Uhmasin siis kuolemaa ja lähdin perjantaina lapsuuden ystävä porukan joka vuotisiin Humala Malja Pilkkiin. Tällä kertaa ne pidettiin Ruokolahdella, kun sieltä saatiin erään seurueen suhteilla halpa mökki, tai ilmainen se kylläkin tais olla. Perjantaina päivästä sinne, parit keputtelut, veden kanto avannosta ja muun porukan odottelua. Neljän aikaan päästiin jäälle ja jumalauta että otti se pienen matkan kävely kunnon päälle, eli flunssa painoi aika pahasti. Eka reikä ja siihen jumahdin...kepua, minttukaakaota ja perkele 9 ahventa! Kuitenkin kahteen aikasempaan vuoteen koko kilpailun saalis on 1 ahven, nyt mä otin ton 9 ja toiseks tullut otti yhden, eli siis ennätyssaalis tänä vuonna. Ja humalamalja matkasi vuodeksi mun kämpille Lappeenrantaan, JEAH!
Sitten perus saunomiset, kodassa pekonin ja makkaran grillaamiset, törpöttelyä ja ystävien kanssa jutustelua. Tänä vuonna kävimme jo nukkumaankin joskus kahden pintaan, joten rauhallinen vuosi, mutta hyvä niin. Lauantaina sitten takas kohti Lepraa ja toisenlaisiin kuvioihin.
Matkalla kotia kohti pähkäilin, että mitähän sitä keksis kun kuitenkin oli flunssan suhteen ihan hyvä olotila, ei vähäisestä juomisesta ja suht hyvistä unista johtuen minkäänsortin krapulaa ja kuitenkin illalla tulossa keikka. Hetken mietittyäni tajusin, että kotona vaan nopee suihku, kissan hengissä olon tarkistaminen ja ruokkiminen, viiniä ja kepua mukaan ja kaverin luo pelaa Wiillä metsästystä. Viinihän oli jotain porukoilta saatua, helvetin vanhaa kuraa jota oli säilytetty täysin väärin, joten pilallahan se oli. Siis viemäriin se pullo, mutta kaveri kaivoikin kaapista Motorhead Shiraz punkkupullon ja sehän me narautettiin auki ja annettiin hieman dekantoituakin. Eka huikka tuosta viinistä oli hieman vetinen ja olinkin jo hieman pettynyt, että tällästäkö tämä on. Onneksi lasissa seisoessa viinin makukin parani huomattavasti, ehkä kuitenkin ollen hieman liian helppo omaan makuuni tai ehkä nykyään tykkään enemmän hieman voimakkaamman makuisista punaviineistä, mutta ei tämäkään missään nimessä huono ollut vaan helposti juotavaa ja pullohan siinä sitten tyhjeni. Parit keput ja lukematon määrä hirvien, oravien, ankkojen, kotkien, karhujen ja peurojen kaatoja Wiillä ja olikin aika lähteä kohti Lucky Monkeys baaria.
Siellä oli kavereiden punk bändin levyn julkkarikeikka. Rejectedin keikka jossa lämppärinä oli paikallinen Guns Of Glory. Mentiin sisään baariin niin, että Guns Of Glory jo paukutti settiään. Ekana loksahti suu auki kun kyseisessä baarissa oli niin hyvät ja tukevat soundit, siis ihan helvetin hyvät sellaset ja en äkkiseltään muista tuolla noin hyvillä soundeilla bändiä nähneeni. Sen jälkeen huomasin jopa pitävän tuosta lämppäri bändistä vaikka en juurikaan metallimusasta välitä. Laulajan ääni toi pakollakin mieleen Motorhead bändin vai johtuikoihan sekin siitä juomasta punkusta? Mielestäni bändi oli kyllä hyvä, kaikki osa alueet loksahti paikalleen. Soitto, laulu ja yleinen menokin. Ainut miinus setin pidemmälle ehtiessä tulee siitä että kenties hieman tasapaksua tai ei niinkään tasapaksua vaan hieman biisit toistivat toisiaan. Joten ei varmaan kovin pitkää settiä tältä bändiltä jaksais kuitenkaan kattoa, mutta nyt sitä tuli riittävästi ja tykkäsin kyllä.
Muutamat kaljat ja lonkerot tais maistua täälläkin, vaikka en kuitenkaan mihinkään kovaan känniin pärähtänytkään, eikä kyllä ollut tarkoituskaan. Illassa oli tullut se aika kun Rejected kiipesi lavalla, olin odottanut keikkaa aika pitkään, koska uusi levy rokkaa kovin ja en muista edes millon olisin kyseisen bändin viimeeksi nähnyt. Siitä on kuitenkin ihan liian kauan ja siksi tämä keikka olikin jo useamman vkon ollut odotettavana.
Keikka oli alusta loppuun asti niin tiukka kuin saatoin odottaakin, ehkä jopa hieman tiukempi. Biisit rullas ja rokkas hiton hyvin, jätkistä näki että tykkäs taas soittaa apinan lavalla ja Peten puheistä ymmärti, että muutkin levynjulkkari keikat olivat menneet hyvin, levy on myynyt hyvin jne. En lähde sen enempää keikasta tarinoimaan, mutta sen verran vielä negatiivista, että kun mielestäni bändin päälle lavalle heitetään tuoppi, niin se on merkki siitä että bändi on paska ja yleisö haluaa heidät pois. Täällä tuoppeja lensi muutamia vaikka bändi ei todellakaan paska ollut ja näkikin, että ainakin Pete sisuuntui niistä ja soitti vieläkin hieman tiukemmin ja rokimmin. Heittäjä kun sattui vielä olemaan mies jonka kanssa bändi teki yhteistyötä levyn tiimoilla, joten kyseessä huumoria tai sitten sovittu juttu? Keikka jatkui hyvin ja asialle naureskeltiin bändiä myöten, mutta...myöhemmmin niitä tuoppeja alkoi tulee ihan urakalla ja kyseessä taas sama mies, no tietenkin muut siitä innostui ja tuoppeja lensi kaaressa parhaimmillaan varmaan neljästä eri suunnasta ja useampia peräkkäin. Huomasi että bändiäkin alkoi hieman asia vituttaa ja mun mielestä tuo meni niin pahasti yli, että jokainen joka heitti yhdenkin tuopin sais mennä itteensä ja lukea jonkin sortin kirjan aiheesta näin kättäydyt kaverisi keikalla oikein tms. Ei siis enää toiminut huumorillakaan ja mielestäni vitun tyhmää touhua muutenkin tuo tuoppien heittely lavalle, mutta jos bändi on täysin paska niin ehkä sen sitten sallii mielenilmaisuna, mutta tuona iltana niin ei ollut, vaan lavalla oli todella tiukassa kunnossa oleva Rejected. Kiitokset hyvästä keikasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti