Tulin duunista ja huomasin että sisälläni on virtaa joka tahtoo ulos, no pyykkikone pyörimään ja musapläjäyksen pariin. Tämän päiväsen levyn arvotutin Facebookissa. Tilassani kysyin numeroa 1 - 200 välillä ja ystäväni Noora oli ensimmäinen joka kommenttiinsa laittoi numeron 93. Joten menin levyhyllylleni laskemaan ja käsiini nousi Mad Sinin '99 Psycho 'n Glamrock Demos albumi joka on vielä kaikenlisäksi Bootleg, no tällä mennään.
Kansikuvaltaan siis tuollainen lätty. Mitäkö tämän levyn biisit tuo mieleen, mitäs tästä levystä nyt vois kirjoittaa? Ainakin erittäin monia hyviä keikka muistoja ja jokusen huonommankin. Nämä tuleekin varmaan aina ekana mieleen, jos kyseisen bändin on nähnyt joskus livenä. Omalla kohdalla tämän bändin suhteen voi sanoa, että nähty on ja monesti. Parhaimpia keikkoja varmaankin joskus 2000 Tampereella Club Sinin bileissä, joilloin kyllä muukin Line-up oli aika helvetin kova, mm. Bonkers, Thee Flatliners jne.
Tämä levy on siis bootleg, elikkäs laiton tallenne tms. Levyn sisäkannessa lukee näin. "So here it is, your favorite bootleg, the secret stuff that might brake my back!" Ite en kyllä sanois että on lempi bootleg koska nää biisit eivät oo kovin kummosia, huonolaatuisia, erilaisia, live vetoja. Laitetaas biisilista seuraavaks ja kommentoidaan sitten muutamia biisejä.
Mad Sin : '99 Psycho 'n Glamrock Demos
1. Ticket To Nowhere
2. Misplaced
3. Breakdown 99
4. Die In The Summertime
5. Crack In The Box
6. Stagger Against The Pain
7. So Bad It's Good
8. Destination Unknow "live"
9. Not The Perfect Kind "live"
Breakdown 99 on julkaistu Communication Breakdown nimellä jossa Köften kanssa laulaa jenkkiläisen Tiger Armyn solisti Nick 13 ja se onkin yks sen levyn parhaimpia biisejä, mutta ei todellakaan tämän levyn. Parhaimpina tältä levyltä toimii takuu varmaan Mad Sinit, eli biisit Ticket To Nowhere, Crack In The Box, Die In The Summertime ja Stagger Against The Pain. Levyn molemmat livevedot on kauheaa kuunneltavaa, biisit vielä ihan jees, varsinkin levyn päättävä punkrock kouhkaus, mutta laadullisesti hirmusta kuraa. Biiseistä kyllä saa selvän, niin soitosta kuin laulustakin, mutta live biisin pitää olla perkeleen taidokkaasti äänitetty että se on hyvä ja harvoin näin on. Siksi nämäkään live äänitykset ei tee poikkeusta siihen että en vaan pidä live nauhoituksista. Yhteenvetona voisi sanoa, että EI TODELLAKAAN parasta Mad Sinia tai levyjen aatelistoa muutenkaan. Varmaan joltain keikalta neljän promillen humalassa ostettu levy, joka saa tämän jälkeen taas jäädä pölyttymään siihen asti kun sen jostain syystä sieltä seuraavan kerran soittimeeni haen. Koko levyn tärppinä voisin tarjota aloitus biisiä, Ticket To Nowhere joka jytää alusta loppuun, hehaa.
Nauttikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti