Välipäivien Musapläjäys.

Joulut on syöty ja juotu, vuoden vaihdetta odotellaan.

Tulin duunista ja huomasin että sisälläni on virtaa joka tahtoo ulos, no pyykkikone pyörimään ja musapläjäyksen pariin. Tämän päiväsen levyn arvotutin Facebookissa. Tilassani kysyin numeroa 1 - 200 välillä ja ystäväni Noora oli ensimmäinen joka kommenttiinsa laittoi numeron 93. Joten menin levyhyllylleni laskemaan ja käsiini nousi Mad Sinin '99 Psycho 'n Glamrock Demos albumi joka on vielä kaikenlisäksi Bootleg, no tällä mennään.

Kansikuvaltaan siis tuollainen lätty. Mitäkö tämän levyn biisit tuo mieleen, mitäs tästä levystä nyt vois kirjoittaa? Ainakin erittäin monia hyviä keikka muistoja ja jokusen huonommankin. Nämä tuleekin varmaan aina ekana mieleen, jos kyseisen bändin on nähnyt joskus livenä. Omalla kohdalla tämän bändin suhteen voi sanoa, että nähty on ja monesti. Parhaimpia keikkoja varmaankin joskus 2000 Tampereella Club Sinin bileissä, joilloin kyllä muukin Line-up oli aika helvetin kova, mm. Bonkers, Thee Flatliners jne.

Tämä levy on siis bootleg, elikkäs laiton tallenne tms. Levyn sisäkannessa lukee näin. "So here it is, your favorite bootleg, the secret stuff that might brake my back!" Ite en kyllä sanois että on lempi bootleg koska nää biisit eivät oo kovin kummosia, huonolaatuisia, erilaisia, live vetoja. Laitetaas biisilista seuraavaks ja kommentoidaan sitten muutamia biisejä.

Mad Sin : '99 Psycho 'n Glamrock Demos

1. Ticket To Nowhere
2. Misplaced
3. Breakdown 99
4. Die In The Summertime
5. Crack In The Box
6. Stagger Against The Pain
7. So Bad It's Good
8. Destination Unknow "live"
9. Not The Perfect Kind "live"

Breakdown 99 on julkaistu Communication Breakdown nimellä jossa Köften kanssa laulaa jenkkiläisen Tiger Armyn solisti Nick 13 ja se onkin yks sen levyn parhaimpia biisejä, mutta ei todellakaan tämän levyn. Parhaimpina tältä levyltä toimii takuu varmaan Mad Sinit, eli biisit Ticket To Nowhere, Crack In The Box, Die In The Summertime ja Stagger Against The Pain. Levyn molemmat livevedot on kauheaa kuunneltavaa, biisit vielä ihan jees, varsinkin levyn päättävä punkrock kouhkaus, mutta laadullisesti hirmusta kuraa. Biiseistä kyllä saa selvän, niin soitosta kuin laulustakin, mutta live biisin pitää olla perkeleen taidokkaasti äänitetty että se on hyvä ja harvoin näin on. Siksi nämäkään live äänitykset ei tee poikkeusta siihen että en vaan pidä live nauhoituksista. Yhteenvetona voisi sanoa, että EI TODELLAKAAN parasta Mad Sinia tai levyjen aatelistoa muutenkaan. Varmaan joltain keikalta neljän promillen humalassa ostettu levy, joka saa tämän jälkeen taas jäädä pölyttymään siihen asti kun sen jostain syystä sieltä seuraavan kerran soittimeeni haen. Koko levyn tärppinä voisin tarjota aloitus biisiä, Ticket To Nowhere joka jytää alusta loppuun, hehaa.

Nauttikaa!

Jouluinen musapläjäys.

Alkaa ajanlasku taas lähenee sitä, että tämä mies kaivaa hyllystään pölyn alta joululevynsä. Niitähän on vallan kokonaiset 2 cdtä. Eli tästä vois päätellä, etten ole niin suuri joululaulujen ystävä. Enkä kyllä olekaan. Mutta nämä kaksi levyä taas on sellaisia joita voin suositella rokkaavista joululauluista pitäville. Otetaan ekaks tarkastelun alle, näistä se jollain tapaa heikompi levy. Kyseessä on Reverend Horton Heat tuotos nimeltä We Three Kings, Christmas favorites. Kansikuvaltaan tämän näköinen lätty.

Niinkuin nimikin antaa ymmärtää, levy sisältää suosittuja joululauluja ja takuu varmana Reverend Horton Heat versioina. Pakko ostos aikoinaan kun julkaistiin, koska bändin fani ollut jo vuosia ja tottahan toki joululevykin oli hyllyyn saatava vaikka näissä joululaulujen uusinta versioinnissa on aina vähän rahastuksen makua mielestäni. Mutta biisilista näyttää tällä levyllä tältä.

Reverend Horton Heat : We Three Kings, christmas favorites

1. Frosty The Snowman

2. Santa Bring My Baby Back

3. Jingle Bells

4. Santa Claus Is Coming To Town

5. Silver Bells

6. We Three Kings

7. Santa Looked A Lot Like Daddy

8. Rudolph The Red Nosed Reindeer

9. Santa On The Roof

10. Pretty Paper

11. Winter Wonderland

12. Run Rudolph Run

Tämä siis takuu varmaa Reverend Horton Heattia jouluisissa merkeissä. Rokkaavia joululauluja, tärppeinä suosittelen Santa on the roof biisiä, joka on bändin keulahahmon omaa käsialaa ja Pretty Paper biisiä joka on vaan kaunis kappale ja eikös tuo riitä kertomaan että biisi on silloin hyvä.

Sitten tämän jouluisen musapläjäyksen siihen kovempaan lättyyn ja mielestäni yks kaikkien aikojen kovimmista joululevyistä. Levy ei hirmusen monen kaverin hyllyssä oo vastaan tullut ja jopa näin äkkiseltään googlen kautta en löytänyt hyvän kokoista kuvaa kannesta. Mutta tässä nyt kuitenkin pieni sellainen.

Levy on siis Mek & The X-mas Peks nimeltään ja syy miksi tämä on hyllyyni joskus vuosia sitten löytänyt on se, että läskibassoa tällä levyllä soittaa mies nimeltä Kim Nekroman. Varmaan ensimmäisiä joululevyjä mitä oon koskaan ostanut ja tämä levy kestää kuuntelun vieläkin joka joulu jopa useamman kerran. Joskus aikoinaan kävin tutustuu tuohon Mekpek tyyppiin / bändiin, mutta muistelisin että se oli jotain hirmusta kuraa ja ihmettelin että miten ne on saanut näin hyvän joululevyn tehtyä. Kyseessä kuitenkin Tanskassa ilmeisesti suht menestynyt artisti. Tältäkin levyltä löytyy klassikko joululauluja, hyvin tavalliseen rokkityyliin soitettuna, puhdasta soundia, tempoa hieman nostettu ja biisistä on saatu rokkaava sekä menevä. Mutta tuohan on ollut toimiva konsepti jo vuosia ennen tätä joulua, mutta hyvin toimii tänäkin jouluna.

Mek & The X-mas Peks

1. Last Christmas

2. Rock 'n Roll Santa

3. I Saw Mommy Kissin' Santa Claus

4. Santa Claus Is Coming Town

5. Frosty The Snowman

6. Rock'a'billy X-mas

7. Jingle Bells / Rudolph The Red Nosed Reindeer

8. Rockin' Around The Christmas Tree

9. Run Rudolph Run

10. Merry X-mas Everybody

11. Santa Bring My Baby Back (To Me)

12. White Christmas

13. Ding Dong

Tässä levyssä on hieman huumoriakin mukana ja sitähän pitäis olla paljon enemmän jokaisen joulussa. Joulu kun pitäisi olla perheen, rauhoittumisen ja kaiken hyvän juhla, mutta hyvin moni ottaa siitä hirmusta stressiä, joulu on kaupallistettu vuosia sitten ja useasti jouluaattona ihmiset on jo niin hermoriekaleita, että monen joulu menee pilalle senkin takia. Perus joululaulut on ehkä kauniita, mutta hyvin monesti mollivoittoisia ja hyvinkin surullisia niin melodialta kuin sanoitukseltaankin. Mutta tämä levy ei sitä ole, iloista revittelyä pitkin levyä, huumorin pilke silmäkulmassa. Tältä levyltä haluan ehdottomasti nostaa esiin biisit Rock 'n Roll Santa sekä Ding Dong, koska molemmat on Kim Nekromanin käsialaa. Meneviä roketti joululauluja sanoitusta myöten ja eritoten Rock 'n Roll Santa kuulostaa mukavalta piristykseltä ikivihreiden joululaulujen sekaan. Myöskin levyn Rock'a'billy X-Mas erottuu levyltä edukseen ja onkin laulusta vastaavan Mek Pek:n käsialaa.

Suosittelen näitä kahta levyä jouluunsa jotain uutta haluaville ja eritoten bändeistä tai rokista pitäville. Yritin tähän loppuun ettiä ehkä yhden kovimmista joululauluista koskaan, mutta juutuubit sun muut eivät sitä löydä, mutta jotta joulunne ei olisi merkityksetön niin käyttäkää aika hyödyksi etsimällä The Blue Moon Boyssin levy nimeltä Rock & Roll Christmas Show vuodelta 1998 ja kun olette tämän löytäneet, laittakaa levy soittimeen, soittimesta ääni helvetin kovalle, biisi numero 14. God Bless Ye Merry Surfpunks repeatille ja ottakaa toiseen käteenne pullo jotain loistavaa punaviiniä ja nauttikaa.

Lopuksi toivottelen jokaiselle hyvää joulun aikaa ja loppubiisinä haluan linkittää Hola Ghostin uusimman joulubiisin Santa Muerten. Hola Ghost - Santa Muerte.

Elämäni eka Chiliöljy.

Laitoin juuri hetki sitten kesäistä chilisatoa uuteen uskoon. Tarkoitus olis tehdä joulupukin konttiin muutama pieni pullollinen kauniin punaista ja tulista chiliöljyä. Chilifoorumilta kattelin jonkun chiliöljyn ohjeen ja hieman sitä omiin tarpeisiin ja tarvikkeiden määriin mukautellen tällä hetkellä auringonkukka öljyssä likoaa punaista habaneroa, Champion ja thai lajikkeita. Kaikki chilit ovat siis kuivattu joskus syksyllä ja nyt sitten parin päivän liottelun jälkeen sauvasekoittimella yhdeksi mössöksi, pari päivää taas seisoskelua ja sen jälkeen suodatinpussin läpi tislausta jolloin pulloissa pitäisi olla kaunista punaista ja tulista öljyä. Saa nähdä tuleeko näin olemaan ens vkolla vai kaadanko koko mössön roskiin. Alla kuva kuivuriin menevistä Red Habaneroista, niitä tuli aika kivasti.

Musapläjäys.

Viime sunnuntainen musapläjäys jäi syystä tai toisesta tekemättä. Osa syynä varmasti oma laiskuus ja muut kiireet, mutta koitetaan ottaa tuokin vielä tässä jonain päivänä / viikkoina kiinni ja julkaistaan useampi samalla vkolla tai jopa samalla kerralla. Paljon uusia levyjä kuuntelussa, joten aikani musan parissa tällä hetkellä menee niihin tutustuessa, mutta eiköhän niistäkin vielä joku tänne päädy.

Laitetaas loppuun linkki Palefacen biisiin Helsinki - Shangri - La. Tämä sen takia, että biisissä on sanomaa ja on omassa soittimessa viime aikoina soinut aika ahkerasti, niinkuin koko levykin. Tiedän että lätty ei enää oo tuoreinta hottii, mutta itelle uusi ja näin ollen se on kuuminta hottii.

Toinen musapläjäys.

Toiseen musapläjäykseeni olin suunnitellut Palefacen uusinta tuotosta, tai Pinkin kokoelmaa tai vaihtoehtoisesti pientä tarinaa perjantaisesta Knucklebone Oscarin keikasta. Mutta tän päiväset tapahtumat sai mieleni muuttumaan ja tämän päivän musapläjäys käsittelee aihetta kun bändi joutuu perumaan keikkansa viime hetkillä.

Tänään oli tarkoitus olla ruotsalainen loistavan punkrock bändin keikka Totemissa. Soittamassa piti siis olla The Knockouts ja heidän oli tällä Suomen kiertueella tarkoitus heittää akustinen setti. Mutta laulajan äänen lähdön ja kuumeilun takia keikka jouduttiin perumaan. Tieto tästä tuli aamulla, eli siis samana päivänä kuin keikankin olis pitänyt olla. Olin järjestänyt lämppäri bändiksi Ristiinasta SCW:n ja eilen sain heiltä pientä varoitusta, että keikka voidaan joutua perumaan sairastumisien vuoksi, 2 / 3 bändin jäsenestä oli hieman kipeänä ja sovittiin että lopullinen peruuntuminen tulee tänään aamulla ja niinhän siinä sitten kävikin, että myös he joutui perumaan keikan. Nää on pirun vittumaisia hommia monenkin osapuolen kannalta, järjestävän tahon, baarin ja eritoten yleisön sekä myös tietenkin bändin kannalta. Moni ihminen on suunnitellut menonsa niin, että lähtee katsomaan keikkaa illalla ja näin ollen tälläiset tapaukset tuottaa monille pettymyksiä. Mutta eihän tälläsille mitään voi ja parempi se näin on, kuin että bändit tulisi puolikuntoisena heittämään paskan keikan maksaville asiakkaille. Uskon ja tiedän että Ristiinan jätkiäkin vituttaa tää peruuntuminen koska kuitenkin olis päässyt samalle lavalle The Knockoutsin kanssa ja tää taas olis kenties yksi SCW:n historian "kovimmista" yhteiskeikoista.

Omilla aikasemmilla järkkäämillä keikoilla ei onneksi oo juurikaan tälläisiä käynyt, peruuntumiset on aina johtuneet muista syistä eikä viime hetken poisjääntejä oo tullut. Pitäis vissiin koputtaa puuta tai jotain. Mutta kyllähän jokaisen joka jotain järjestää niin pitää ymmärtää myös tämä puoli ja jollain tapaa ottaa se huomioonkin järjestelyitä aloittaessa. Se onkin sitten eri asia että miten sen voi huomioon ottaa? Eihän mikään bändi laita itelleen keikkakalenteriin merkintää että keikka tuolla ja tuolla jos tulee peruutuksia. Sen takia onkin hyvä olla verkostoa ja lähipiiriä josta on mahdollista saada nopeallakin varoitusajalla bändi tilalle. Aina se bändi ei ole yhtä hyvä kuin peruuntunut, mutta kuitenkin livemusa on aina livemusaa ja mielyttävämpää kuin levyltä tuleva tai vaihtoehtoisesti se että peruuntuu koko tapahtuma. Paskoja hommiahan nää on, mutta vaikka se niin valitettavaa onkin, niin myös tämä puoli kuuluu tähän hommaan. Toivon tietenkin ettei tälläsiä tulisi omissa jutuissa kovinkaan monesti vastaan, enkä tietenkään toivo vastaavia kellekään jotka näissä hommissa jollain tapaa mukana on.

Laitan tähän loppuun linkin Ristiinan jätkien yhteen uuteen biisiin.

SCW - Black Friday.

http://www.youtube.com/watch?v=3nyeCGOE7Zg

Ensimmäinen musapläjäys.

No niin, jos alkais rakentelee tätä ekaa musatuokiota kanssanne.

Kerrottakoon alkuun, että ideana on siis viikottainen musaan liittyvä pläjäys. Aika useasti tässä käsittelen tavalla tai toisella levyjä genrestä psychobilly ja punk, sekä varmasti rock n rollin ja rockabillynkin parista. Mutta nykyään kun en oo niin kapea katseinen tuon musan suhteen kuin joskus nuorena poikana, joten tulee varmasti juttua myös täysin tuon genren ulkopuolelta. Tässä "osiossa" saatan käsitellä myös kirjoja, lehtiä, elokuvia, artikkeleita ja ihan bändejäkin. Sen verran haluan myös selventää, että tämä on vaan yhden ihmisen, eli minun mielipide, tuntemuksia tai fiiliksiä näistä asioista. Tarkoitukseni ei ole kirjoittaa kovaa kritiikkiä ja vaikka saatan kirjoituksissani ns. arvostella näitä juttuja mistä kirjoitan, niin tämä ei kuitenkaan tarkoita että nämä olis mitään levyarvosteluita. Toivon, että tätä kautta saisin kenties avattua kuulijalle hieman enemmän jotain levyä tai bändiä, tutustuttaa lukijan täysin uuteen bändiin, herättää kiinnostuksen jotain bändiä, levyä tai leffaa kohtaan.

Ekan musapläjäyksen saa kunnialla täyttää Flatbroke Trio Turusta ja lähemmässä tarkastelussa heidän levy nimeltään Still Searchin'. 

Tämä on jopa levy mistä sain idean tähän blogini yhteen osioon. Niinku ootte ehkä huomanneet, tämä kyseinen bändi oli soittamassa Totem Roll Weekendissä ja suuresti tämänkin takia juuri tämä bändi ja levy valikoitui tähän ekaan, koska on omassa elämässä vielä ajankohtaista ja lähimenneisyyttä. Itsehän en enää kovinkaan paljoa seuraa orkkisrokin taitajia tai juurikaan sitä kuuntele. Kotona tämän tyylisuunnan musiikin kuuntelu on hyvin lähellä nollaa ja keikoillakin tämän tyylisuunnan bändit on useasti ne joilla ei oo niin väliä vaan senkin ajan voi hoitaa sosiaalisia suhteita baaritiskillä. Joka asiassahan on aina mutta ja tässä kohtaa tämä bändi toi elämääni suuren MUTTA sana vko sitten soundcheckissään. Olen nähnyt tämän bändin joskus aikasemminkin livenä, mutta silloin se valitettavasti on enemmän kuulunut tuohon "baaritiskillä" olo kategoriaan, MUTTA ei enää! En muista olisinko koskaan kuullut yhtä hyvin yhteen soittavaa bändiä ja millä soundilla, siis se oli jotain uskomattoman hienoa ja kaunista. Soundcheckissä vedetty uusi biisi, jonka nimeä en tiedä sai tällä miehellä melkein roskan silmään. Jostain syystä bändi vaan kolahti ja kovin, ehkä tosiaan johtuu siitä soundista mikä oli vaan jotain loistavaa. Olkoon tuo vaikka taas vähän pohjustusta tähän juttuun, nyt sitten itse levyyn.

Flatbroke Trio : Still Searchin'

1. I've Got A Leavin' On My Mind

2. Smoke Along The Track

3. Lost Highway

4. Jack The Ripper

5. Stonedeaf & Blind

6. Don't Look Back

7. Honky Tonk Manian From Mars

8. Wagon Trains

Levy on siis vuonna 2009 ulos tullut lätty. Julkaisijana on suomalainen Jungle Records Porista ja levyä tällä hetkellä on saatavana 10":na jossa mukana tulee myös samat biisit CD muodossa, jos ei vaikka vinyylisoitinta omista.

Levy on nyt vkon aikana läppärissä soinut useamman päivän ja nouseekin tämän vkon soittolistoilla ylhäiseen yksinäisyyteen kärkisijalla, en nimittäin juuri muuta ole tällä vkolla kuunnellut. Levy on toiminut mielen rauhoittajana todella hyvin, useasti tullutkin maattua sohvalla, mietittyä kaikenmaailman asioita ja kuunneltua samalla levyä, joten voisiko sanoa jopa että levyllä on terapeuttista voimaa? Levyhän sisältää 8 biisiä ja yhteinen nimittäjä näillä kaikilla biiseillä on rauhallinen honky tonky tai honky tonkahtava rockabilly. Ensimmäisenä haluan nostaa esiin biisin numero 4. Kyseessähän on siis oma versiointi 90-luvun Morrisey / Boorer klassikosta Jack The Ripper. En muista että olisin koskaan alkuperäiseen biisiin edes törmännyt, mutta tämä versiointi kolahti kauneudellaan. Biisi menee hennosti keinuen tasaisen tarkasti eteenpäin ja on yhtä helmeä soitannaltaan ja lauluääneltään alusta loppuun. Don't Look Back on levyllä järjestyksessä kuudentena ja on bändin omaa tuotantoa. Jostain syystä tämä aivan perus rockabilly rallatus vaan kolahti, ehkä juuri sen takia että siinä ei ole juuri mitään sen suurempaa vaan tämän kohdalla omassa Flatbroke Trio sohvaterapiassa tulee se tauko ajatuksistani, sekä aivojen leputushetki. En tiedä, mutta syy voi olla myös naislaulajan jonka ääni on sopivan naseva roketin laulantaan. Levyn viimeisen raidan haluan myös tuoda esille, biisi nimeltään Wagon Trains on myöskin bändin omaa tuotantoa ja minun mielestä yksi levyn parhaimmistoa. Rauhallinen, hidas ja laulajan ääntä esiin tuova biisi, sopii tälle kokoonpanolle täysin ja laulajan äänelle täydellisesti. Todella loistava lopetus omalla sohvaterapialleni. Levystä jää osittain viimeisenkin biisin ansiosta todella lämmin ja hyvä fiilis. Levyn viimeistä biisiä voisi kuvailla huoneeksi jossa palaa kynttilöitä, on lämmin ja rauhallinen tunnelma. Huoneeksi johon on hyvä mennä ja sieltä lähtiessä on todella hyvä mieli. Tälläisen pitäis olla se terapiahuone, mutta tässä tapauksessa sen virkaa toimitti oma ja ei niin lämmin olohuone.

Flatbroke Trio : Ari Sjöblom (Kontrabasso), Rami Soini (laulu ja akustinen kitara) ja Henri Pirttimäki (kitara)

Pettymys.

Helvetinmoinen pettymys odotti tänään lattialla kun tulin töistä kotiin. Niinku kuva kertoo...joulumainos, tarkemmin sanottuna kirjakaupan mainos.

Pitää varmaan hieman avata tuota kuvaa, eli olin hieman odottanut ja perkeleen paljon enemmän toivonut tälle päivämäärälle toisenlaista postia. Tietoa kouluun pääsystä. Hain ammattikorkeakoulun aikuispuolelle sosiaalialalle, pääsin pääsykokeisiin, kävin pääsykokeissa ja ne ei olis voinut paljoa paremmin voinut mennä. Sain pääsykokeista 61 / 70 pistettä, eli ne olis voinut mennä 9 pistettä paremmin. Täydet pisteetkään ei olis mua pelastanut, kouluun pääsyn suhteen. Pienin pistemäärä jolla saa opiskelupaikan oli 72 pojoa ja siitähän mä jäin reilusti. Alakohtaista työkokemuksesta on mahdollisuus saada 20 pistettä ja sitä kun ei ole, niin ei myöskään ole tällä kertaa kouluun pääsyä. Työkokemusta kun olis, niin olisin heittämällä ollut niiden joukossa, jotka tammikuussa aloittaa opiskelut kohti sosiomiksi valmistumista. Mutta kun ei niin ei. Turha kai tätä on sen enempää vatvoa. Vaikka en uskonutkaan pääsyyni, mutta pääsykokeista jäänyt hiton hyvä fiilis nostatti toivoa entisestään ja kovin toivoin, mutta ei. Joten pettymys oli perkeleen kova joka tapauksessa ja tuohon kuvaan se kaikki kiteytyy.

Totem Roll Weekend oli ja meni.

Terve taas.

Kirjoittelenpa ajan kuluks noista viime vkonlopun bileistä hieman enemmän. Järjestelin Totem Roll Weekend Vol.2 nimiset kaks päiväset bileet täällä Lappeenrannan Totem baarissa ja nehän oli taas vallan loistavat bileet.

Kerrottakoon alkuun taustaa vähäsen noista bileistä. Muutamia yksittäisiä tai parin bändin iltoja Totemissa järjestettyä, baarin puolelta tuli pyyntö, että mitä jos kokeiltais kaks päiväsiä bileitä. Siellä kun sellasia ei ole ollut vuosiin ja ite näin tässä loistavan mahdollisuuden elävöittää kaupungin marginaalimusiikin tarjontaa entisestään. Punk musahan täällä on ollut aika hyvin pinnassa ja esillä jo vuosia, mutta 90-luvun psychobilly vuosien jälkeen ollut aika hiljaista roketin saralla. Tämän vuoden toukokuun lopulla oli ekat tuolla nimellä järkätyt kemut ja ne meni sen verran hyvin, että baari halus jatkoa ja niinku alunperin suunnitelmissa olikin, pari kertaa vuoteen järkkäisin sellaset. Toukokuun bileissä soittamassa olivat seuraavat bändit : Cock's Express (Lemi), The Soil Senders (Tampere), Mr. Nobody (Tampere), Somethin' Else (Lappeenranta - Kouvola - Ristiina), Roundtown beats (Hamina) ja Rebound (Pääkaupunki seutu).

Ekojen bileiden juliste.

Ja sitten taas takas näihin viimeisimpiin bileisiin. Hommathan lähti perus jutuista liikkeelle. Baarilta hyväksyntä, bändit kasaan, soittokama jutut hoitoon, hinnat sun muut bändien kaa lukkoon ja sitten taas baarilta hyväksyntä jonka jälkeen pääsin julisteen tekoon. Omasta photoshopin käyttämisestä on vuosia, joten sainkin apua erittäin läheltä ja siitä iso kiitos.

Bileet tosiaan oli jälleen kerran hyvin onnistuneet ja bändit kaikki tykkäs käydä soittamassa täällä. Osa bändeistä oli ensikertalaisia Lappeenrannassa ja osalla vierähtänyt jo 10 vuotta viime käynnistä. Porukkaa olis tietenkin saanut olla enemmän, eiks se näin mee siihen asti kun baari on loppuunmyyty? Mutta siltikin kokonaisuutena vkonloppu oli loistava, ihmiset silmin nähden nauttivat taas rock n roll, rockabilly ja psychobilly musasta omassa kaupungissaan. Moni ihminen tuli kiittelemään ihan henk. koht. illan jälkeen ja se onkin melkein ainoa juttu mitä ite näistä saan. Teidän ihmisten takiahan tätä teen ja itellä kun veri vetää johonkin järjestely toimiin tai muuten leviää pää. Pakko saada kai purettua tätä suurta intoa mitä tämän tyylin musaa kohtaan tunnen.
Viime vkonlopun bileissä oli soittamassa seuraavat bändit : Backbeat Combo (Pirkanmaa), Vulture Club (Tampere), Stringbeans (pääkaupunki seutu), The Toreadors Trio (Helsinki), Flatbroke Trio (Turku) ja The Bullet Biters (Oulu).

Juliste viime vkonlopun bileistä. Ens kerran juliste olis jo tarkoitus tehdä itse, saa nähdä onnistuuko ja riittääkö aika / mielenkiinto alkaa harjoittelee taas photarin käyttöä.

Mutta haluan tämän tuoreen bloginikin kautta välittää suuren suuret kiitokset bändeille, baarille ja kaikille ihmisille jotka paikalle saapui. Keväällä sitten toivottavasti uudestaan Rollataan!

Terrrrrrrrvetuloa maailman pärisyttävimpään blogiin

Tai sitten ei, mutta kaikille kuitenkin paljon tervetulon toivotuksia. Idea on muhinut päässäni jo vaikka miten pitkään ja joitain blogeja sivusta seuranneena päätin tehdä tunnarit ja aloittaa itekin kirjoittelun. Voisin nyt tähän alkuun vaikka hieman esitellä itteeni ja sitä että mitä mulla on tarkoitus täällä blogissani kirjoitella, käsitellä ja julkaista.

Oon 29 - vuotias jäbä ja Japi nimeltään, terve vaan kaikki. Asuinpaikkanani on ollut viimeiset 4,5 vuotta Lappeenranta ja täällä on hyvä asustella. Oon ollut enemmän tai vähemmän ahkera musiikin saralla ja siinäkin lähinnä rock n rollin, psychobillyn ja punk osastoilla. En siis soita mitään, ku en koskaan oppinut tai hermot ei kestänyt opetella, joten olen kiinnostuksesta alaa kohtaan päätynyt taustalle. Eli siis järjestellyt keikkoja mikkeli - Ristiina alueella joskus siellä asuessani, kyydityksiä Jungle Recordsin ja Grand Arenan bileisiin ja viime vuosina keikkoja täällä Lappeenrannassa. Katsellaan jos joskus tarkemmin noista kertoisin.

Blogini tulee suurimmalta osalta pyörimään psychobilly, roketin ja punkin ympärillä tavalla tai toisella ja tapojahan tietenkin on koska tämä on itelle ollut jo niin kauan elämäntapa. Tarkoitus olis käsitellä keikkoja, levyjä, leffoja, lehtiä, kirjoja. Mutta tarkoituksenani ei ole kirjoittaa mitään sen suurempia arvosteluita, vaan lähinnä tuon vaan omia mietteitäni levyistä sun muista esiin ja ehkä sitä kautta avaan levyä jollekin joka ei ole vielä ehtinyt siihen tutustumaan. Tarkoitus olis tehdä tästä "osiosta" viikottainen, eli kerran vkoon julkaisin uuden levy, leffa tms jutun. Ja näillä näkyminen päiväksi muotoutuu krapulainen sunnuntai - ilta, mutta ei se kiveen ole kirjoitettu että se aina sunnuntaina julkaistaan. Aika näyttää miten tuo tulee onnistuu.

Tuun myös kertomaan harrastuksistani varmasti jotain. Ja sata varmasti chileistä, koska olen tulisen ruuan ystävä ja tämä vuosi on eka kun omia chilejä kasvatin niinkin loisteliaasti, että nyt on satoa kuivatettuna ja salsan muodossa vaikka miten. Ehkä noita jotain "ohjeita" laittelen joskus, sekä muutenkin ruuanlaitosta jotain koska olen viime vuosina innostunut siitä vaan enemmän ja kokeilunhalu sekä rohkeus sen suhteen on vaan kasvusuunnassa.

Mutta tästä tää lähtee ja katsellaan millon tänne saadaan se eka "oikea" postaus ja mitä se sisällään pitää. Samoiten ulkonäkö hioutuu tässä lähipäivien aikana enemmän omanlaiseksi ja persoonallisemmaks. Pikkasen nimittäin vielä opettelua tämäkin homma. Kärsivällisyyttä pyydän. Thanks.