Nekromantixin maassa.

Raapustelenpa jotain tuosta kauan lupaamastani reissusta köpikseen. Koska pyrin ja yritän kovasti pitää tätä musiikki painotteisena blogina, niin keskityn ainoastaan maailman kovinta bändiä, eli Nekromantixia koskeviin juttuihin tuolta reissultani. Sen verran voin sanoa yleisesti, että matka oli mahtava. Kaupunki on mielestäni kaunis ja rock henkinen riittävästi (useampia rock kauppoja vaikka enimmäkseen naisille suunnattuja), ruoka oli hyvää, smörrebröd nami nami ja sellasta kaikkea. Seuraavan kerran on mentävä enemmän kesällä, koska nyt oli aika kylmää ilmaa.

Nekromantix, oma ehdoton lempparibändi ja monen muunkin tuttavani. Itsellä kolahdus tähän bändiin kävi monen monta vuotta sitten ja ensimmäinen levy minkä jotain kautta sain kuunteluun oli Brought Back To Life. Siitä sitten syntyi rakkaus tätä bändiä kohtaan joka on vuosien saatossa johtanut moniin keikoilla käynteihin, oikean jalkani suureen bändi aiheiseen tatuointiin ( reilu 10 suoraa viittausta bändin tuotantoon, levynkansiin, paitakuviin jne), keikka kokemusten myötä saanut tavata monta bändin jäsentä, juopotella heidän kanssaa ja jopa tutustuen niin, että bändissä aikoinaan vaikuttanut Peter Sandorff kuuluu omaan kaveripiiriin nykyään...tai no on kuulunut jo vuosia. Peteristä olikin suuri apu tuolla matkallani ja kerronpa seuraavaksi siis siitä.

Saavuimme (Minä ja kaverini Mika) perjantaina köpikseen ja oli etukäteen sovittu Peterin kanssa, että nähdään. Käydään kaljoilla jossain ja höpötellään. Odotin tätä paljon, koska ei keikoilla pääse esittämään kysymyksiä samalla tavalla kuin keskenään ollessa. Peter laittoikin sitten perjantaina viestiä, että ei pääsekään kun vaimo on myöhään töissä, mutta olette tervetulleita hänen kotiinsa ottaa parit kaljat. Siinä vaiheessa olin jo hieman ällikällä lyöty, että kehtaako sitä mennä, ei oo mitään vietävää kiitokseks jne. Rohkeasti sitten vastausta, että mielellään tulemme, koska ei tuollaisia kokemuksia ihan joka päivä satele. Saimme matkaohjeet viestillä ja lähdimme etsimään bussia jolla sinne asti päästään. Bussi löydettiin, jäätiin jopa oikealla pysäkillä pois, kiitokset tästä kohteliaalle bussikuskille.

Päästiin siis Peterin luokse. Siellä odotti itämainen ruoka, jossa oli herneitä, varmaan pinaattia jne plus riisi. Joten saimme mahamme täyteen ja sitten vaan otettiin olutta, juteltiin, kuunneltiin esim. Return Of Loving Dead levyn raakamiksausta, missä ei vielä ollut lauluja ollenkaan. Voin kertoa, että levy kuulosti näin paljon rankemmalta kuin mitä se julkaistuna on. Se oli lähempänä sitä "vanhaa" Nekromantixia. Kommentit olivat, että levyä siloteltiin aika paljon ennen julkaisua. Siinä sitten jutusteltiin niitä näitä useampi tunti ja Peter kysyi, että onko meillä turistikarttaa mukana. Tottahan toki turisteilla sellainen kartta on, joten annoin sen Peterille ja musta tussi alkoi viuhumaan. Karttaan ilmeistyi sinne tänne merkkejä ja Peter tokas, että kirjoitan toiselle paperille näille selitykset. Olin saanut lupauksen jonkin sortin rock n roll esittelystä, paikoista jne jotka koskettaa Nekromantixin historiaa jollain tapaa. Tämä alkoi siis syntymään siinä pöydän ääressä ja se näytti reissun jälkeen tältä.

Kuvassa siis yläpuolella kovia kokenut ja monet kerrat oikeaan neuvonut turistikartta. Peterin piirtämät pisteet saattaa olla hankala siitä erottaa, mutta alhaalla on siis reilu A4 arkki pisteiden merkityksen selventävää tekstiä. Tässä vaiheessa hieroin jo käsiäni ja olin ihan innoissani, koska jotain tällästä olin vaan osannut unelmoida ja toivoa, mutta se alkoi olee todellista pikkuhiljaa.

Peter oli kohtelias herrasmies ja tietää miten kova juttu bändi mulle on, joten tämä ei jäänyt vielä tähän. Saimme kutsun talon kellariin, jossa olisi lisää bändi aiheista materiaalia. Innolla siis kapeat portaat alas kattomaan mitä vastaan tulee. Hyllystä löytyi varmaan puolisen metriä joka sivulta oleva pahvilaatikko, mikä oli melkein täynnä lehtiä, lehtileikkeitä, julisteita jne. Tämä siis oli Peterin "leikekirja" ja hän kaivoi sieltä monenlaista hienoa ja vanhaa artikkelia, kuvaa, julistetta mm. Nekromantixin ekalta keikalta. Kylläpäs näytti miehet nuorilta ja viattomilta, heh. Peter tokas vielä sitten lähtöä tehdessämme, että seuraavan kerran kun Japi tuut, niin ota kaljapäkki mukaan ja hän sulkee mut sinne kellariin. Saan kuulemma ajan kanssa penkoa koko laatikon läpi ja valokuvata kaiken mitä haluan. Mainittakoon vielä että samaisesta kellarista löytyi myös iso laatikko vanhoja valokuvia missä esim. Mad Sinin Köfte on hieman hoikempi, nuorempi ja vähemmän tatuoidumpi. Laitan tähän loppuun kuvia "leikekirjasta", sekä paikoista  joita tuon kartan mukaan metsästin ja pientä selitystä mitä mestoja ne on.

Lehden kansikuvaa vuodelta 2002.

 Levy-yhtiön mainosjulistetta Nervous Recordsin ajoilta.

Tästä keikasta on jo jokunen vuosi. Nekromantixin ensimmäisen keikan juliste, jostain 80-luvun lopulta tms.

 Levy-yhtiön mainosjulistetta tämäkin.

 Alkuperäiset käsinkirjoitetut Devil Smile biisin sanat...

 ja paperin toinen puoli, eli lyriikka jatkuu.

Lehtileike jostain paikallisesta sanomalehdestä tms. Niinku kuvasta näkyy miehet on ollut aikamoisia pojan kloppeja aloittaessaan.

Tatskaliike jossa Kim on aikoinaan työskennellyt. Sisällä ei viitsitty käydä kun siellä tikattiin jotain ja johan ne olis nauranut pihalle tälläsen 20 vuotta liian myöhään tulevan fanin =)

 Mutta sentään poseerasin edustalla.

Tämä kadun kulma on juuri se, jossa bändi tykkäsi aikoinaan soittaa kadulla. Tässä on joskus silloin aikoinaan ollut useita vaateliikkeitä, mutta nykyään siinä toimii BR-leluliike. Tästä kadun kulmasta, joka siis sijaitsee köpiksen suurimmalla ja vilkkaimmalla ostoskadulla sain kuulla monen monta tarinaa eri "keikoista".

Siihen aikaan köpiksessä vallitsi perus jengimaailma, eli siis rokut, diinarit, punkkarit jne. eivät mahtuneet samoihin porukoihin ja tuo Nekromantix musiikkihan ei oikein natsannut mihinkään kategoriaan vaan oli jotain täysin uutta sekä outoa tuohon aikaan.

Eräs tarina meni lyhykäisyydessään jotenkin näin...Silloin oli joka pahis rock n roll/rockabilly jengi (nimenkin sano, mutta en millään muista) joka vaikutti köpiksessä ja niillä oli napit vastakkain psychobillyä soittavan Nekromantixin nuorten kollien kanssa. Jätkät sitten soitti pesismailat vaatteittensa sisällä, että kun jengi tuli isottelee pystyivät kauluksestaan vetämään mailan esiin ja tarvittaessa puolustamaan itseään. Että sellasta, onneks nykyään ollaan hieman suvaitsevaisempia musiikin maailmassakin.

Huset  klubilla Nekromantix soitti toisen keikkansa ikinä. Puhutaan siis klubi/baari keikoista, ei näistä kadulla soitetuista. Hienoa, että tämä ja se ekan keikan mesta on vieläkin toiminnassa ja samalla paikkaa. Sunnuntai päivä, joten klubi oli kiinni eikä käyty sisätiloissa.

 Klubin ovet sisäpihalta kuvattuna.

Muuten ei mikään kummonen kuva, mutta tulee hyvin tuo Husetin teksti ja värilasi vaikka onkin väärinpäin.

Parturikampaamo mistä jätkät osti hiuslakkansa joskus vuonna '89 jne. Edelleenkin samalla paikkaa....

Nekromantixin ihan ensimmäinen klubikeikka soitettiin täällä. Stengade 30, joka on edelleenkin toiminnassa. Tästä on aikasemmissa kuvissa myös se ekan keikan juliste. Viittaa siis tän näköisen mestaan. Samoin sunnuntai, joten sisälle ei ollut asiaa.

Jos vaan luin karttaa oikein, niin tässä osoitteessa Kim ja Peter jakoivat asunnon joskus alkuaikoina. Tämä on sama osoite, jossa Kim opetteli soittamaan läskibassoa. Varmaan aika paljon muuttunut niistä ajoista, kun näytti niin uudelta kivitalolta.

En tiedä jaksoitko lukea tänne asti ja saatko itselles mitään irti tästä tarinasta, mutta mulle henk.koht. tää oli iso juttu, loistava reissu ja taas tiedän hieman enemmän siitä mun ykkösbändistä.