Hasta La Vista Social Club

Kouluhommia riittäisi, mutta laitoin soimaan Hasta La Vista Social Club bändin tulevan pitkäsoiton ja ajatukseni kouluhommista katosi samalla kun jalkani alkoi vipattaa ensi rytmien saattelemana. Tästä johtuen taidan siirtää hieman koulujuttujen tekoa myöhempään ajan kohtaan ja kirjoittaa muutamia sanoja tuosta loistavasta suomalaisesta punkrockbändistä ja kenties jotain heidän tulevasta albumistaan. Toivon, että jos bändin jäsenet tätä lukee niin meidän kaveruus ei tästä kuitenkaan muutu, ainakaan huonompaan suuntaan.

Hasta La Vista Social Club

Suomen kovimpiin psychobilly aikoihin Kiuruvedeltä ponnisti bändi nimeltään Toxocaras. Bändi soitti rankkaa ja todella räkäistä psychobillyä. Se bändi ei allekirjoittanutta vakuuttanut siihen aikaan, koska samaan aikaan oli myös useita parempia suomalaisia saman genren bändejä. Mainittakoon vielä tarkennuksena, ettei se bändi vakuuta minua tänäkään päivänä, mutta nostan hattua että tämäkin bändi on ollut osa sen aikaista suomalaista psychobilly genren historiaa.

Toxocarashan on jo vuosia ollut kuopattuna ja tämän bändin raunioista nousi aikoinaan punkrockia soittava Hasta La Vista Social Club. Lähivuosina 10 vuotta täyttävä bändi on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kirkkaimpana tähtenä Suomen punkrockscenessä. Samalla bändi on ensimmäisestä levystä asti pystynyt erottumaan tästä laajasta punkrock bändien määrästä, ja ainoastaan edukseen.

Bändiltä on tullut ulos kolme pitkäsoittoa, About 30 minutes before devastation, Inhale the evil ja Lake Lark White Trash. Järjestyksessään neljäs albumi on valmis ja kantaa nimeä Melt. Tämä kyseinen albumi siis soi tällä hetkellä ja sai minut eksymään koulutehtävistä musalaiffin pariin. Tällä hetkellä on julkaisijan haku käynnissä niinkuin voi bändin kiinnittäneen Backdoor Agency ohjelmatoimiston sivuilta uutisista lukea. Toivottavasti julkaisija pian löytyy, koska tulossa on todella tiukka punkrock albumi. Taitaa jo tällä hetkellä nämä biisit olla bändille itelleen ns. vanhoja biisejä, joten bändin jäsenten mielenterveyden kestävyyden kannalta lätty olisi hyvä saada pihalle ja kaiken kansan kuunteluun.

On tullut kuunneltua bändiä ensimmäisestä levystä alkaen ja on suuri ilo huomata, ettei bändi ole jäänyt tahkomaan samoja rytmejä vaan kehitystä on tapahtunut joka levyn kohdalla. Näin jälkikäteen levyjä kuunnellessa huomaa myös bändin jäsenten kasvun, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siltikään ensimmäinen levy ei ole mitään kuraa, jota fanitti silloin ihan täysillä, mutta ei enää jaksais kuunnella. En tiedä mistä tämän bändin loistavuus johtuu...onko se biisintekijän nerokkuutta? Bändin hioutunutta yhteensoittoa ja yhdessä kasvua?

Aikasemmin tuo bändin kasvu oli varmasti osittain yhteenkasvun ja yhdessäsoiton työn tulosta. Keikkoja keikan perään ja ainahan jälki jossain näkyy? Bändin keikoilla asian näki, että on jokunen vuosi yhteen soitettu, yhdessä levyjä tehty ja yhdessä keikkoja maailmalla heitetty. Se oli sitä aikaa bändin historiassa, sen jälkeen bändi tiputti todellisen pommin meille kuulijoille.

Niinkuin monen muun pitkään yhdessä olleen bändin kohdalla aina jossain vaiheessa tapahtuu. Tapahtui sama myös tämän bändin kohdalla...bändi ilmoitti hajonneen tai ehkä se hajoaminen ja touhun loppuminen oli lähellä koska muutama bändin jäsen ilmoitti soittojen loppuneen. Monelle tulee mitta jossain vaiheessa täyteen, perhettä alkaa tulee tai muuten vaan elämäntilanteet muuttuu ja ei vaan riitä enää aikaa tai kiinnostusta bändille. Tässä vaiheessa minä ja erittäin moni muu surkutteli ja kyseli, että ei voi olla totta? Ei näin loistava bändi voi hajota. Entäs nyt?

Bändin kitaristi veljekset saivat varmaankin tarvitsevansa hengähdys ja miettimis tauon bändin jatkon suhteen ja kävikin tuuri, että uudet jäsenet bändiin löytyi läheltä ja soitto pääsi taas jatkumaan. Muistan esimerkiksi facebookista lukeneeni ilolla  bändin päivityksiä, että treenejä on alettu soittaa ja touhu on ehkä enemmän voimissaan kuin koskaan. Tästä paistoi läpi, että pieni tauko oli tehnyt hyvää ja bändi sai uusien jäsenten tulon myötä vaan lisää tuulta purjeisiin ja potkua soittamiseen. Tämä oli todella hieno uutinen koko Suomen punkrock scenelle. Nyt jälkiviisasteluna tulevaa levyä kuunnellessa voi vaan todeta tämän olleen erittäin viisas päätös, koska Melt albumi tulee olemaan bändin ehdottomasti paras julkaisu ja yksinkertaisesti vaan nousemaan yhdeksi kovimmista Suomen punkrock albumeista.

Laulajan lookkia vuodelta 2006.

Bändi nykyisessä kokoonpanossaan.

Tämän ei siis ollut tarkoitus olla mikään bändin historiikki, koska en ole faktoja sen enempää tarkistellut mistään vaan kirjoitin omia mietteitäni, omia havaintoja bändiä alusta asti seuranneena sekä omia tämän hetken tuntemuksia levyä kuunnellessa.

Club Sin Pt 11

No niin...puretaas hieman näitä tänne luvattuja juttuja kun uusia juttu ideoita alkaa jo takaraivossa koputtelee. Tämän jutun aihe on siis Maverick Ry:n tämän vuotiset vappubileet, eli Club Sinit.

Bileethän oli taas vallan loistavat. Järjestävällä taholla on jo monen vuoden kokemus kemuista ja sen kyllä näkee järjestelyissä ja bändien laadussa. Ainut miinus pitää antaa siitä, että Klubin alkoholi on aina hirmu humalluttavaa. Tarkemmin ajateltuna se ei taida olla järjestävän tahon ongelma, joten ehkä siihen löytyy vielä ratkaisu kun tarpeeksi monta kertaa käy tuolla dokailemassa. Kemut on sellaiset, että siellä näkee vanhoja tuttua, joita ei juuri muuten näe, joten tässä yksi hyvä perustelu siihen omaan humalan tasoon ja siihen että jo perjantai iltana dokasin kaikki rahani ja unelmapoikaystävä kun taidan vähän olla niin lauantai aamuna ekat sanat meni jotenkin tähän tapaan....huomenta, taisin dokata eilen kaikki rahani, voisitko lainata 50e? Ja nämähän oli siis kauniit aamuiset ja krapulaiset sanat tyttöystävälleni, heh. Humala oli siis perjantain hyvä ja näin ollen ei hirmusasti muistikuvia bändeistä olekkaan. Toisaalta kun missattiin myöhäisen lähtemisen takia ekana soittanut Hasta La Vista Social Club, niin ei juuri ollut sellasia pakko nähdä bändejä edes. Sellainen siis oli se perjantai.

Lauantai ei siis alkanut parhaissa mahdollisissa olotiloissa, krapulaa ei juurikaan edes kiinnostanut korjailla vaan lipittelin tasasen tappavaan tahtiin muutamia kepuja, lonkeroita ja viinapaukkuja pitkin päivää ja en siis ollut oikein edes kännissä koko iltana. Tämä aikuismainen mielenhäiriö palkitsi sitten seuraava aamuna, kun ei krapulasta tietoakaan, eikä väsymystä lukuun ottamatta mitään ongelmaa kotimatkalla. Eli yhteenvedettynä aika hienosti hoidettu vappu ja erittäin hyvin ajoitetut ja jopa rajoitetut humalat. Laitan alle muutamia kuvatuksia siltä reissulta ja päätän tämän tarinan niihin.

Alla ystäväni Lepards ja Kepards

Tää on joku lauantai aamun krapula kuvaus juttu hotellin töllöstä.

Sit piti potea krapulaa ja kävellä cityllä, mutta siitä se pikkuhiljaa helpottui.

Varsinkin kun kävelymme vei American Dineriin ja sain eteeni suurta herkkuani, eli Wingssejä sekä Ribsiä, ainut että tää ribsi oli loppujen lopuks aika paskaa, mutta wingsit ei pettänyt tälläkään kertaa.

Hyvä fjiilis...Keikkaa, aurinkoo ja sellasta kaikkee.

Jepajee, pitää heti ekana hoitaa pakollinen pieni mainostus täälläkin, eli tänä iltana rundin päätös keikka Totemissa Lappeenrannassa.

Se siitä mainostamisesta. Sen verran vielä, että meinasin taas hyökätä takahuoneessa väsyneiden bändin jäsenten kimppuun mp3 soittimeni kanssa ja kysästä heiltä muutamat sanat rundista, miten on mennyt jne. Joten ehkä pientä haastattelun tynkää tulossa näiltä kahdelta bändiltä joskus ens vkolla.

Mutta sitten siihen hyvään fiilikseen, mihin tietenkin oma järjestämä keikkakin aika suuresti kuuluu ja sitä fiilistä nostattaa. Kuitenkin nyt tämän hetken hyvä fiilis johtuu tyttöystävästäni ja siitä että siivottiin mun kämppä kimpassa, matot on tampattu siitä todisteena rakkulat sormissa ja lattiat jne pesty. Itehän valikoin tuon ulkohomman, koska asun baarin vieressä niin saatoin käydä ottaa huikkaa välillä, heh. Ens vkolla vielä ikkunoiden pesu täällä ja sitten toinen kämppä.

Laitan vielä tähän loppuun muutamat musavideot juutuubista ja bändihän on Mad Heads XL Ukrainasta, niillä vaan on todella hyviä fiiliksen nostattaja biisejä, tulee aina aurinkoiselle ja iloiselle mielelle, mikä toisaalta voi olla väärin kun en ymmärrä mitä biiseissä lauletaan, hah. Mutta bändistä tykännyt aina, jo silloin psychobilly aikoina ja ilman XL liitettä, mutta tykkään myös tästä touhusta sen XL liitteen kanssa  ja ilman sitä psychobillyä. Ens vkoon!

Videot on vaan hienosti tehty ja ilmeisesti Ukrainassa kannattaa vielä musavideoita tehdä. Nauttikaa ja ottakaa auringon kunniaks kepu tai kaks, niin minäkin teen. Mutta vain siksi että illalla on loistava keikka =D

VITUN PITKÄ PERJANTAI Tour 2011

Jeah...Sain vihdoinkin hermot menetettyäni ja suurella avustuksella julisteen pääsiäisen rundista joka kantaa nimeä Vitun Pitkä Perjantai tour 2011. Rakenneltiin tuollainen pieni rundi tän vuoden pääsiäiseksi, eli siis Hasta La Vista Social Club ja SCW heittää kimpassa rundin pääsiäisenä ja Kouvolan keikalla on myös mukana The Fuckmes ja Rejected. Lipun hinnoista ei ole tietoa, mutta en usko niiden kovinkaan hurjia olevan. Käykää siis Alkossa ostaa pullo tai kaks makkista ja tulkaa keikoille kattoo ja kuuntelee loistavaa punkrockia!
Nähdään keikoilla.