Musa pläjäys ilman musiikkia....mahdoton yhtälö!

Niinku otsikko kertoo, tällä kertaa musapläjäys tulee olemaan ilman musiikkia. Se yritys kusi heti otsikon kirjoittamisen aikana, kun piti laittaa jo uusin Social Distortion soimaan, mutta en kuitenkaan siitä levystä kirjoittele tänään sen enempää. Tänään pohdin kysymystä, että kuinka kauan pystyn olee erossa musalaiffista, joka mun tapauksessa tällä kertaa tarkoittaa aktiivisuutta keikkojen järjestämisessä tai muussa aktiivisessa toimimisessa bändien tai muiden tahojen kanssa.

Viime Totem Roll oli marraskuun puolessa välissä ja aina kun keikka on ohi, on myös takkini tyhjä ja olotila hyvinkin negatiivinen kaikkea järjestämistä ja muuta musalaiffia kohtaan. Sitä kestää aikansa ja pikku hiljaa alkaa veri vetää taas kuvioihin vaikka miten olis taas vannonut ettei enää. Onneksi viime vuosina ei ole päässyt tämä homma niin pahaks, että vannoisin aina joka bileiden jälkeen niiden olevan viimeiset mun hoitamat. Siitä vois päätellä että nyky tilanteeni tän asian suhteen on hyvä ja hommat toimii ja näinhän se kyllä on. Tätä tekee ihan mielellään taas.

Huomaan joskus vaan ajattelevani bändejä jotka olis mukava hoitaa keikalle, miettiä illan pakettia, tyylisuuntia jne, tämä tapahtuu ihan ajatustasolla ilman, että olis mitään sovittua tai että edes pitäis mitään  järjestää. Tämän jälkeen asia ottaa seuraavan ja ison askeleen, aletaan kattoa päivämäärää millon keikka olis mahdollinen ja sen jälkeen bändeihin yhteydenottoja jotta sais kaikki haluamansa keikalle juuri silloin. Tässä kannattaa olla aina ajoissa liikkeellä, koska jää niin paljon aikaa sitten niille lähemmin hoidettaville jutuille ja mikä tärkeintä niin mainostamiseen jää riittävä määrä aikaa. Mikä on riittävä määrä aikaa mainostamiseen? Mielestäni sitä ei koskaan ole liikaa ja mainostamisen voi hoitaa niin monella eri tavalla ja monessa eri vaiheessa. Eka nettiin ihmisille tiedoks ja kenties muillekin bileitten järjestäjille, sitten pikkuhiljaa levitytään katukuvaan, sähkökaappeihin, bussipysäkeille ja kauppojen eteisiin, mutta sillon ollaan jo suht lähellä bileitä, koska eihän ne mainokset siellä koskaan kovin kauaa kestä ja ei niitä jaksa olla jatkuvasti sinne lätkimässä.

Nyt elän sitä hetkeä, että olen ottanut taas tuon ison ja merkittävän askeleen, baarin kanssa on alustavasti sovittu päivämääriä muutama ja bändeihin olen alkanut ottaa yhteyttä, joten ajatustyöt on taas tehty ja nyt on taas aika sotkea kätensä ja alkaa siihen perus työhön mitä tarvii tehdä perkeleesti yhdenkin illan bileitä varten. Totem Roll Weekend Vol.3 on siis työn alla ja se tulee tapahtumaan toukokuun lopulla. Tällä kertaa bileet on yksipäiväiset, koska kokeilut kaksipäiväisistä ei tuoneet haluttua tulosta baarin kannalta vaikka molemmat kerrat olikin ihan suht hyvin onnistuneita. Joten tiputetaan bileet perjantaille ja näin ollen jää ihmisiltä se kumpana päivänä arvonta pois, kun kunto ei kuitenkaan kahta päivää kestä. Itelleni asia on tietenkin myös helpotus, koska bändien määrä tippuu puoleen ja näin ollen ei tarvitse niin kovin tehdä duunia bileiden eteen. Ja mikä parasta, ei tarvii dokata välttämättä kahta päivää, vaikka monesti ne bileiden jälkeiset aamu / päivä kaljoittelut on niitä hauskimpia. Fiilis on kyllä jo tässä vaiheessa suunnittelua vallan loistava ja toivon, että kaikki miettimäni bändit natsaa ja toisaalta joku täysin uusi tuttavuuskaan ei olisi pahitteeks näissä bileissä. Kuitenkin tavoitteena ollut hieman tuoda uusia bändejä tähänkin kaupunkiin. No mutta jätetään nämä tulevat Rollit muhimaan ja kirjoitellaan välillä lisää fiiliksiä niiden suhteen ja lähempänä sitten mainosta tietenkin.

Näitä Rolleja ennen olis tarkoitus hoitaa yksi punk repäsy samassa baarissa. Tämä aikoja sitten sovittu punk repäsy on päässyt vähän kasvamaan ja nyt onkin keskusteluja koko pääsiäisen kattavasta rundista joka päättyisi tänne Lepraan. Saa nähdä saanko kamujen bändin mukaan ja miten onnistuu...olishan tuo mukava viettää taas monen vuoden jälkeen hieman "kiertue" elämää ja ryypätä olotila väsyneen helpottuneeks, siis se olotila koittaa vasta siinä vaiheessa kun rundin jälkeen koti ovi näkyy. Yksi parhaista tunteista, mutta vaatii vaan niin perkeleesti dokausta ja reissaamista että sen saavuttaa, samalla myös yksi rankimmista tunteista.

Alla olevassa kuvassa tunne taitaa vielä olla hyvinkin humalan puolella, mutta kyseessä kuitenkin sen päivän aamu kun tiedän pääseväni kotiin. Takana 4 päivää rundi elämää, 4 eri paikkakuntaa, 4 eri känniä ja 4 eri krapulaa, jotka kyllä korjattiin hyvinkin nopeasti takaisin kännin puolelle. Bändinä yksi omalle TOP 10 listalla olevista, The Long Tall Texans briteistä. Kolme keskimmäistä kuuluu kyseiseen loistavaan bändiin. Minä kuvassa vasemmalla ja niinku huomaatte, kuva on otettu jokunen vuosi ja jokunen kilo sitten.

Oho...tyttöystäväni sanoi seurustelevansa tuon oikean laidan jätkän kaa ja tottahan se onkin, eli olen siis tuo oikeanpuoleinen. Mikä lie kirjoitusvirhe tapahtui tai sitten vaan toivon olevani tuo kaverini Lahdesta =D