Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 30. joulukuuta 2011

Joululoman fiiliksiä.

Joulut tuli ja meni, ilmeisesti olin ollut kovinkin kiltti.

Joululoma on mennyt suht rauhallisissa merkeissä. Ei ole ollutkaan mitään suurempia suunnitelmia, vaan oon joko nauttinut rauhallisuudesta ja oleskellut vaan tai sitten mennyt ja tehnyt niitä juttuja mitä päivän mittaan on vastaan tullut. Näistä esimerkkinä on muutamana päivänä tädin auttaminen sen töissä, pikkasen alennusmyynneissä käyntiä ja sellasta perus lomailua. Shoppailuista on löytynyt ulkoilupuku, koska en sellaista omistanut ja tuli meidän talouteen uusi telkkarikin, 47" philipsi, kyllä nyt näkee ohjelmat.

Pääsääntöisesti päiväni on täyttänyt viini-lehden lukeminen, kävin koulun kirjastosta lainaamassa viime vuoden ja tämän vuoden vuosikerrat. Yllätyin jopa miten paljon tuossa lehdessä on kiinnostavia juttuja ja miten paljon saan aikaa kulumaan yhden lehden parissa. Lehtiä lueskellessa oon alkanut miettimään lehden tilaamista itselleni, olishan se mukava tulla kotiin kun postinkantaja olisi tiputtanut uusimman viinilehden luukusta. Pitää vielä hieman miettiä, että raaskinko sitä tilata vai en. 

Viinilehden lukeminen on sitten tietenkin nostattanut kovan halun punaviiniin ja kävinkin lehdessäkin kehuttua Trapiche Cabernet Syrah punaviiniä hakemassa pullollisen ja voi pojat miten loistava alle 9 euron punaviini onkin kyseessä. Suosittelen kyllä kaikille ja tiedän, että tulen ostamaan itse tätä viiniä vielä monen monta kertaa. Näin sain punaviinin himonkin tyydytettyä...siitähän se ajatus sitten lähti lapasesta. Oon parina iltana miettinyt, että voisin alkaa pitää omaa viiniblogia, tää on vielä harkinta asteella ja mietin, että riittääkö mulla sinne höpinää ja jääkö tämä blogi sitten miten pimentoon. Toisaalta taas vois olla hyvä homma täältä nää punkku höpinät siirtää kokonaan pois ja panostaa taas siihen musiikkiin mikä tän blogin pääpointti alussa oli. Voihan se olla, että seuraava postaukseni tänne on, uuden punaviiniin painottuvan blogini esittely, heh.

Haluan toivottaa kaikille mukavaa ja vaaratonta vuoden vaihtumista, sekä erittäin paljon onnea tulevalle vuodelle. Noutakaa alkosta vaikka tuota argentiinalaista loistavaa alle 9 euron punkkua vuoden vaihteen juhlintaan, sopii varmasti myös siihen tarkoitukseen.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Jouluja!

Huomenna olisi tämän vuoden viimeinen tentti sosiaalityön lähtökohdat kurssista. Toivottavasti menee hyvin, ku fiilis on jo hieman joululomassa. Ehkä huomisen vielä jaksaa, kun joululomaa on kuitenkin melkein kuukausi. Huomenna on kaverin kanssa perinteinen joululahjojen paketointi ilta ja samalla tarkoitus olis nautiskella pullo punaviiniä, saa nähdä mikä punkku valikoituu nautittavaksi.

Suunnittelin, että joululomalla laitan tätä meidän kämppää kuntoon. Täällä kun vielä muutamat pahvilaatikot pyörii ja kaikki tavarat ei oo löytäneet vielä paikkaansa. Taidan myös ottaa varaslähdön mun ens vuoden tavoitteeseen...tarkoitus olis ens vuonna nauttia ainakin sen 12 pulloa punaviiniä, eli pullo per kuukausi ja samalla hieman kirjoitella viinimuistioon niistä punkuista jotain ylös. Tärkein tuossa tavoitteessa on varmaankin se, että opettelen tissuttelemaan, eikä jokainen punaviini huikka ole lupaus humalasta. Saa nähdä miten tuossa tuun onnistumaan.

Mutta kaikille lukijoille erittäin mukavaa ja rauhallista joulun aikaa, pidän nyt varmaan hetkisen taukoa tämänkin kirjoittelusta, niinkuin muustakin netin käytöstä.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Psychostars - Making Friends With Monsters

Jau...Psychostars bändin uusi pitkäsoitto on kokonaisen vkon ennakkokuuntelussa kaaoszinen sivuilla. Joten jos hyvä suomalainen bändi kiinnostaa, niin KLIK ja pääset kuuntelemaan.

Tässä yksi kuva bändistä vuodelta 2009.

tiistai 13. joulukuuta 2011

punaviini aiheinen koulutehtävä.

Meillä on verkkoviestinnän kurssilla nettisivujen teko tehtävä ja eilen sitten raapaisin sivut valmiiks. Tänään jatkoin urakointia ja tein kirjallisen osuuden, joten sekin tehtävä on nyt pois päivä järjestyksestä. Eipä hirmusasti kiinnostanut alkaa mitään nettisivuja rakentelemaan ja tein sitten sivut ainakin itseäni kiinnostavasta aiheesta, punaviinin harrastamisesta. Nimesin sivut vielä Japin savuinen punaviinisalonki, hahhaa.

Laittelin sinne muutamat kuvat ja taidan laittaa samat kuvat tännekin...

Joulupukki tuo mulle tuon vasemman yläkulman kirjan. Reilu 900 sivua tiukkaa viinitietoutta.
Viinistä viiniin kirja. Mielestäni hyvä opas viinin hankintaan. Sisältää kaikista alkon viineistä arvostelut, ruokasuositukset jne. Ne viinit mitä tulee myyntiin kirjan painon jälkeen löytyy sitten Viinistä viiniin kirjan nettisivuilta.

Lahjaksi saatuja viiniharrastajan välineitä. Ton mallinen avaaja on ehkä kaikista parhain ja näppärin. Ei tarvii mitään hienoa hantaakeja jne, ku ne hajoaa tai löystyy jokatapauksessa. Suosittelen hankkimaan tuollaisen perus avaajan.

Lisää tulevia joululahjoja. Oon tainnut olla kilttinä tänä vuonna ku lahjoiks tulee kaikkea mukavaa joista oon haaveillut jo pitkään.

Riedelin Vinum sarjan Burgundy lasit. Sopii erinomaisesti Pinot Noir rypäleelle, joka sattuu olemaan yksi omista suurista suosikeista.

Ei ole suurin aarteeni vieläkään montaa pulloa sisuksiinsa saanut, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Pullot on tällä hetkellä 6-18 euron hinta haarukassa. Ei oo raaskinut kalliimpia ostaa ja eiköhän noissa alkon halvoissakin viineissä riitä ens vuodelle työmaata, heh.

Töölön sikarikaupasta ostin viinimuistion ja tähän kirjaan kaikki ostamani viinit ylös. Muistion sivuilla on myös tilaa arvostelulle, juomatapahtumalle, pisteytykselle ja jopa etiketille.

Hyvä punaviini kaipaa joskus seurakseen erinomaisen sikarin. Kesää odotellessa...

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Keikkajärjestämisen riemua.

Sain tuossa vkonloppuna valitettavan soiton Sick City Wipeout bändin laulaja-kitaristilta. Asia koski sitä, että oli telonut kätensä ja näin ollen joutuivat perumaan molemmat vkonlopun keikat. Todella harmillinen paikka ennenkaikkeaan bändille, mutta myös minulle.

Totem oli sitä mieltä, että korvaamaan olis hyvä joku saada...aikaahan siis oli vko tuohon keikkaan. No vihdoin ja viimein tänään varmistu lämppäri bändi perjantain keikalle. Tätättätätäträrääräää (rumpujen pärinää) Saanko esitellä...

Perjantaina 9.12.2011
Lappeenrannan Totem baarissa
lauteille nousee...
Liput 7e (Sisältää narikan)

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Haluan toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää seuraavan kuvan sekä juutuubi videon myötä.

Näkymä juuri hetkin sitten meidän ikkunasta. Kyllä siellä lippukin on vaikka ei liehukaan.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Psychobilly Invasion, Nosturi, Helsinki.

Takana elämäni paras Hesan reissu. Pitikö tässä reilu 30 vuotta elää ja monen monta kertaa käydä maamme pääkaupungissa, ennenkuin se paras reissu tuli kohdalle. Ilmeisesti näin. Parhautta tästä reissusta teki moni asia, mm. tuli nähtyä paljon kavereita pitkästä aikaa, hyvä hotelli ja eritoten laadukas hotellin aamiainen, loistavat bändit nosturissa ja sitten ne shoppailut seuraavana päivänä. Pääsin vihdoinkin käymään kahdessa sellasessa liikkeessä, missä oon halunnut käydä jo pitkään. Decanter shop ja Töölön sikarikauppa, jeah. Molemmista vielä sain kaikki ne jutut mitä olin sieltä lähtenyt hakemaankin. Luksus reissu siis.

Hieman tuosta keikasta. Ekan bändin missasin täysin, Silver Shine siis tuli kuunneltua alakerran baarissa kaljaa juoden. Bändi ei kiinnostanut alun alkaenkaan ja tuttuja nähdessä se sitten jäi kokonaan katsastamatta. Seuraavana oli The Brains, josta tykkäsin jo parin musavideon voimin aikasemmin ja tämähän oli sitten pakko käydä tarkastamassa. Bändi oli aivan saatanan tiukassa vedossa ja näytti olevan loistava livebändi. Levyltä en välttämättä jaksa tuon tyylin musaa kuunnella kovin pitkään, mutta livenä aika meni kuin siivillä ja pidin joka sekunnista. Todella tiukka keikka. Tämän jälkeen piti taas mennä hieman lipittää janojuomaa ja ostamaan Brainsin huppari ku oli vaan 30e, mikä on mielestäni halpa bändihupparin hinta ja varsinkin keikalta ostettuna.

Seuraavana vuorossa oli Phantom Rockers, joka oli just sellasta niinku arvelinkin. Aikamoista kuraa siis...itelle ei enää tuollainen psycho toimi millään tapaa ja yläkerran baarista touhua kaverin kanssa seuranneena se oli lähinnä surkuhupaisaa. Viisaina päätimme, että kotiin päästyä heitämme molemmat kaikki bändin levyt roskiin. Mä en oo niin vielä tehnyt, mutta en tiedä kaveristani. Illan viimeisenä oli odotetusti Reverend Horton Heat jota odotin myös kovin, kun viime kesän kuumuus pilasi aikasemman keikka nautinnon. Bändi heittää 25-vuotis rundia ja soittikin biisejä aina ekalta levyltä tullen lähemmäs tätä päivää. Loistavuutta koko setti...tarkkaa ja taidokasta soitantaa, tykkäsin aika kovin. Koko ilta oli aika hitonmoinen onnistuminen kaikkineen takahuone sekoiluineen, hehaa. Loppuun vielä muutamat kuvat bändeistä.

The Brains


Phantom Rockers


Reverend Horton Heat

Lopetetaan tälläseen kimppakuvaan yläkerran baarista...

tiistai 29. marraskuuta 2011

Perjantaita odotellessa

Perjantaina olis tää kouluvko taas taputeltu ja pääsis tuulettumaan oikein isolle kirkolle. Nosturissa, hesassa on nyt ne Psychobilly Invasion bileet. Mukava lähteä reissuun kun on nykyään se oma auto, ei tarvii aikatauluja miettiä, eikä muiden mukaan mennä. Samoiten on luksusta taas päästä Radissonin hotelliin ja pienoisessa krapulassa hotellin aamiaiselle.

Kävin tuossa juuri kuuntelemassa ja kattelemassa The Brainsin musavideon juutuubista ja ehdottomasti on tämä uusi tuttavuus käytävä perjantaina tsekkaamassa livenä. Bändi soittaa hyvin pitkälti nykysuunnan psychoa, joten suht menevää ja melodista kamaa ilmeisesti tulossa. Alkoi bändi jopa kiinnostaa niin kovin, että saatanpa ostaa levyn kotimatkalle kuunteluun.

Ei oo hirmusasti tullut enää vuosiin seurattua psyhobillyn maailmaa ja uusia tulokkaita. Syy tähän on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että nykyään tulee niin paljon paskaa. Mutta tämä bändi on taas pitkästä aikaa pirteä uusi tuttavuus itelleni.


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Nekromantix

Parasta mitä korvilla voi kuulla...siis tuo otsikon bändi, Nekromantix

Kävin tuolla jonkun mimmin blogissa ja se oli ensimmäisessä postauksessaan tuonut tämän bändin esiin ja pakkohan se oli sitten laittaa biisit soimaan ja fiilistellä pitkästä aikaa omaa ehdotonta lempparia.

En jaksa alkaa kirjoittaa mitään Minä ja Nekromantix tarinaa, ainakaan nyt. Sitäkin varmasti tulisi useampi osa, koska mun ensipuraisu bändiin on tullut 90-luvulla ja eka keikka jonka bändiltä näin oli -99. Keikkoja tullut sen jälkeen nähtyä jokunen, ns. huippuvuotena bändi tais käydä neljäkin kertaa vuodessa Suomessa, se oli meidän fanien kulta-aikaa. Joten sieltä asti jos alan ruotii yhteistä taivaltamme niin johan tässä sais kirjoittaa loppuvuoden. 

Bändi on siis itelle ollut ja on edelleenkin se ehdoton ykkösbändi. Se vaan sillon joskus kolahti ja toimii tänäkin päivänä ja jopa uusilla levyillä. En ole jumahtanut niihin vanhoihin levyihin, vaikka niistä ehkä enemmän pidänkin...tai no, ehkä se oma suosikki löytyy sieltä välimaastosta.

Tossa kuvassa on vuodelta 2008 sen aikaista kokoelmaa...jokunen levy ja paita tullut vielä sitten sen jälkeen. Viime kuussa tuli tilattua 4 paitaa lisää, joten onhan niitä kertynyt. Kuvassa myös erittäin siisti entinen kämppäni Lappeenrannasta, mutta se ei nyt oo ehkä se tärkein juttu tässä kuvassa.

Tuo iso Nekromantix juttu on siis paksua kumia, bändi on käyttänyt ja taitaa käyttää vieläkin vastaavaa keikoilla taustakankaana. Minulla on siis entiseltä kitaristilta saatu kangas ja oikealla kuvassa näkyykin Peterin singneeraus. Sain kankaan joskus vuosia sitten kun Hola Ghost oli järkkäämälläni keikalla Lappeenrannassa  ja yöpyivät kämpilläni. Samoiten yötä oli, ehkä jopa kovempi fani kuin minä...no myönnetään ja annetaan se Suomen ykkösfanin paikka sille miehelle ja mä voin olla se toisena tuleva, hah.


Tämä kuva on otettu Horror Popsin keikan jälkeen tavastialla vuonna 2005. Eli jokunen vuosi tästäkin.

Tämä kuva on sentään jo hieman tuoreempaa ja laadultaan vastaa hyvin pitkälle mun viime vuoden Suomen keikkojen humalatilaa. Eli tää kuva Hesan keikalta ja Tampereen keikalta ei taidakaan olla yhtään kuvaa. Eikä toisaalta hesastakaan kovinkaan hyviä, tää kuva on sieltä parhaimmasta päästä. 

Hienoa oli nähdä uudella kokoonpanolla ja rumpalin soittavan korkokengissä. Se on sitten eri asia, että miten se mulle toimi. Tykkäsin kovin kuitenkin.

Laitetaas tähän loppuun kuva omasta oikeasta jalasta. Kuva kertoo varmaan jotain siitä mun fanituksen tasosta?

Siitä voi bongata jokusen täysin suoraan bändin kuvista, biiseistä, levyn kansista jne lainatun jutun. Montako löydätte?!?

maanantai 21. marraskuuta 2011

keikkajulisteita.

Meillä on koulussa eräällä kurssilla tehtävänä tehdä blogi ja ylläpitää sitä. En tietenkään alkanut tekemään täysin uutta blogia, vaan hyödynnän tätä siinä tehtävässä. Samaan kurssiin kuuluu myös kuvankäsittelyä ja muutakin tietoteknistä oppia, joten laitan tähän nyt sitten tuosta kuvankäsittelystä muutamat esimerkit.

Hyödynnän historiaani tässä tehtävässä ja tulen esittelemään muutamia keikka julisteita jota vuosien varrella on tullut tehtyä. Alkupään julisteet on tehty jonkun kaverini tai tyttöystävän avustuksella, kun omasta photoshopin käytöstä oli jo jokunen vuosi. Kaikki julisteet on siis tehty photarilla ja A3 kokoon, jotta niistä saa sitten kopioliikkeessä teetettyä paperiversiot mainostamista varten.

Pari juttua jos muistaa photarin alussa, niin sittehän julisteet rakentuu kuin itsestään. Eli resoluutio pohjalla sekä siihen liitettävissä kuvissa on hyvä olla sama, jolloin koko ja tarkkuus säilyy hyvänä, sekä tärkeää on myös muistaa tehdä layereissa se kuva...muokkaaminen on huomattavasti helpompaa ja hyvä on myös tallentaa se siinä muodossa, sekä tietenkin sellasessa muodossa jossa kuva ei oo eri layereissa vaan on yhtä "tasaista" kuvaa. Eipähän ainakaan pääse kopioliikkeen touhukas henkilökunta enää sitä muokkailee vahingossakaan.

Oikealla näkyy vuodelta 2007 huonolaatuinen juliste joka kaverin kanssa rakennettiin muutaman kaljan voimin. Siihen aikaan tein yhteistyötä kaverin kanssa noissa keikkahommissa. Kuvan taustalla oleva basso on aidosta valokuvasta irrotettu ja muokattu väreiltään tuollaiseksi ja "hävitetty" tuonne taustalle.

Oon pyrkinyt keikkajulisteissa yksinkertaiseen tyyliin ja asetteluun. Julisteeseen tarvitaan joku juttu millä herättää ohi kävelevän mahdollisen asiakkaan huomio. Siinä voi käyttää kuvaa, värejä tai jotain muuta. Itse oon pyrkinyt tekee julisteet aina niin, että on jotain kuvaa, sitten perus keikan tarvittavat tiedot ja se on sitten siinä. Hieman värien kaa leikittelyä jos kuvassa tai bändin logoissa ei ole tarpeeksi huomiota herättäviä juttuja. Tässä huomiota herättää massiivinen taustakuva ja tapahtuman nimi punaisella.

Vasemmalla taas ensimmäisten Totem Roll Weekendien juliste. Tämä tapahtuma oli sellainen kokeilu luontoinen juttu ja kaksi kertaa niitä sitten vaan järjestettiin, harmillista kun ei saanut järkätä pidempää ja ihmiset ei löytänyt tätä tapahtumaa meidän toivomalla tavalla. Suomessa on tapahtumia niin paljon, että uuden tapahtuman läpilyönti vaatii onnea, taitoa ja rahaa...meillä ei tainnut olla ihan kaikkea noista.

Tässä huomiota haetaan taustalla olevalla tanssijoiden kuvalla, joka liittyy oleellisesti myös tapahtumaan, koska kyseessähän oli rock n roll musiikin tapahtuma. Myös hieman värejä tuotu, mutta kuitenkin haluttu pitää hyvinkin neutraalina ja selkeänä. Tässäkin sain hieman apua muilta tahoilta.


Oikella Totem Roll Weekend vol. 2 tapahtuman juliste. Tästä julisteesta voi olla ylpeä. Onhan tämä pieni taideteos jo itsessään. Lähinnä tämän visuaalinen ilme on tyttöystävän käsialaa. Tässä huomion herättää merihenkinen pin-up tyttö joka onkin aika valloittava kohde koko julisteessa. Samoiten Roll sanan väritys haluttiin pitää punaisena kun edellisessäkin julisteessa oli niin. Siltikään ei ollut tarkoitus rakentaa samanlaisella kaavalla julisteita vaan tehdä ns. samasta tapahtumasta täysin erillaiset julisteet.

Itse olen aina tykännyt ja kunnioittanut niitä ihmisiä jotka viitsii nähdä vaivaa myös julisteen rakentamisessa, koska onhan juliste aina pienoinen taidonnäyte sekä kuvaa tapahtuman laatua ja järjestävän tahon kiinnostusta sekä ammattitaitoa.

Tästä julisteesta olen erittäin ylpeä. Itsehän hoidin tälle rundille ainoastaan yhden keikan ja sain myytyä kavereiden bändin koko rundille mukaan. Julistetta ei rundista ollut eikä meinannut tulla, mutta sitten törmäsin netissä johonkin punk kokoelma levyn kanteen missä oli nahkatakin kuva, siitähän se ajatus sitten lähti. Itse kun aavistuksen punk henkisen nahkatakin omistan, niin ei muuta kuin rotsia asettelemaan järkevään asentoon ja normaali digikameralla keittiöjakkaran päältä kuvia räpsimään. Niitä tuli otettua jokunen kappale ja sen jälkeen koneelle katsomaan, että tuliko yhtään sellasta mitä voisi hyödyntää. No siellä sitten oli muutama eri vaihtoehto ja tämä tässä taustalla oleva kuva valikoitui lähinnä sen takia, että siinä näkyy selkeästi kaikki riittävä, jotta sen ymmärtää. 

Kuvaa muokkaamaan ja venyttämään taustalle, bändien logot tarkoituksella sen enempää hiomatta pintaan ja hyvin esille. Kyseessä kuitenkin on punkrockia soittavat bändit, niin sillon ei liikoja silotella, eikä kaunistella. Tapahtuman nimi tuli ainoastaan ajankohdasta, kun rundi ajottautui pääsiäiseksi. Sattui sitten sopivasti, ettei varsinaiselle pitkälle perjantaille saatu keikkaa mihinkään myytyä ja näin ollen vitun pitkä perjantai toteutuu monessakin eri asiayhteydessä tällä rundilla. Mielestäni onnistunut ja yksinkertainen juliste, jossa ei liikoja koristeluja ole mutta siltikin kaikki tarpeellinen info.

Tälläisiä nämä muutamat julisteet. Mielestäni jonkinsortin ajankuvia myöskin. Harmittaa kun en koneelta löytänyt jotain ensimmäisiä julisteita, niiltä ensimmäisiltä keikoilta jota oon alkanut järkkäilee. Niistä löytyis muutamat helmet, heh. Työn alla tällä hetkellä parit julisteet...tai no keikkaa tulee tammikuun lopulla ja sitten seuraavan kerran pääsiäisenä, niin kunhan saan bändit varmistettua jne, niin sitten pitää alkaa taas photarin kanssa ideoimaan ja vääntämään jonkinlaista mainosta.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Jopas oli tarinaa...

Olen tällä hetkellä verkkoviestinnän kurssilla ja meillä on aiheena blogin teko ja sen ylläpito. Ihan perusjuttuja käsitellään, niin en ite kohta vuoden blogia pitäneenä jaksa hirmusasti paneutua asiaan. Käytän aikani sitten kaikkeen muuhun netissä, vaikka fiksuna olisin voinut jäädä kotiin. Mutta kuitenkin...löysin sitten aiheen tähän pieneen kirjoitukseen, blogilista.fi sivustolta.

Häkkitiikeri ja valkoinen enkeli -blogi sattui tulemaan eteeni. Juttuhan tuossa blogissa on suomalaisen 35-vuotiaan äidin rakastuminen amerikkalaiseen vankiin...murhasta istuvaan latinomieheen. Homma heillä lähti ihan kirjeenvaihdosta ja kai ne nyt on jo in laav. Tottahan toki itse alalle suuntautuvana, vankien kanssa jo työskennelleenä ja mahdollisesti myös valmistuttuani mietin, että miksi ihmeessä? Kokemuksena varmaan voi olla kasvattava ja silmiä avaava, mutta siltikään en oikein ymmärrä. Kirjeenvaihdon vielä ymmärrän, mutta miksi ihmeessä suomalainen yksinhuoltaja nainen haluaa ja päästää itsensä rakastumaan murhasta tuomittuun latinomieheen joka istuu ilmeisesti vielä vuosia ilman mahdollisuutta vapautumiseen.

Blogin pitäjä on saanut paljon paskaa niskaan tuosta blogistaan. Paljon asiattomia kommentteja, ihmettelyä ja ehkä kaiken huippu oli city lehdessä julkaistu juttu, joka oli kirjoitettu blogin pohjalta ja kysymättä lupaa blogin pitäjältä. Siinä on taas joku suomalainen huipputoimittajan renttu nähnyt hyvän jutun mielessään ja tohkeissaan "unohtanut" vaan pyytää blogin pitäjältä luvan.

Olen ite hieman kahden vaiheilla, että alanko seuraamaan tuota blogia vai en. Toisaalta aihe kiinnostaa jo ammatillisessakin mielessä, mutta toisaalta blogin kirjoittelut on vähän sellasia lässyn lässyn lää naisten juttuja, niin en tiedä jaksanko kuitenkaan alkaa sellasta lueskelemaan. Ehkä käyn joku toinen kerta kattoo sitä uudemman kerran, luen muutamat uudet postaukset ja teen sitten sen päätöksen jatkon kannalta...Tai ehkä tää tutustuminen murhasta tuomitun latinon ja suomalaisen yksinhuoltaja äidin rakkaustarinaan jäi tähän pintaraapaisuun.

torstai 17. marraskuuta 2011

Psychobilly Invasion Over Europe Part 2


Jepajee...loppuvuodesta olis vielä jaksettava raapaista yks psychokeikka maamme pääkaupungissa. Tänä iltana varattiin hotelli ja tilattiin liput. Jos tällä kertaa Nosturissa ei olisi niin kuuma kuin kesällä Reverend Horton Heatin keikalla ja siitä pääsis jotain nauttimaankin.

Eniten odotan tietenkin Reverend Horton Heatia koska se bändi on vaan loistava ja olen heidän levyjä keräillyt jo vuosia. Mielenkiinnon nostaa myös Phantom Rockers jonka vanhat levyt oli aika timanttia joskus nuorena poikana, ei ehkä niinkään enää. Loput bändit on itelle suht uusia tuttavuuksia, joten eiköhän ne tuu käytyä katsomassa vähän niinku tutustumis mielessä.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Mikkelin jalkaväkimuseo

Kävin tutustumassa hieman Suomen historiaan ja paikalliseen historiaan. Kävin siis siellä jalkaväkimuseossa viime lauantaina, kun siellä oli avoimet ovet kasarmialueen rakennuksien  130-vuotis juhlan takia. Mikkelin jalkaväkimuseo siis sijaitsee vanhalla kasarmialueella ja näin hyvin säilyneitä kasarmeja ei muita ole. Museossa järjestettiin myös pieni luento alueen historiasta ja mieleenpainuvin juttu tältä luennolta oli se, että kun käytiin läpi muutamia alueelle merkittäviä henkilöitä, esimerkkinä eräs venäläinen upseeri joka oli sota-aikana vankina tuolla alueella, niin yleisöstä nousi kahden miehen kädet ja he kertoivat vieneen ruokaa tuolle venäläiselle upseerille. Eli joukossamme oli oikeita veteraaneja muutama ja ainahan se lisää uskottavuutta tarinoihin. Mutta en tän enempää siitä ala esitelmöimään kun en kuitenkaan niin hirmusasti muista tuosta ja lähinnä ajattelin vaan jakaa täällä muutamat valokuvat tuosta käynnistä.



kivääreitä oli parikin telineellistä.




kortin pelaamista korsussa.

asekätkentää Lapin sodassa.

myöskin Lapin sota osastolta.

Suomalaiset vapaaehtoisena osastolta.

tiistai 15. marraskuuta 2011

aamuun ankeaan.

Jaahas...punkrock retkue Anal Thunder on tehnyt uuden musavideon ja ajattelin sen näin tiistai aamuna aikaseen jakaa teidän kanssa. Mielestäni video oli hauska, hyvin tehty ja biisikin oli hyvä. Nykyään näihin musavideoihin ei juurikaan panosteta tai, että niitä edes tehdään. En usko Anal Thunderin videonkaan hirmuseen levitykseen musakanaville pääsevän, mutta hatun noston arvoinen suoritus, että videoita tehdään myös pienemmälle kuulijakunnalle. 

Naiset ja herrat...seuraavana Anal Thunder ja heidän uusi videonsa Song About Getting Smashed.


Muistutuksena vielä, että Anal Thunder on Lappeenrannan Totemissa keikalla tammikuun 27.päivä. jolloin myös lauteille nousee Relentless. Joten tiukat kinkerit tulossa kahden oman genren Suomen kovimpien bändien saattelemana.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Social Distortion - Machine Gun Blues

En muista, että olisin aikasemmin nähnyt tätä loistavaa videota tästä loistavasta biisistä. Joten jaan sen täällä teillekin, jos vaikka olette olleet yhtä ummikoita kuin minä.

Social Distortion - Machine Gun Blues


Mukavaa vkonloppua tämän biisin myötä...katselleen sitten ens vkolla taas jotain päivityksiä tännekin.

torstai 10. marraskuuta 2011

Vapaapäivä, jeah!

Tän vkon opiskelut olis sitten ohite. Tänään loppupäivästä oli luennoimassa brittiläistynyt jamaikalainen, heh. Aloitti luennon soittamalla kitaralla ja huuliharpulla jamakalaisen biisin...ei puuttunut enää kuin ranta ja Red Stripe olut niin olis ollut ehkä elämäni mukavin koulupäivä. Huomenna on vapaata tai no itsenäistä opiskelua ja siihen onkin tarvetta kun kuitenkin tehtäviä yks jos toinenkin taas samaan aikaan, onneks ei kuitenkaan mitään sellasta missä deadline paukkuis huomenna ja sitä en olisi jo tehnyt. 

Lauantaina meinasin käydä tutustumassa hieman Suomen ja Mikkelin sotahistoriaan kun jalkaväkimuseossa on avoimet ovet. Oon viimeeks käynyt siinä museossa joskus nappulana, joten ihan mielenkiintoinen mesta varmaan vielä nytkin kun jotain jo asioista tietää ja ymmärtää eri tavalla. Tarkoitus olis ottaa kamera sinne mukaan ja kenties raapustella tänne hieman sellastakin kulttuuria välillä. Ei aina musiikkia.

Loppuun kuitenkin sitä mulle rakkainta osa aluetta, eli musiikkiin ja siihen elämäntapaan liittyvä kuva. Toivon, että jokainen hetken miettis kuvaa katsoessa omia suhtautumisiaan, koska ei kaikki aina oo niin mustavalkoista ja selvää.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kouluunlähtö musiikkia.

Huomenta vaan kaikille.

Puolen tunnin päästä alkais koulu, täällä se tarkottaa sosiaalityön lähtökohtia aina klo 10.45 asti jopa ja sen jälkeen saman kurssin ryhmätyön tekoon. Mutta mikäs siinä jos tykkää. Mitäs teidän tulevaan päivään mahtuu?

Alla oleva biisi on sieltä parhaimmasta päästä ja herättää aina ajatuksia. Mukavaa päivää kaikille!

Joe Strummer And The Mescaleros - Redemption Song

maanantai 7. marraskuuta 2011

Hasta La Vista Social Club

Kouluhommia riittäisi, mutta laitoin soimaan Hasta La Vista Social Club bändin tulevan pitkäsoiton ja ajatukseni kouluhommista katosi samalla kun jalkani alkoi vipattaa ensi rytmien saattelemana. Tästä johtuen taidan siirtää hieman koulujuttujen tekoa myöhempään ajan kohtaan ja kirjoittaa muutamia sanoja tuosta loistavasta suomalaisesta punkrockbändistä ja kenties jotain heidän tulevasta albumistaan. Toivon, että jos bändin jäsenet tätä lukee niin meidän kaveruus ei tästä kuitenkaan muutu, ainakaan huonompaan suuntaan.

Hasta La Vista Social Club

Suomen kovimpiin psychobilly aikoihin Kiuruvedeltä ponnisti bändi nimeltään Toxocaras. Bändi soitti rankkaa ja todella räkäistä psychobillyä. Se bändi ei allekirjoittanutta vakuuttanut siihen aikaan, koska samaan aikaan oli myös useita parempia suomalaisia saman genren bändejä. Mainittakoon vielä tarkennuksena, ettei se bändi vakuuta minua tänäkään päivänä, mutta nostan hattua että tämäkin bändi on ollut osa sen aikaista suomalaista psychobilly genren historiaa.

Toxocarashan on jo vuosia ollut kuopattuna ja tämän bändin raunioista nousi aikoinaan punkrockia soittava Hasta La Vista Social Club. Lähivuosina 10 vuotta täyttävä bändi on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kirkkaimpana tähtenä Suomen punkrockscenessä. Samalla bändi on ensimmäisestä levystä asti pystynyt erottumaan tästä laajasta punkrock bändien määrästä, ja ainoastaan edukseen.

Bändiltä on tullut ulos kolme pitkäsoittoa, About 30 minutes before devastation, Inhale the evil ja Lake Lark White Trash. Järjestyksessään neljäs albumi on valmis ja kantaa nimeä Melt. Tämä kyseinen albumi siis soi tällä hetkellä ja sai minut eksymään koulutehtävistä musalaiffin pariin. Tällä hetkellä on julkaisijan haku käynnissä niinkuin voi bändin kiinnittäneen Backdoor Agency ohjelmatoimiston sivuilta uutisista lukea. Toivottavasti julkaisija pian löytyy, koska tulossa on todella tiukka punkrock albumi. Taitaa jo tällä hetkellä nämä biisit olla bändille itelleen ns. vanhoja biisejä, joten bändin jäsenten mielenterveyden kestävyyden kannalta lätty olisi hyvä saada pihalle ja kaiken kansan kuunteluun.

On tullut kuunneltua bändiä ensimmäisestä levystä alkaen ja on suuri ilo huomata, ettei bändi ole jäänyt tahkomaan samoja rytmejä vaan kehitystä on tapahtunut joka levyn kohdalla. Näin jälkikäteen levyjä kuunnellessa huomaa myös bändin jäsenten kasvun, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siltikään ensimmäinen levy ei ole mitään kuraa, jota fanitti silloin ihan täysillä, mutta ei enää jaksais kuunnella. En tiedä mistä tämän bändin loistavuus johtuu...onko se biisintekijän nerokkuutta? Bändin hioutunutta yhteensoittoa ja yhdessä kasvua?

Aikasemmin tuo bändin kasvu oli varmasti osittain yhteenkasvun ja yhdessäsoiton työn tulosta. Keikkoja keikan perään ja ainahan jälki jossain näkyy? Bändin keikoilla asian näki, että on jokunen vuosi yhteen soitettu, yhdessä levyjä tehty ja yhdessä keikkoja maailmalla heitetty. Se oli sitä aikaa bändin historiassa, sen jälkeen bändi tiputti todellisen pommin meille kuulijoille.

Niinkuin monen muun pitkään yhdessä olleen bändin kohdalla aina jossain vaiheessa tapahtuu. Tapahtui sama myös tämän bändin kohdalla...bändi ilmoitti hajonneen tai ehkä se hajoaminen ja touhun loppuminen oli lähellä koska muutama bändin jäsen ilmoitti soittojen loppuneen. Monelle tulee mitta jossain vaiheessa täyteen, perhettä alkaa tulee tai muuten vaan elämäntilanteet muuttuu ja ei vaan riitä enää aikaa tai kiinnostusta bändille. Tässä vaiheessa minä ja erittäin moni muu surkutteli ja kyseli, että ei voi olla totta? Ei näin loistava bändi voi hajota. Entäs nyt?

Bändin kitaristi veljekset saivat varmaankin tarvitsevansa hengähdys ja miettimis tauon bändin jatkon suhteen ja kävikin tuuri, että uudet jäsenet bändiin löytyi läheltä ja soitto pääsi taas jatkumaan. Muistan esimerkiksi facebookista lukeneeni ilolla  bändin päivityksiä, että treenejä on alettu soittaa ja touhu on ehkä enemmän voimissaan kuin koskaan. Tästä paistoi läpi, että pieni tauko oli tehnyt hyvää ja bändi sai uusien jäsenten tulon myötä vaan lisää tuulta purjeisiin ja potkua soittamiseen. Tämä oli todella hieno uutinen koko Suomen punkrock scenelle. Nyt jälkiviisasteluna tulevaa levyä kuunnellessa voi vaan todeta tämän olleen erittäin viisas päätös, koska Melt albumi tulee olemaan bändin ehdottomasti paras julkaisu ja yksinkertaisesti vaan nousemaan yhdeksi kovimmista Suomen punkrock albumeista.

Laulajan lookkia vuodelta 2006.
Bändi nykyisessä kokoonpanossaan.

Tämän ei siis ollut tarkoitus olla mikään bändin historiikki, koska en ole faktoja sen enempää tarkistellut mistään vaan kirjoitin omia mietteitäni, omia havaintoja bändiä alusta asti seuranneena sekä omia tämän hetken tuntemuksia levyä kuunnellessa.

tiistai 25. lokakuuta 2011

Keikkahommissa ei syyslomaa tunneta.

Sain tuossa eilen mukavan soiton Sixgun Republic bändin laulajalta ja ovatkin jo joulukuussa tekemässä taas muutamat keikat täällä Suomessa. Syyslomani menee siis hyvin pitkälti keikkoja myydessä, mutta onpahan siihen hommaan nyt aikaa eikä tarvii miettiä koulupäivien jälkeen näitä juttuja. Vaikka ehkä mä en tällä vkolla saa kaikkia myytyä, mutta hyvälle alulle ainakin oon homman saanut ja tarjouksia moneen eri paikkaan.

Bändi tulee siis tekemään vain muutamia keikkoja joulukuun puolessa välissä. Harvoin sitä jenkkiläinen bändi mielellään tulee Suomeen pakkasella kiertämään, mutta tämä bändi on siinäkin suhteessa poikkeus. Loisto homma, näkee taas yhden lempparibändeistä.

Pistetään tähän loppuun muutamat videot tämän kesän keikoilta.

O'Malleys, Vaasa


Live At Heart festarit Ruotsissa




Ja loppuun on pakko vielä jakaa yksi oma ehdoton lemppari tämän bändin videoista. Mielenkiinnolla odotan tämän kesän rundilta kuvailtujen juttujen päätymistä videon muotoon, siellä nimittäin on hyvää matskua vaikka millä mitalla.


perjantai 21. lokakuuta 2011

Syysloma!

Jeah...elämässäni vuosiin on edessä syysloma. Toisaalta tämän ikäisenä siitä ei osaa ehkä nauttia samalla tavalla kuin joskus nuorempana, mutta enköhän mä tekemistä keksi ja saa ajan kulumaan ilman koulussa käyntiä. Tänään saatiin ensimmäiset tehtävät ja tentti palautettuna ja molemmista nappasin kiitettävän numeron. Pakko olla aika hiton tyytyväinen ja nuo tehtävät luokin uskoa tulevaan. Olishan se saattanut hieman masentaa jos heti elämäni ekoista tehtävistä olis tullut hylsyt tai muuten paskat numerot. Aika hieno fiilis.

Sitten asiasta toiseen...Topi Sorsakoski kuoli jokunen aika sitten sairauden uuvuttamana. Tänään löysin Topin tulevalta levyltä uuden single biisin nimeltään viimeiseen korttiin. Biisi on vaan perkeleen hieno ja hienoa tulkintaa, niinku Topilla oli tapana. Vuosien varrella ehdin näkemään Sorsakosken useamman kerran livenä ja tykkäsin kyllä, nuorempana kuuntelinkin aika paljon Topin levyjä. Monia hyviä biisejä se mies jätti historiaan ja meille kaikille musadiggareille nautittavaksi. Joten linkitänpä tähän juutuubista Topi Sorsakosken viimeiseen korttiin biisin, missä on erittäin hienot sanat, koskettava tunnelma ja tälle hienolle ja suurelle artistille tunnusomaista todella hienoa tulkintaa.

Small Town Punkrocker-blogi haluaakin näin kunnioittaa hienoa taiteilijaa ja toivottaa kepeitä multia. Yläkerran orkesteri sai taas yhden hienon tulkitsijan joukkoihinsa. Lepää rauhassa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Francine @ Vaakuna, Mikkeli 14.10.2011.

Pikkuhiljaa alkaa kotiutuminen tähän kaupunkiin olemaan kohillaan. Sitä omalta osalta auttoi tuttu bändi viime vuoskymmeniltä sekä tietenkin tutut miehet tästä bändistä ja tekniikan poijjaat. Vaakunassa oli Francine keikalla viime perjantaina ja tottahan toki päätimme noudattaa Peten ja Anan kanssa viime vuosilta tuttua kaavaa, eli ennen keikkaa heidän hotellihuoneessa punaviinin tissuttelua. Tällä kertaa nautimme pullollisen Gnarly Head nimistä punkkua joka tais olla ensimmäinen tuttavuus jenkkiläisiin viineihin. Viini oli hyvä kokemus ensimmäiseks rapakon takaiseksi.

Mutta mennäänpä sitten siihen keikkaan. Bändihän koki keväällä miehistössä muutosta, kun pitkäaikainen rumpali Tude jätti bändin ja keskittyy elämässään muihin juttuihin. Rumpalin pallille astettui Sub Urban Tribessä soittanut Alec ja tämä keikka olikin ensimmäinen  minulle kun näen ja koen uuden kokoonpanon. Soundcheckiä jo kuunnellessa vahvimpana mieleeni tuli rumpusoundin muuttuminen enemmän...mites sitä nyt kuvailis, ehkä enemmän sähköisemmäksi ja hieman metallisemmaksi. Mutta ei todellakaan huonolla tavalla, vaan tuli jo siinä mieleen, että nyt on bändissä taas hieman enemmän munaa. Sitä munaa ei oo tästä bändistä puuttunut koskaan, mutta vartta se sai taas muutamat sentit lisää.

Soundcheckin jälkeen tosiaan nautittiin punkkua, keskusteltiin perinteiset lätkäjutut...tällä(kin) kertaa lahtelaiset siinä tais olla hieman niskan päällä, kun Pelicans lentää liigan kärkipaikoilla tällä hetkellä ja Saipa rypee siellä keskikastin hujakoilla. Sitten  Alec liittyi joukkoomme lasilliselle ja kysäsinkin, että mitä hän on tykännyt soittaa tässä kokoonpanossa ja vastaus oli erittäin positiivinen ja tuli samantien. Joten ei siitä epäselvyyksiä. Keskusteltiin siinä sitten muutamia juttuja tästä uudesta kokoonpanosta ja bändi oli kokonaisuudessaan sitä mieltä, että nyt on lavalla ainakin hauskaa ja kokoonpano toimii täysin triona, jossa kaikki ovat samanvertaisia muusikon renttuja.

Keikka alkoi joskus puolen yön aikoihin, porukkaa ei vielä ollut kovinkaan paljoa paikalle saapunut, liekkö johtunut siitä että bändin yleensä myöhäinen soittoaika on jo yleisön tiedossa tai sitten kadun toisella puolella soittanut Apulanta vei tältä bändiltä yleisöä. Porukkaa valui kuitenkin lisää kokoajan ja loppujen lopuks sitä olikin ihan hyvin. Soittohan oli alusta asti sitä samaa tiukkaa Francinen livemenoa kuin aikaisemmilla keikoilla, lisänä tietenkin uusi rumpali ja hänen mukana tuomaan soundi. Se toimii, potkii ja tuo särmää entisestään tähän bändiin.

En oo vuosiin juurikaan jaksanut keskittyä bändin keikkoihin, koska bändi on niin tuttu minulle. Tällä kertaa kuitenkin huomasin itseni kiertämässä yleisön seassa, hieman levottomana hakevan paikkaa jotta kuulisin ja näkisin parhaiten. Huomasin olevani jonkin sortin krittiisessä olotilassa keikkaa katsellessani, mutta ainoastaan hyvällä tapaa. En tajunnut kuin vasta keikan jälkeen, että sainpahan yhden aiheen tänne blogiini mistä kirjoittaa. Ei siis ollut tarkoitus tuosta keikasta mitään tänne raapustaa, mutta tässä sitä nyt ollaan. Mielelläänhän sitä hyvistä keikoista tänne kirjoittaa ja teidän lukijoiden kanssa kokemuksia jakaa.

Keikka oli hyvä, koostui sopivasti vanhoista ja hieman uudemmista biiseistä. Bändillä oli hauskaa lavalla ja sen kyllä huomas yleisökin tai minä ainakin. Muutamia soittovirheitäkin sattui, mutta niille naurettiin heti lavalla ja eikös sellaset hieman kuulukin rock bändin keikkaan? Suosittelen kyllä edelleenkin bändiä jos joku asiaa epäilee uuden rumpalin tuomien muutoksien takia. Aikasempi oli hyvä rumpali ja loistava showmies, uusi ei ole showmies, mutta perkeleen taitava kannuttaja ja soundi on loistava.

Ilta jatkui tästä Anan kanssa kadun yli toiseen baariin jossa Apulanta juuri lopetti keikkansa, harmitti hieman kun olis ollut mukava sitäkin bändiä pitkästä aikaa nähdä, mikä on heidän nykykunto ja eihän tuo olis haitannut vaikka jonkun vanhan hitin olis siinä samalla kuullut. Mutta ei tällä kertaa. Tästä suuntasimme sitten takahuoneeseen jossa Sipe teki juuri lähtöä kotiin ja jäimme sinne muiden bändin jäsenten, sekä tekniikan miesten kanssa turisemaan ja pari kepuakin taisin siinä lipasta kurkustani alas. Hattua täytyy kyllä sille Virtasen Tonille nostaa, viisaita mies haasteli taas ja oli mukava keskustella kaikenmaailman jutuista sen miehen kanssa.

Että tällästä viime perjantaina täällä uudessa kotikaupungissani, ihan jees perjantai ja jees vkonloppu. Laitan alle vielä yhden kuvan, minkä surutta varastin Francinen facebookista, otan pois jos sanomista tulee =)

perjantai 14. lokakuuta 2011

Aarteeni

Pakko ihan lyhyesti vielä täälläkin mainita aarteestani, synttärilahjastani jonka vihdoinkin sain kotiin sekä pääsin liittämään verkkovirtaan. Täytettä siellä ei vielä paljoa ole, mutta jatkuvasti bongaan uusia nimiä joita pitäisi sen sisälle hankkia. No mutta säilyypähän nämäkin hieman pidempään jos vaikka ei satu maistumaan hetkeen tai ei vaan ole tarvetta. Alla kuva aarteestani.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Hola Ghost Hellsingissä elokuun lopulla.

Siirtelin kamerastani kuvia koneelle ja törmäsin elokuun lopulla olleen Hola Ghostin keikan kuviin. Siitä sitten innostuin ja ajattelin tänne raapasta jotain pientä siitä illasta. Reissuhan siis oli sellanen pieni ja lyhyt kesälomareissu. Lähdettiin Sofian kaa lainatulla autolla hesaan hyvinkin myöhään Lappeenrannasta, joten ehdittiin omppu hotelliin vaan nopeasti vaihtaa kamat ja kuivattelee sateen kastelemia kenkiä jne. Siitä sitten kulman takana odottavaan Bar Looseen jossa keikalla sinä iltana oli useampikin bändi...kirjoittelin joskus aikasemmin tännekin siitä keikasta.

Kaks ekaa bändiä missattiin myöhäisen tulon takia, mutta toisaalta ei se niin haitannut koska Hola Ghostia me oltiin tulossa kattomaan. Kohta se keikka sitten pääsikin alkamaan ja kyllä oli loisto fiilis nähdä tämä bändi pitkästä aikaa. Siinä tuli mieleen yks jos toinen kokemus bändin kanssa aikasemmilta vuosilta ja olin tästäkin johtuen fiiliksissä koko keikan. Keikasta en nyt lähde sen enempää runoilemaan, kun siitä on jo jokunen hetki ja tässä on niin paljon kaikkea muutakin ollut elämässä, että en varmaan muistaiskaan...humalastahan se ei johtunut vaikka A-olut meinaskin tehdä vanhan aikaset, hah. Keikka oli suht rankalla kädellä soitettu, mutta ainahan se on Peterin lauluun sopinut ja loistavasti bändi veti tälläkin kertaa. Siinä mies ja kitara sulautuu yhteen kun lavalle pääsee ja se on aina hienoa soitantaa ja hienoa laulantaa. Tässä siis koko jäätävä "arvostelu" siitä keikasta.

Hieno ilta, monia kavereita, mukava hesan reissu sateista huolimatta ja eritoten todella hieno oli nähdä Tanskan miehiä pitkästä aikaa ja jutella heidän kanssa pitkät tovit sekä kumota muutamat oluet siinä samalla. Seuraavaan kertaan Hola Ghost!





Ja olihan siellä samalla keikalla Dead Elvis josta voisin nyt tähän yhden kuvan lisätä jotta ihmiset tietää mistä siinä oli kyse. Se oli ihan hauskaa läpän heittoa, biisithän nyt oli mitä oli, mutta ei kai sitä tuollaisella kokoonpanolla mitään ihmeitä voikaan soitella.


Ja loppuun vielä muutamat kaverikuvat. Ekassa yritetään varmaan olla cooleja virne naamalla, sitten kai aletaan heittää jotain läppää ja viimeinen kertookin sitten sen, että oliko se hauskaa vai ei.