Reissusta saatu kipeys on vaihtunut viisaudenhampaan poistosta johtuvaan helvetinmoiseks kivuks, joten siinä muutama syy miksi tämä lupaamani musapläjäys on odotuttanut itseään. Mutta nyt särkylääkkeen voimin jaksan hetken taas koneen edessä istuskella ja raapustella viime vkonlopun reissusta jokusen sanan ja mahtuu sinne sitä musiikkiakin, paljon ja laidasta laitaan.
Lähdin jo torstai päivänä Ristiinaan kaverin kyydillä. Ristiinassa musiikki painoittui
SCW bändiin, koska piti käydä hakemassa kavereiden levyjä lisää myytäväks, koska olen aikasemmat kaikki saanut jo levitettyä ympäri Suomen maata, eli aika jees. Samalla palaveerasimme hieman musabisnes asioista, joista varmaankin kerron sitten lisää kun on jotain konkreettista kerrottavaa. Paikallisessa kuppilassa parit iltakeput ja porukoille nukkumaan, jotta jaksoi seuraavana aamuna herätä ja hypätä toiseen kaveriporukkaan jonka kyydillä lähdimme varpajaisiin Helsinkiin.
Matka meni perinteisesti kuulumiset vaihtamalla, vitsiä heittäen, toisillemme vittuillen ja kaljaa lipittäen. Matka musana toimi
SCW:n
Black Friday cd - ep, joka koko matkalla ehti soida vaan pari kertaa läpi kun piti aina laittaa pauselle, jotta kuuli takapenkin tarinat. Loistava matka hyvässä seurassa. Päästiin hotelli presidenttiin jossa sviitti odotti saunoineen varpajais porukkaa, eli aika hyvä puitteet. Kamat huoneeseen, aussi baariin keputtaa ja Memphisiin syömään porukalla. Siellä ruokailut ei mennyt ihan putkeen, viini mitä tilasin oli paskinta viiniä mitä oon koskaan maistanut, epäilen vahvasti että nyt edessäni oli ensimmäinen korkkivikainen tai etikoitunut punaviini, pyysin uutta ja sainkin. Se oli sitäpaitsi huomattavasti parempaa, joten kyllä mä jotain vikaa siinä edellisessä lasissa väittäisin olleen. Tulinen hampurilainen oli aika mieto tulisuus, mutta sekään ei vituttanut niin paljoa kuin se, että mulle se tuotiin vasta sitten kun muut olivat jo syöneet...joten ei mennyt ihan putkeen se ruokailu ja hyvä aikasempi fiilis kyseisestä paikasta katos samantien. Ruokailun jälkeen takas hotelliin dokailee ja saunoo, mikä oli aika jees. Illalla oli saman hotellin ravintolassa
Yö keikalla, joten porukka tahtoi sitten mennä sinne, no enpä jaksanut lähteä seikkailee itekään muualle joten elämäni eka Yön keikka oli tosiasia.
Viimeisenä huoneesta hissillä kohti alakertaa ja hississä seinään nojailee
Olli Lindholm, no tokasin sellasessa 2 promillen kännissä sisään mennessä, että kappas Olli terve, ootko menossa keikalle? Johon Olli vastas, että olishan se mentävä. Tokasin vielä siihen, että sittenhän meillä on sama matka. Se oli sellainen hissimatka joo.
Mä jotenkin kuvittelin että Yö on iso bändi ja niillä se meno on ammattitaitoista jne, mutta voin sanoa että se oli aivan hirvittävää paskaa! Siis kaikinpuolin, sen Ollin lauluääni on aika kamala, soundit oli vieläkin hirveämmät ja sitten kun tuon kokoinen mies ottaa niitä kuuluisia sivutanssiaskelia mikki kädessä ja laulaa samalla jotain bändinsä hittiä ni voi perse. En paljoa odottanut bändiltä, koska ei kuulu omiin suosikkeihin, mutta tuo kyllä alitti senkin riman ja lahjakkaasti. Toivottavasti seuraava Yön keikka on sitten seuraavien 29 vuoden jälkeen taas tosi asia, ei ennen sitä kiitos. No keikalla tuli nähtyä
Marita Hakalaa,
Ari - Pekka Seliniä ja jos en ihan väärässä ole niin samassa pöydässä istui ennen keikkaa myös
Juuso Riksman, mistä näitä siinä humalassa enää tietää.
En saanut baarimikolta hattua ostettua suoraan päästä, mutta riittävän määrän
Sol olutta sain kuitenkin tankattua sisuksiini, joten olinkin jo ennen kahta valmis nousemaan huoneeseen. Sieltä joku todella sekopäinen ja erittäin epäselvä tekstari tyttöystävälle ja päätä tyynyyn. tyynyni ilmeisesti tärisi tms koska hyvin äkkiä tunsin hyvinkin nopeaa ja suurta oksentamisen tarvetta, no ensihätään löysin huoneen roskiksen joten siihen oli hyvä tyhjentää loputkin muistini ja tyytyväisenä käydä unille. Aamulla kavereilta kuulin, että oli sitä oksennusta kai mennyt vähän ohi siitä roskiksestakin lattialle ja että huoneessa oli biletetty aamu viiteen asti. Ei mitään hajua moisesta touhusta, joten eivät osanneet bilettää tarpeeksi kovin, koska en herännyt. Harvoin sitä hotelli presidentin sviittiin oksentaa, joten oli aika hyvällä omatunnolla pakata kamat, käydä loistavalla aamiaisella ja hypätä kaverini kanssa junaan heti aamulla kympin jälkeen.
Suuntasimme suoraan ravintolavaunuun ja kurlasimme aamiaisen rippeet harmaalla kuolemalla alas, tuo jokaisen seuraavan aamun janoisen sankarin pelastaja, eli lonkero. Junan ravintolavaunussa oli joku nuori mimmi joka ei tykännyt pienessä edellisen illan väkijuomien vaikutuksen alaisena olevista ihmisistä tai sitten oli vaan noussut väärällä jalalla. Palvelu oli kyllä todella ala arvoista ja jos se yritti omalla tavallaan olla hauska, niin sekin meni mettään ja pahasti. Ei raukka osannut edes vittuilla, mutta me varmasti kaverini kanssa olimme junan hauskimmat matkustajat. Päätimme kunnioittaa henkilökuntaa ja ottaa vielä toiset!
Viimeisiä huikkia nauttiessa juna saapuikin jo lahteen, tällä kertaa
VR ei ollut myöhässä kuin jonkun puolisen tuntia, hieno suoritus noinkin lyhyellä matkalla. Olin sopinut treffit aseman pölkkybaariin
Francinen basistin kanssa, joka siellä jo odottelikin. Siinä sivistyneenä ja alkoholin nousua rajottaen nautin vaan kahvin ja lasin vettä, samalla kun haastelimme niitä näitä jonkun reilun tunnin tms. Oli taas mukava nähdä.
Pete lähti kauppaan ja mä otin selvääkin selvemmäks määränpääksi muutamien kymmenien metrien päässä sijaitsevan
Rooster Pubin, no prkl se ei ollutkaan vielä auki, joten kiipesin seuraavan talon kulmaan ja siellä sijaitsikin kavereiden rokki vaatteita jne myyvä liike nimeltään
Hot Rod House. Siellä sain lämpimän vastaanoton ja kävinkin melkein samantien hakemassa kaupasta pari porilaista isoa karhua kuivan kurkkuni parantajiksi. Niitä lipittelin ja haastelin Miikan kanssa niitä näitä, sain kuningasidean ostaa mimmilleni kaulakorun tuliaiseks ja tehtiinkin kaupat. Jossain vaiheessa kauppaan pälähti yksi suomen kovimmista rockabilly bändeistä kokonaisuudessaan, eli sisään asteli arvokkaasti
Housewreckersin miehet. Yksi iloinen yllätys reissulleni lisää, haasteltiin ja siirryttiin Rooster Pubiin jatkamaan haastelua. Siellä sitten yks jos toinenkin lonkero sekä olunen tuli kumottua kurkkuun samalla kun odottelin kyytiäni Lappeenrantaan.
Kyytini saapuikin kolmen pintaan päivällä baarin lähistölle ja kiipesin Chevy Vanin kyytiin,
Thee Apple Thieves oli menossa keikalle Lappeenrantaan ja olin aikasemmin sopinut heidän kanssa että saan kyydin, jolloin säästän junassa. Sekin säästö jäi kyllä lahteen ja Roosteriin, mutta hyvään tarkoitukseen. Matka jatkui kuulumiset vaihdellen ja mitä lie olutta juoden, omaahan en tajunnut ostaa kun suoraan baarista tulin kyytiin, joten sain maistella soittajien kepuja ja ihan hyvinhän nekin taisi maistua, kiitokset niistä.
Lappeenrantaan päästyämme, hieman seikkailtiin jne, jotta pääsimme baariin jossa keikka oli, eli siis loistavaan
Lucky Monkeys baariin. Siellä omena varkaiden kanssa keikalla oli
The Trailblazers, eli kaksi varsin pätevää suomi psychobilly bändiä samaan iltaan ja vielä kotikulmilla, ei huono reissun lopetus päivä. Olusta, lonkeroa jne siihen asti, että tajusin etten oo syönyt mitään, joten pari purkkia sipsiä ja vettä, jäin vissiin veteen koukkuun kun se alkoikin maistuu paremmalta kuin mikään alkoholi ja ilta olikin hyvin hallittua humalan alas ajoa jo baarissa, kotiin ja pää tyynyyn. Mukava reissu mihin mahtui sitä paskaa musaa, mutta onneks myös paljon enemmän hyvää musaa ja vieläkin enemmän hyviä musatyyppejä.