Asmodeus - Diabolique Royale

Melkeimpä kaks vkoa kulunut viime postauksesta tänne. Ei tullut vietettyä musalaiffii vkonloppunakaan, että olis voinut siitä kirjoitella ja sitten on ihan tarpeeks saanut istua koneen ääressä duuni juttujen sun muiden projektien suhteen, ettei oo enää tänne saanut aikaseks kirjoittaa. Mutta nyt otan itelleni aikaa siivouksen ja muiden projektien välistä sen verran että päätän oman Asmodeus sarjani täällä...tai ainakin tähän astisista levyistä, toivottavasti joskus tulis lisää, mutta se voi olla liikaa toivottu.

Asmodeuksen kolmas ja viimeiseksi jäänyt levy julkaistiin vuonna 2004 ja kantaa nimeä Diabolique Royale. Bändi on mielestäni mennyt isoin harppauksin eteenpäin musiikillisesti joka levyllä, mutta samalla oman tunnistettavan tyylinsä ja tapansa tarkkaan pitäen. Voisin siis tämän viimeisen levyn kohdalla väittää, että bändi on erittäin toimiva kokonaisuus...tai pitäis vissiin puhua että oli toimiva kokonaisuus, harmillista tuo mennyt aika muoto.

Kansikuvituksessa myös on pidetty tietty tyyli. Taustalla saatana onkin kaunis ja alaston nainen jonka edessä kolme demonia päristelee rodilla liekkien saattelemana. Kun levyn kannen avaa, meinaa jopa hieman alkaa pelottaa kun tämä kyseinen saatana on isompana siinä ja tuntuu että saa kädellään otteen kuuntelijasta. Onko levyn sisältökin saatanallista?

Ei ole...vaan takuu varmaa täyden kympin Asmodeusta!

Asmodeus - Diabolique Royale


1. Phantasmo
2. Ectoplasm
3. Heat
4. Ride2night
5. Farewell
6. 5ft. High
7. Idiot Song
8. The Park
9. RnR Sexmole
10. Heel On The Shovel
11. Too Late
12. Semi - Crazy
13. The Fall

Niinku oon aikasemmissakin kirjoituksissani kertonut, niin musa on räkäisellä laululla ja suht puhtailla soundeilla olevaa psychobillyä ja ehdottomasti sieltä parhaimmasta päästä tässä musa genressä. En sen enempää tässä viimeisessä ala kertoilee, mutta voisin muutamat biisit nostaa esiin tältäkin levyltä. Johnny Cash coveri 5ft. High on mielestäni loistava veto, myös reilu kaks minuuttinen rykäsy nimeltä The Park on toimivaa ja nopea tempoista mättöä, Heel On The Shovel on lupsakkaan loistavasti rallatteleva biisi jossa hyvä fiilis kestää alusta loppuun. Viimeisenä tältä levyltä voisin nostaa esiin Semi - Crazy biisin joka on vaan jotain hiton mahtavaa, jollain tapaa hauskaakin ja erittäin hyvä fiiliksen nostatus biisi...kreisi bilebiisi jos tälläsessä musassa sellasia edes on. Loistavaa psychobillyä tämäkin levy alusta loppuun.

Nyt on sitten Asmodeuksen levyt ruodittu pikasesti täällä läpi...kolme hyvää levyä, jossa joka levyllä tapahtuu kehitystä isoin askelin. Viimeisellä sounditkin alkaa kuulostaa siltä kuin niiden olis pitänyt jo kuulostaa ekalla levyllä, liekkö tekniikan kehittymisestä vai mistä johtuvaa. Oma ehdoton lemppari levyistä on se keskimmäinen, Diggin' Up The King lätty, sieltä vaan löytyy omat lempibiisit, jotka on joskus osunut oikeaan saumaan elämässäni ja jääneet hienoina kappaleina elämääni. Tähän ei kyllä liity mitään sen suurempia muistoja, mutta se vaan on perkeleen tiukka levy ja kai mä olin siihen aikaan hieman enemmän psychobilly kuin nykyään, hah.

Harmittavaa, että tämäkin bändi on tainnut soittonsa soittaa, ei ainakaan vuosiin ole tullut missään vastaan keikkoja tai muita tuoreita uutisia tästä. Onneksi tämänkin sain kerran juhannus bileissä livenä nähdä ja aamuun asti jätkien kanssa dokailla, joten bändistä ihan jees muistot kuitenkin.

Loppuun hienot videoinnit Asmodeuksen studiossa olosta ja Semi - Crazy biisin teosta.

PSYCHOOOOOOOO!!!!

Mugshot, Koljosen tiekiista, Part Time Killer legendaarisessa Torvi baarissa Lahdessa.

Niinku otsikon kertoo, tuollainen iltahan ei voi mennä vituiks. Eikä mennyt tälläkään kertaa...oltiin ihan liian ajoissa paikalla, mutta se mahdollisti käynnin Rooster Pubissa. Sinne kun saapui vielä pari hyvää kaveria niin ilta hipoi melkeinpä täydellisyyttä.

Joskus vuosia sitten kun menin Lahteen ja yleensä just Torvi baariin kattoo keikkoja, niin siellä oli aina Ville ja Aku (nimiä ei muutettu). Molemmat miehet on jo Lahdesta pois muuttaneita, Ville maamme pääkaupunkiin ja Aku on huidellut maailmalla jo reilun 3 vuotta, eikä loppua taida matkailulle näkyä, mutta tällä kertaa Aku ja Ville olikin Lahdessa ja taas tämä kolmikko tapasi Torvessa. Jonkin sortin ympyrä elämässäni sulkeutui, heh.

Illan kolmesta bändistä en odottanut mitään muuta kuin uuden levyn julkaissutta Part Time Killeriä, tämä bändi kun menee omiin TOP 10 bändeihin suomalaisista punkbändeistä. Illan kuitenkin aloitti Mugshot, Turusta. Ihan ok bändi, mutta ei ehkä kuitenkaan sitä mitä mä jaksan kuunnella ja jotenkin tökki sen basistin laulama englanti ja niin samanlaisuus, mutta ihan ok bändi se kuitenkin oli. Toisena soitti Koljosen Tiekiista, joka on räväkkää ja huumoripohjalla olevaa suomenkielistä punkkia, mutta ei todellakaan sieltä parhaimmasta päästä. Bassoa bändissä soitti Viikatteen Kaarle, mutta sekään ei pelastanut tätä bändiä. Bändi oli ihan hauska, mutta mielestäni kyllä aikamoista paskaa. Parhaimpia olivat ne muutaman sekunnin biisit ja ne jaksoi jopa naurattaa joka kerta. Illan päätti levynjulkkari keikan heittävä Part Time Killer, joka oli erittäin energinen, takuu varma PTK tälläkin kertaa. Nopeaa ja melodista punkkia, ei voi siis olla paskan kuuloista, eikä todellakaan sitä ollut. Bändi kävi kiertelee hieman itäblokin maita ja eurooppaa, jossa rumpali poltti kämmenensä aika pahasti, mutta tällä keikalla siitä palovammasta ei tainnut olla enää kuin muisto jäljellä tai sitten oli miestä puudutettu hyvin koska ei ainakaan minkään sortin irvistelyjä ollut havaittavissa.

Lyhykäisyydessään keikka oli loistava ja kotimatkalla alkoi hieman väsy painaa, mutta jaksoin taistella ja olla kuskin höpöttely kaverina. Uskollinen Paskatti jaksoi taas viedä keikalle ja tuoda takaskin, jee.

Mugshot

Koljosen tiekiista

Part Time Killer

Kolme iloista sankaria kohtasi jälleen Torvessa.

Laitetaan vielä tähän loppuun linkkiä Part Time Killerin uuteen levyyn, jotta voitte käydä tutustumassa aivan mahdottoman loistavaan bändiin, suosittelen kaikille nopean punkin ystäville.

Part Time Killer - People. Religion. Death

Bloodsucking Zombies From Outer Space - Anatomy Of The Dead DVD

Psychobilly keikasta, psychobilly konserttiin!

Psychobillyä DVD julkaisuna tulee suht harvoin ja vieläkin harvemmin niistä julkaisuista on edes jokunen onnistunut. Tietenkin niitä hyviä julkaisuja myös on paljon, mutta ei niiltä bändeiltä keneltä ite niitä toivoisin. Roketsuvoorumilla kehuttiin paljon tätä Bloodsucking Zombies From Outer Space bändin uusinta julkaisua joka on DVD muodossa oleva parituntinen akustinen keikka. Ei ehkä kuulosta vielä hyvälle psychobilly genressä, mutta voin sanoa jo tässä vaiheessa, että kuulosti ja näytti erittäin hyvälle! Suosittelen siis kaikille tätä DVDtä. Itelleni bändi oli tuttu jollain tapaa, mutta en juurikaan ole antanut bändille mahdollisuutta vakuutta itseeni soitollaan ja näin ollen on jäänyt todella vähälle kuuntelulle. Olen jotenkin pitänyt bändiä perus keskieurooppalaisena psychobilly bändinä joka ei juurikaan mitään uutta voi mulle antaa. Tällä päivämäärällä perun tuollaiset puheet ja totean, että bändi voi antaa helvetin paljon ja haalinkin levyt taas kuunteluun ja tarkempaan sellaiseen kuin koskaan ennen.

Tässä julkaisussa on niin paljon hyvää, että en oikein tiedä mistä aloittaisin kertomaan. Joten kerrotaan ne vähäiset miinukset sitten eka ja mennään sen jälkeen lukemattomiin positiivisiin juttuihin. Miinukset ei edes ole kovinkaan suuria juttuja, mutta jotain sentään. Ekana tulee mun omaa oppimattomuuttani, saksan kieli. Välispiikit tulee saksaks ja näin ollen ne yleisön kanssa naureskelut ja muut jutut menee täysin ohite. Koin myös häiritsevänä pienet tauot, kun bändi virittää tai tekee jotain muuta, sillon filmi on leikattu niin että tulee mustaa ja taas alkaa sitten keikka siitä mustasta, ei siis tökerösti leikattu vaan vallan mainiosti, mutta jotenkin katkoo keikkaa. Toisaalta en voi tietää että miten pitkiä tarinoita siellä on heitetty, miten kauan viritetty ja muuta puuhattu, joka taas pidentäis keikkaa ja olis todella tylsää katsottavaa kotisohvalla, paikan päällä nekään ei sitä varmasti ole ollut. Siinähän ne miinus merkkiset asiat dvdstä olikin, joten mennään sitten siihen parempaan puoleen tässä paketissa.

Ensinnäkin, bändihän on helvetin taitava, lahjakas ja taidokas. Laulaja soittaa kitaraa, soittaa rumpuja, huuliharppua, pyykkilautaa ja vielä laulaa sekä artikuloi selvästi tämän laulun. Bändistä löytyy myös pätevä kosketinsoittaja joka joissakin biiseissä soitti sitten kitaraa. Biisit on hyviä, sopii vallan mainiosti akustisena soitettaviksi ja näin soitettuna biisi sisällään pääsee kasvamaan aivan eri tavalla kuin sähköisesti soitettuna, se on vaan jotain niin paljon suurempaa kun akustisesti revitellään. Joissakin biiseissä on myös mukana kolme nuorta naista viulujensa kanssa ja voi pojat miten hyvin sopii psychobillyyn myös viulun ääni. Keikka on kuvattu usealla kameralla, joten katsojalla riittää mielenkiinto helposti läpi keikan, ei tarvitse katsoa vaan yhtä tai kahta kuvakulmaa vaan niitä riittää, samoiten lähikuvia, zoomailuja, yleisön kuvausta sillon tällön ja muuta mukavaa.

Bloodsucking Zombies From Outer Space vakuutti minut ihan täysin taidollaan ja sillä, että kyseessä on todellakin vakavasti otettava bändi jos ei jopa vakavin otettava bändi koko genressä. Myöskin nostivat keskieuroopan psychobilly genren ja taidon taas arvoonsa mitä se on joskus ollut, uskaltaisin jopa sanoa että tämän julkaisun ja bändin myötä psychobillyn valtikka on taas keskieuroopassa ja siellä oleville bändeillä. Keskieuroopasta on taas tullut psychobillyn hallitsija vaikkakin ei sen vaikutus musamaailmaan ole koskaan heikko ollut. Bileitä, bändejä ja varsinkin laadukkaita bileitä ja bändejä. Keikka on niin loistava ja oikeasti vakavasti otettava, että kaikkien epäilijöiden tulisi nähdä tämä dvd. Siis kaikkien niiden jotka eivät pidä psychoa musana ja jopa tavistenkin olisi hyvä kattoo.

Bändi siis karsi usemman metrin sähköjohtoa lavalta, vaihtoi soittimet akustisiin, temmon hieman hitaampaan, tiputti äänenvoimakkuutta huomattavasti, pukeutui sairaalan kaapuihin, tuli lavalle rullatuoleissa ja soitti niissä istuen...miltä kuulostaa? Kuulostaa niin siltä että Bloodsucking Zombies From Outer Space nosti psychobillyn täysin uudelle tasolle, toi mukaan hieman teatteria ja ensimmäistä kertaa tässä musa genressä soittivat ja esittivät konsertin, eikä vaan veivannut keikkaa.

Flunssaa, humalaa ja punkrockii...

Taas kipeenä...vitunmoinen köhä päällänsä ollut kohta jo vkon. Pikkasen pistää vihaks kun tulee sellasia yskän kohtauksia että kyljet kipeenä saa yskiä. Silti jaksoi hieman elämääkin mahduttaa tähän vkonloppuun, johtui varmaan siitä kun vkolla makaa vaan sohvalla taudin kourissa, niin on pakko hieman elääkin välillä.

Uhmasin siis kuolemaa ja lähdin perjantaina lapsuuden ystävä porukan joka vuotisiin Humala Malja Pilkkiin. Tällä kertaa ne pidettiin Ruokolahdella, kun sieltä saatiin erään seurueen suhteilla halpa mökki, tai ilmainen se kylläkin tais olla. Perjantaina päivästä sinne, parit keputtelut, veden kanto avannosta ja muun porukan odottelua. Neljän aikaan päästiin jäälle ja jumalauta että otti se pienen matkan kävely kunnon päälle, eli flunssa painoi aika pahasti. Eka reikä ja siihen jumahdin...kepua, minttukaakaota ja perkele 9 ahventa! Kuitenkin kahteen aikasempaan vuoteen koko kilpailun saalis on 1 ahven, nyt mä otin ton 9 ja toiseks tullut otti yhden, eli siis ennätyssaalis tänä vuonna. Ja humalamalja matkasi vuodeksi mun kämpille Lappeenrantaan, JEAH!

Sitten perus saunomiset, kodassa pekonin ja makkaran grillaamiset, törpöttelyä ja ystävien kanssa jutustelua. Tänä vuonna kävimme jo nukkumaankin joskus kahden pintaan, joten rauhallinen vuosi, mutta hyvä niin. Lauantaina sitten takas kohti Lepraa ja toisenlaisiin kuvioihin.

Matkalla kotia kohti pähkäilin, että mitähän sitä keksis kun kuitenkin oli flunssan suhteen ihan hyvä olotila, ei vähäisestä juomisesta ja suht hyvistä unista johtuen minkäänsortin krapulaa ja kuitenkin illalla tulossa keikka. Hetken mietittyäni tajusin, että kotona vaan nopee suihku, kissan hengissä olon tarkistaminen ja ruokkiminen, viiniä ja kepua mukaan ja kaverin luo pelaa Wiillä metsästystä. Viinihän oli jotain porukoilta saatua, helvetin vanhaa kuraa jota oli säilytetty täysin väärin, joten pilallahan se oli. Siis viemäriin se pullo, mutta kaveri kaivoikin kaapista Motorhead Shiraz punkkupullon ja sehän me narautettiin auki ja annettiin hieman dekantoituakin. Eka huikka tuosta viinistä oli hieman vetinen ja olinkin jo hieman pettynyt, että tällästäkö tämä on. Onneksi lasissa seisoessa viinin makukin parani huomattavasti, ehkä kuitenkin ollen hieman liian helppo omaan makuuni tai ehkä nykyään tykkään enemmän hieman voimakkaamman makuisista punaviineistä, mutta ei tämäkään missään nimessä huono ollut vaan helposti juotavaa ja pullohan siinä sitten tyhjeni. Parit keput ja lukematon määrä hirvien, oravien, ankkojen, kotkien, karhujen ja peurojen kaatoja Wiillä ja olikin aika lähteä kohti Lucky Monkeys baaria.

Siellä oli kavereiden punk bändin levyn julkkarikeikka. Rejectedin keikka jossa lämppärinä oli paikallinen Guns Of Glory. Mentiin sisään baariin niin, että Guns Of Glory jo paukutti settiään. Ekana loksahti suu auki kun kyseisessä baarissa oli niin hyvät ja tukevat soundit, siis ihan helvetin hyvät sellaset ja en äkkiseltään muista tuolla noin hyvillä soundeilla bändiä nähneeni. Sen jälkeen huomasin jopa pitävän tuosta lämppäri bändistä vaikka en juurikaan metallimusasta välitä. Laulajan ääni toi pakollakin mieleen Motorhead bändin vai johtuikoihan sekin siitä juomasta punkusta? Mielestäni bändi oli kyllä hyvä, kaikki osa alueet loksahti paikalleen. Soitto, laulu ja yleinen menokin. Ainut miinus setin pidemmälle ehtiessä tulee siitä että kenties hieman tasapaksua tai ei niinkään tasapaksua vaan hieman biisit toistivat toisiaan. Joten ei varmaan kovin pitkää settiä tältä bändiltä jaksais kuitenkaan kattoa, mutta nyt sitä tuli riittävästi ja tykkäsin kyllä.

Muutamat kaljat ja lonkerot tais maistua täälläkin, vaikka en kuitenkaan mihinkään kovaan känniin pärähtänytkään, eikä kyllä ollut tarkoituskaan. Illassa oli tullut se aika kun Rejected kiipesi lavalla, olin odottanut keikkaa aika pitkään, koska uusi levy rokkaa kovin ja en muista edes millon olisin kyseisen bändin viimeeksi nähnyt. Siitä on kuitenkin ihan liian kauan ja siksi tämä keikka olikin jo useamman vkon ollut odotettavana.

Keikka oli alusta loppuun asti niin tiukka kuin saatoin odottaakin, ehkä jopa hieman tiukempi. Biisit rullas ja rokkas hiton hyvin, jätkistä näki että tykkäs taas soittaa apinan lavalla ja Peten puheistä ymmärti, että muutkin levynjulkkari keikat olivat menneet hyvin, levy on myynyt hyvin jne. En lähde sen enempää keikasta tarinoimaan, mutta sen verran vielä negatiivista, että kun mielestäni bändin päälle lavalle heitetään tuoppi, niin se on merkki siitä että bändi on paska ja yleisö haluaa heidät pois. Täällä tuoppeja lensi muutamia vaikka bändi ei todellakaan paska ollut ja näkikin,  että ainakin Pete sisuuntui niistä ja soitti vieläkin hieman tiukemmin ja rokimmin. Heittäjä kun sattui vielä olemaan mies jonka kanssa bändi teki yhteistyötä levyn tiimoilla, joten kyseessä huumoria tai sitten sovittu juttu? Keikka jatkui hyvin ja asialle naureskeltiin bändiä myöten, mutta...myöhemmmin niitä tuoppeja alkoi tulee ihan urakalla ja kyseessä taas sama mies, no tietenkin muut siitä innostui ja tuoppeja lensi kaaressa parhaimmillaan varmaan neljästä eri suunnasta ja useampia peräkkäin. Huomasi että bändiäkin alkoi hieman asia vituttaa ja mun mielestä tuo meni niin pahasti yli, että jokainen joka heitti yhdenkin tuopin sais mennä itteensä ja lukea jonkin sortin kirjan aiheesta näin kättäydyt kaverisi keikalla oikein tms. Ei siis enää toiminut huumorillakaan ja mielestäni vitun tyhmää touhua muutenkin tuo tuoppien heittely lavalle, mutta jos bändi on täysin paska niin ehkä sen sitten sallii mielenilmaisuna, mutta tuona iltana niin ei ollut, vaan lavalla oli todella tiukassa kunnossa oleva Rejected. Kiitokset hyvästä keikasta!

Ristiina - Mikkeli punkrock vkonloppu Shöy...mahdottomuusko?

Onko tuo otsikon väittämä mahdottomuus? Moni joka siellä asuu niin varmasti naureskelee ja toteaa, että täälläkö muka jotain? Ei ainakaan ollut viime vkonloppuna mahdottomuus, kun molempina päivinä tapahtui tuolla suunnalla Suomea ja siellä suunnalla se ei kuitenkaan ole ihan joka vkonloppuista.

Matkasimme tyttöystäväni kanssa uskollisella Paskatillani kohti Ristiinaa perjantaina iltapäivästä, koska illalla oli nuorisotoimen tms järjestämä Astuvarock tapahtuma, jossa oli myös treenikeikan muodossa soittamassa SCW. Ihan jees veto jätkiltä ja iso hatun nosto Ristiinan kunnan nuorisoaktiiveille jotka mahdollistaa tuollaiset tapahtumat. Nuorille tuo tapahtuma on varmasti hieno juttu, paikalliset bändit soittaa eli siis kaverit soittaa, nuoret pojat pääsee juoksee tyttöjen perässä ja sellasta kaikkea huoletonta nuoruuden kokemuksien kartuttamista. Itehän siellä tunsi hieman vanhaksi itsensä, mutta samasta syystähän mäkin siellä olin. Katsomassa kavereiden bändiä ja saamassa uusia huolettomia kokemuksia tyttöystäväni kanssa, hehaa.

Muutamat kuvat astuvarockista Ristiinan koululta, kuvissa SCW.

Tämä tapahtuma oli nolla promillen tapahtuma, joten onneks jätkät soitti heti alkuillasta ja pääs sen oleellisen pariin punkrock vkonlopussa. Eli kepua koneeseen, treenikselle hetkeks ja sen jälkeen suunta mikkelin BlackOut baariin ku siellä ei ollut keikalla Reckless Love vaan Anal Thunder, Civil Abuse ja olikohan vielä Hero Dishonestikin ja jos oli niin se meni kyllä ihan ohite. Mikkelissä kun näki taas niin monen montaa tuttua, niin keikat muutenkin meni hieman ohite. Civil Abuse oli loppujen lopuks ainut, mikä mua kiinnosti ja sen tahdoin nähdä. Jotenkin kuvittelin bändiä enemmän punkrockiks tai kai olin uneksinut niin tai jotain sellasta, mutta bändi olikin aika rankalla soundilla, hyvinkin nopeaa ja räkästä punkkii. Ei siis täysin paskaa, mutta ei ehkä täysin sitäkään mikä mun korvaa yleensä miellyttää, mutta hyvällä energilla jätkät soittivat ja ihan jees keikka se oli.

Tässä muutama kuva Civil Abusesta.

Tän jälkeen tais olla se hetki illasta, kun bändi ei jaksanut kiinnostaa. Sivusta kuunneltuna se kuulosti hyvinkin samalta kuin aikasempi ja ei juurikaan olis antanut mulle mitään uutta tuohon iltaan, joten hengasin kavereiden kaa, vaihdoin kuulumisia pitkän ajan jälkeen monenkin mikkelin miehen ja naisen kanssa, eli laatuaikaa samalla kun lipittelin muutaman Sol oluen ja pari lonkeroakin tais siinä sivussa mennä.

Illan päätti Anal Thunder, jolla kyllä keikkasetti uudistuu biisien osalta, mutta muutenhan se on sitä samaa jorinaa, kännisekoilua, kikkailua ja samoja välispiikkejä kuin jo on vuosia ollut. Bändihän on siis hyvä, jollei jopa loistava, mutta jotenkin on vähän maku viime vuosina tuosta livemenosta hävinnyt ja kerta vuoteen tätä bändiä onkin itelleni vallan loistava määrä. Keikkajärjestäjille varmasti suht varma bändi, koska ovat niin monen monta vuotta jaksaneet sekoilla meidän musadiggareitten iloksi, joten alkaa olee nimee jo isommissakin piireissä ja varmaan joka Suomen kolkasta löytyy joku joka Anal Thunderia kuuntelee ja näin ollen keikalle aina tulee porukkaa. Hyvin sitä oli nytkin ja porukka oli ihan liekeissä kun jätkät veivas omaa showtaan. Itteäni ehkä eniten lämmitti edelleenkin ne vanhat "hitit" jotka oli taidokkaasti puristettu jonkin sortin potpuriks tai hyvinkin tiiviiks tiivistelmäks. Kyllähän se näytti muuhunkin yleisöön uppoavan todella hyvin. Kuvia ei tullut kovinkaan montaa koko illalta, enkä jaksanut kaukaa alkaa tästä bändistä niitä zoomailee, joten linkitän tähän niiden uusimmalta levyltä biisin nimeltä Through Al Bundy's Eyes.

Sellainen oli perjantai - ilta. Siirrytäämpä sitten lauantaihin.

Hävettävän vähäisestä alkoholin määrästä johtuen ei minkäänlaista krapulaa, eikä muutakaan heikkoa olotilaa aamulla. Suuntasimme siis Mikkeliin kirppareita kiertää. Tällä kertaa löysin Undergroundin nahkatennarit, jotka oli melkeimpä käyttämättömät ja hintaa 15e. Pakkohan ne oli mukaa kopata, kun kokokin natsas. Samanlaiset kengät olen yhdet jo puhki kävellyt ja sillon ne kengät maksoi 30e vaikka olikin hurjassa alessa. Ovh Suomessa tuollaisilla taitaa olla jotain 50 - 70e välimaastossa riippuen paikasta. Mitäs muuta päivään mahtui, no ainakin hyvää ruokaa Rossossa, hyvä seura ja hyvä tuuri kirpparilla, hyvä päivä siis.

Illasta lähdettiin sit Otavaan moikkaa kummipoikaa ja heidän perhettä, siinä muutamat keput ja viinilasit ja sitten kohti Huvikumpu ravintolaa koska siellä oli keikalla SCW sekä Badass Democracyn poikien peruutuksen korvannut Tragic Gunns. Bändin jätkistä yks tais olla ainoastaan täysikäinen ja sen kyllä huomas, mutta hiton tiukasti ne pojat soitti ja jos hommat jaksaa vaan kiinnostaa ja kehitys jatkuu samalla tavalla niin seuraava Hanoi Rocks on tulossa. Liekkö Tragic Gunnsin laulaja Jonne Aaronille sukua, kun jotain samaa neitimäisyyttä tuossakin oli, kuvassa vasemmalla.

Keikka ei juurikaan itteeni kiinnostanut, mutta mukana oli näilläkin muutamat omat faninsa ja meno oli ihan hauskan näköistä. Kavereita alkoi Ristiinasta ja Mikkelistä valua enemmän tai vähemmän ja moni heistä enemmän tai vähemmän kännissä. Perus kiusaa kavereiden puolelta niinku alla oleva kuva kertoo.

Parit Gintonicit kun sellaset kerta tarjottiin ja muutamat lonkerot, olikin aika SCW:n keikan. Tais olla ensimmäinen virallinen keikka triona, kun ei sitä edellis illan koulun keikkaa sellaseks lasketa. Toimi kenties paremminkin noin ja huomas jotenkin, että jätkiä on henkisesti helpottanut toisen kitaristin pois jääminen. Nyt vaan keikkaa, varmuutta siihen touhuun, pientä välispiikki harjoittelu ettei sorruta Anal Thunder maiseen toisteluun tai sitten vaan keikka putkeen ilman välispiikkejä niin homma alkaa olee kuosissa ja vain maailma on rajana...buahahhahaa, mutta suunta on oikea ja kehittyminen kyllä näkyy.

Alla vielä muutamat kuvat SCWstä Otavan Huvikummussa.

Tällänen musapläjäys tällä kertaa =)

Elämäni nautintoja.

Tässä on hyvin pieni osa elämäni nautinnoista ja ehkä jollain tapaa myös harrastuksiani vaikkakin hyvin pienimuotoisesti kylläkin. Myös hyvin suuri osa elämäni nautintoaineista tulee kohta alla...listasta puuttuu varmaankin rööki ja musiikki, heh.

Ensimmäisenä tässä kirjoituksessa tulee nautintoaineista ja nautinnoista olut. Olen tässä viime aikoina kiinnostunut enemmän erilaisista olusista, lähinnä kai sen takia kun perus kaupan keskihölmö on enemmän sitä humalanhakuista lipittämistä ja siihen tarkoitukseen vallan loistava. Jos esim. ruuan kanssa haluan nauttia oluen, niin siihen taas panostan sitten hieman enemmän ja mielenkiinnosta kokeilen uusia olusia ja makuja. Tässä kuvassa on Lapin Kullan Tuisku olut, jonka nautin tuossa viime vkonloppuna hyvän pitsan kanssa. Etiketissä kerrotaan että Tuisku on vuoden 2011 luomuolut ja että numeroitu 85.000 pullon erä on valmistettu käsityönä Lapin Kulta - oluen panimomestarin Mika Mäkelän ja suomalaisen pienpanimon taidonnäytteenä. Mun pullo näytti olevan numero 53541. Väriltään Tuisku oli tummaa, sameaa. Lähinnä muistutti simaa väriltään, mutta ei onneks maultaan. Oli mielestäni todella hyvän makuinen olut ja kaupasta pitää kyllä muutama hakea lisää ennenkuin koko erä on loppuunmyyty. Sen enempää arvostelematta voin suositella tätä olutta. Tyylikäs pullo ja hinta laatuun nähden ihan kohallaan.

Seuraavana otin juuri äskettäin maisteluun Nokian Panimon Keisari Talvi nimisen olusen. Etiketissä kerrotaan oluen olevan käsintehtyä, maltillisesti kypsytettyä olutta. Talviolut, suodattamaton tumma Lager - olut. Niinkuin kuvasta näkyy väriltään todella tumma ja myös maultaan suht tumma. Jopa kenties voimakkaan makuinen vaikka onkin normaalin keskikepposen vahvuista, vois äkkiseltään kuvitella jopa enemmän potkua tähän pulloon. Ihan mukava uutuus omaan suuhun, mutta jos laittaisin painimaan Keisarin Talven ja Lapin Kullan Tuiskun, niin kyllä Tuisku veisi voiton kaikilla osa alueilla. Tätä juodessa ei tuu sellanen olo että ottaisin toisen heti perään, mutta Tuisku sai sen olon tulemaan. Ja onhan tuisku 0.5 litranenkin kun tää vaan sen 0.33 litraa.

Sitten päästäänkin siihen eniten kiinnostavaan aiheeseen juomaharrastuksessani. Punaviiniin siis, kuvassa kovan suosion saavuttanut Motorhead Shiraz punaviini. Kävin juuri Alkosta noutamassa laatikollisen tuota, joista kyllä valitettavasti ei itelle jää kuin kaksi pulloa, kun muut menee parille kaverille. Hintaa pullolla on alkossa joku hieman vajaa 15e, eli ihan omissa rajoissa oleva punaviinin hinta vielä. Mausta en vielä tiedä sen enempää, kun en ajatellut pulloa ihan heti korkata, toisen varmasti maistelen tässä kevään / kesän aikana, mutta toisen tulen säilömään viinikaappiini jonka saan synttärilahjaksi elokuussa. Sit alkaa viinipullojen keruu, koska kaapilla on täydet mitat ja se vetää varmaan sen satakunta jos ei jopa enemmänkin viinipulloja sisäänsä. Punaviini on siis suuri herkkuni, heikkouteni ja kiinnostuksen kohteeni. Olen alkanut opiskelemaan erinäisistä kirjoista viinistä hieman enemmän, haaveilen viininmaistelukurssista tai muusta lyhyt aikaisesta viineihin liittyvästä kurssista ja viinimatkailusta. Olis todella mukava päästä jollakin pienelle viinitilalle näkemään mitä se homma on ja maistamaan suoraan tynnyristä viiniä. Kenties tuollaisen reissun vielä joskus heitänkin, saa nähdä.

Teksti siis kirjoitettu muutamat päivät sitten, julkaisu vain ajastettu tälle päivälle. En siis kesken työpäivän maistele edes erikoisoluita, hehaa.

Aamun höpinöitä.

Huomenta ja mukavaa naistenpäivää kaikille naispuolisille lukijoille.

Ajattelin tässä kuluttaa työpäivääni hetken kirjoittamalla tänne mietteitä tuosta musaelämästä ja lähinnä keikkamyynnin tai kokonaisen rundin rakentelusta.Mut jos hakis kahvikupin nyt kuitenkin alkuun...No niin, nyt on aamukahvitkin edessä, voi aloittaa kirjoittamisen.

Taisin joskus aikasemmin mainita, että mua pyydettiin jenkkiläisen Sixgun Republic bändin keikkamyyjäks, tai kyseessä on heidän tämän vuoden Suomen rundi joka käsittää päivämäärät 29.7.-13.8.2011. Siis kolmen vkonlopun kattava rundi, sekä myös vko keikat. Ajankohtana tuo ei ole Suomen kesässä paras mahdollinen ja olenkin saanut monen monta kieltävää vastausta juuri sen takia, uskoisin että rundi olis jo paketissa jos ajankohta olis vaikka syyskuussa. Loppusuoralla tässä kuitenkin aletaan olemaan, bändi viettää alkuvkot vapaata, muuten keikkailee ja tällä hetkellä on keikat myymättä yhdelle keskiviikolle, torstaille ja lauantaille, sekä yhdelle sunnuntaille. Kaikille näille päiville on kuitenkin tarjouksia laitettu useampia ja odottelenkin vastauksia sen suhteen. Muutamat paikat on jopa näyttänyt sen verran vihreää valoa, että uskoisin niiden toteutuvan.

Mitäkö tälläisen rundin rakentaminen vaatii multa, joka ei oo koskaan tehnyt näin suuressa mittakaavassa keikkamyyntiä? Mieheltä joka ei oo ehtinyt suhteita luomaan ympäri Suomen maata, joten niitäkään en pysty nyt hyödyntää. Lyhyesti sanottuna hitosti aikaa, taustatutkimusta, puheluita, sähköpostin lähettämistä. Siinähän se melkeinpä on, kuulostaa helpolle ja ei olekaan mitään tähtitiedettä, mutta todella paljon aikaa vievää.

Ensimmäisenä hyödynnän esim. roketsuvoorumia, kyselen siellä mahdollisia keikkapaikkoja, otan nimen ylös ja etsin yhteystiedot, kirjoitan tarjouksen ja soitan sekä lähetän. Samoiten olen hyödyntänyt Francinen keikkakalenteria, kattonut missä he keikkalee ja ottanut sieltä paikan nimet ylös ja sitten taas ettimään yhteystietoja. Sitten jotkut vaan pälähtää mieleen, ilmaislehti Suesta kattonut keikkoja ja lähinnä niitä paikkoja. Sitten katson että minkälaista musaa eri paikoissa on, ei viitsi mihinkään iskelmälavalle tarjota räväkkää rockabillyä. Tarjouksia tällä hetkellä sisällä varmaankin joku 25, siis sellasia joihin en vastausta ole vielä saanut. Tarjouksia laittanut reilusti yli 30 kaiken kaikkiaan. Ymmärrän, että baariin tulee ehkä paljon keikkatarjouksia, eikä heidän ole edes pakko vastata mitään jos ei kiinnosta tai keikka ei natsaa. Mutta olis se niin helvetin paljon helpompaa meille tätä työtä tekeville, jos se baarin henkilökunta käyttäis minuutin ajastaan ja vastais siihen postiin, että sorry ei kiinnosta. Silloin voisin ite vetää henkselit paikan yli omilla listoillani, enkä enää pommittais samaa tarjousta sinne uudestaan, koska nythän laitan saman tarjouksen jonkun ajan kuluttua uudestaan ihan sen takia että edellisellä kerralla sitä ei vaikka ole huomattu tms.

Rundi alkaa tosiaan rakentuu ja tässä tämän hetkiset paikkakunnat joihin on keikka varmistunut. Kuopio, Ristiina, Helsinki, Kajaani, Ruovesi, Vaasa, Kouvola, Lappeenranta. Ilmoittelen paikat sun muut täälläkin sitten kun rundi on valmis ja kaikki keikat varmistettuja. Siihen asti kuunnelkaa tätä loistavaa bändiä ja jos keikka kiinnostaa, niin ilmoittakaa mulle niin aletaan hieroo bisnestä, hehaa.