, että keikka voidaan joutua perumaan sairastumisien vuoksi, 2 / 3 bändin jäsenestä oli hieman kipeänä ja sovittiin että lopullinen peruuntuminen tulee tänään aamulla ja niinhän siinä sitten kävikin, että myös he joutui perumaan keikan. Nää on pirun vittumaisia hommia monenkin osapuolen kannalta, järjestävän tahon, baarin ja eritoten yleisön sekä myös tietenkin bändin kannalta. Moni ihminen on suunnitellut menonsa niin, että lähtee katsomaan keikkaa illalla ja näin ollen tälläiset tapaukset tuottaa monille pettymyksiä. Mutta eihän tälläsille mitään voi ja parempi se näin on, kuin että bändit tulisi puolikuntoisena heittämään paskan keikan maksaville asiakkaille. Uskon ja tiedän että Ristiinan jätkiäkin vituttaa tää peruuntuminen koska kuitenkin olis päässyt samalle lavalle The Knockoutsin kanssa ja tää taas olis kenties yksi SCW:n historian "kovimmista" yhteiskeikoista.

Omilla aikasemmilla järkkäämillä keikoilla ei onneksi oo juurikaan tälläisiä käynyt, peruuntumiset on aina johtuneet muista syistä eikä viime hetken poisjääntejä oo tullut. Pitäis vissiin koputtaa puuta tai jotain. Mutta kyllähän jokaisen joka jotain järjestää niin pitää ymmärtää myös tämä puoli ja jollain tapaa ottaa se huomioonkin järjestelyitä aloittaessa. Se onkin sitten eri asia että miten sen voi huomioon ottaa? Eihän mikään bändi laita itelleen keikkakalenteriin merkintää että keikka tuolla ja tuolla jos tulee peruutuksia. Sen takia onkin hyvä olla verkostoa ja lähipiiriä josta on mahdollista saada nopeallakin varoitusajalla bändi tilalle. Aina se bändi ei ole yhtä hyvä kuin peruuntunut, mutta kuitenkin livemusa on aina livemusaa ja mielyttävämpää kuin levyltä tuleva tai vaihtoehtoisesti se että peruuntuu koko tapahtuma. Paskoja hommiahan nää on, mutta vaikka se niin valitettavaa onkin, niin myös tämä puoli kuuluu tähän hommaan. Toivon tietenkin ettei tälläsiä tulisi omissa jutuissa kovinkaan monesti vastaan, enkä tietenkään toivo vastaavia kellekään jotka näissä hommissa jollain tapaa mukana on.

Laitan tähän loppuun linkin Ristiinan jätkien yhteen uuteen biisiin.

SCW - Black Friday.

http://www.youtube.com/watch?v=3nyeCGOE7Zg