Asmodeus - Diggin' Up The King

Viisi vuotta ehti kulua ekan levyn tulosta, kun Asmodeus ilahdutti meitä uudella levyllään vuonna 1998, levy kantoi siis nimeä Diggin' Up The King. Soundillisesti ei vielä hirmusia harppauksia tälle levylle oltu otettu vaikkakin suunta oli oikea ja sinne oltiin menossa vauhdilla.

Levyn kansikuvitus ja varsinkin sisäsivut sisältää paljon pahuutta ja brutaalia kuvitusta. Kuvitus on pääsääntöisesti toteutettu musta valkoisena ja tyylikkäästi tehtynä, vaikkakin kuvat on hurjia. Esim. takakannessa mies jää auton alle niin että alakroppa on auton keulan alla ja siitä suoli sun muun sisuskalu mössön voimin yläkroppa lentää konepellin yli ja vielä kallokin on kahdessa osassa alaleuasta ylöspäin, eli aika helvetin hurjaa kuvitusta, mutta tälläsille bändeille siihen aikaan se oli hyvinkin normaalia ja kuvitus oli aina jotain hurjaa tai horroria. Asmodeuksen kansi, paita ja muut kuvitukset on mielestäni ollut aina sieltä parhaimmasta päästä, ei aiheiltaan vaan tyylistä millä ne on toteutettu.

Mennääs sitten ite sisältöön.

Laitetaas myös se takakansi niin näette mitä tuolla aikasemmin yritin kertoa kuvasta.

Asmodeus - Diggin' Up The King

1. Pushing Up Daisies
2. Bloody Choices
3. King's Coffin
4. House Of Doors
5. Are You Afraid To Die?
6. Enslaved
7. Best Friend
8. Psychobilly Fever
9. On The Trail
10. My Dark Half
11. Creepy Company
12. Remains To Be Seen
13. Secrets
14. Not A Very Nice Way (Live bonus track)

Itelle tämä levy kolahti aikoinaan samalla tavalla kuin Mikkelin torilla tennari huuleen. Tämä levy aiheutti vaan enemmän mielihyvää, enkä juurikaan tuntenut, enkä tunne vieläkään kipuja tätä kuunnellessa. Jotkut puritanistit voi kansikuvasta ottaa kierroksia, mutta niinhän ne ottaa tästä musiikistakin. Ja jotkut bändit ihan tieten tahtoen tekivät tai oikeastaan pitivät sitä "luokkaeroa" voimissaan tahallaan provosoimalla jne, mutta vittujakos siitä, jotkut diggaa Cavanista ja jotkut ei voi sitä sietää. Jotkut diggaa Asmodeuksesta ja jotkut ei voi sitä sietää...tälläset voi hyvinkin pitää omana tietonaan ja onneksi nykypäivänä ollaankin jo aika suvaitsevaisia myös näissä musapiireissä.

Sisältö on sitä taattua Asmodeusta, mutta edellisestä levystä on mielestäni menty paljon eteenpäin ja se kuuluu levyllä. Alussa sanoin soundeista, ei ne vieläkään parhaat ole, mutta ei ne enää niin kapeitakaan ole kuin ekalla. Biisit kulkee samaa kaavaa käyttäen eteenpäin, nopeaa, hidasta ja todella nopeeta. Mutta mistä tämän bändin kohdalla olen aina pitänyt, niin laulu kestää selkeänä koko ajan. Ei ole eikä tule mitään örinää, ei ole vaikeutta saada laulun sanoista selvää vaan kuulija voi hyvinkin kuunnella ajatuksen kanssa biisejä, eikä tarvii käyttää energiaa siihen miettimiseen, että mitähän se tossakin laulaa. Biiseistä haluan mainita levyn avaavan Pushing up daisies, Are You Afraid To die?, Enslaved, Best Friend, hieman hillbilly ja country vaikutteisen On The Trail ja melkeinpä kouhkaamisen tunnusmerkit täyttävän Secrets biisin. Vois siis sanoa että levyllä on vähän joka lähtöön psychobillyä ja mikä parasta, niin todella hyvää psychobillyä.

Ei ehkä niin normaalia kun biisien kestoja katsoo, levyllä on neljä yli viisi minuuttista biisiä ja pisimmällä on kestoa jopa 6.42 minuuttia. Tämän taas pystyy selittää sillä, että useammassa biisissä on alku intro, puhetta, johdatusta ja yhdessä biisissä jopa ihan Elvis itse taitaa olla äänessä. Kokonaiskestoa levyllä taasen sen reilut 59 minuuttia, taattua tavaraa. Jos jotain negatiivista pitää löytää tästä niin loistavasta levystä ja yhdestä omalla TOP 10 listalla olevasta bändistä, niin tämä levy saattaa joillekin kuulijoille tuoda tylsistymisen tunteen, jotkut voivat kokea levyn liian samanlaiseksi, koska biisit kulkee samalla kaavalla. Itse en oo koskaan levyyn kyllästynyt, enkä usko että tulen kyllästymäänkään. Vaikka biisit on pitkiä, levy on pitkä jne, mutta mielestäni levy rokkaa alusta loppuun lähes sen sata lasissa. Monessa tuon aikakauden levyssä oli piilobiisi, eli siis pitkä tyhjä tauko vikan biisin jälkeen ja sitten jossain vaiheessa rävähti jotain jammailua, studiosekoilua tai jopa ihan joku kunnon biisi. Tässäkin levyssä sellainen on, Winamp näyttää biisejä 98 kappaletta levylle, suurin osa niistä on pituudeltaan 11 sekunttia tai 6 sekunttia, mutta biisi numero 69 on pituudeltaan jälleen yli viisi minuuttinen ja tyyliltään jonkin sortin bluesia, jammailua ja revittelyä. Eli varmaankin jätkien hauskan pitoa studiolla luppo aikana ja kenties ilman minkään sortin nautinto aineita.

Laitetaan loppuun se levyn avaava biisi sekä se hillbilly country vivahteinen biisi juutuubista niin pääsette kuuntelee jos ei tuttu bändi ole vieläkään. Suosittelen myös tätä levyä samoilla sanoilla kuin edellistä Asmodeuksen lättyä.

Asmodeus - Pushin Up Daisies

Asmodeus - On The Trail

Radio Girls haastattelu.

Morjesta.

Tästä alkaa uusi blogini osio, siis haastattelu juttuu. Tuun varmasti haastattelee bändejä, mielenkiintoisia ihmisiä rokin ja punkin saralla tässä tulevaisuudessa aina sillon tällön, joten julkaisen niitä sitten täällä myös. Monesti bändihaastattelut voi olla myös musapläjäyksen muodossa, mutta pyrin pitää ne erillään jotta eivät syö "tilaa ja aikaa" musapläjäyksiltä. Ekana haastattelu osion saa korkata loistavat Radio Girlsit Tampereelta ja Radio Asia kanavalta. Jos jollekin ei ole ohjelma vielä tuttu, niin suosittelen. Joka perjantai aamu klo 11 Radio Girls ohjelma, uusintana sama ohjelma lauantai iltana klo 21 ja vielä sunnuntai aamuna klo 11.

Ekaks perus diipadaapat, eli ketä ootte?
Kikka ja Anni


Mitä teette? Teettekö muutakin kuin heitätte joka perjantai loistavassa ohjelmassa loistavaa läppää?
Heitämme samaa loistavaa läppää Tampereella Nitrobabe -kaupassa, jossa siinä ohessa myydään kaupungin, ellei jopa maan parasta rokkivaatetta ja tavaraa. Olipa muuten erinomaisen miellyttävästi muotoiltu kysymys.


Mistä lähti idea Radio Girls ohjelmaan? koska eihän tuollaista musiikkia soi radio aalloilla missään muualla, eikä moista ohjelmaa ole koskaan kuultu.
Tuttu kysyi, tai oikeammin loppujen lopuksi suostutteli meidät tekemään ohjelmaa Radio Asialle. Eivät tainneet tietää minkäsorttista musaa siellä oikeasti tullaan soittamaan, heh..

Oliko miten hankala saada tällästä musaa eetteriin? Ja ohjelma aikaa loistavalle ohjelmalle?
Hankalaa taisi alunperin olla vaan saada meidät sinne radioon höpisemään. Eihän tämä musiikki nyt oikein istu siihen mitä siellä normaalisti soitetaan, mutta Radio Asia on avarakatseinen kanava ja päätti kokeilla jotain uutta. Sillä tavalla sovitaan sinne kun nenä päähän.

Kuinka kauan Radio Girls ohjelmaa on tehty?
Ei sen kauemmin kun viime loppusyksystä. 22. ohjelma tulee ulos perjantaina 4.1. laske siitä. Ei sillä että pidettäis siitä niin tarkkaa kirjaa..

miten valikoitte soitettavat biisit?
Ensin käytiin omat levyhyllyt läpi ja kun ne oli soitettu, koluttiin kavereitten ja sussujen valikoimat. Ja kolutaan edelleen.

Ketä kaikkia teillä on vieraana käynyt?
Tatuoija Veera, lävistäjä Samu, burleskitaiteilija Loulou D'vil, lady domina Diva Miranda, julkkishomo Gekko, Manzanan keulahahmo Piritta, Salon Scissor Sisterin Elina ja Mavericks-Rille. Tulossa myös sirkuspuvustaja Kitte Sorin siskuksesta. Ja lisää huippuja tyyppejä ja yllärivieraita jatkossa.

Entä miten valikoituu vieraat joita teillä siellä käy?
Milloin mitenkin. Vieraat liittyy yleensä johonkin alakulttuuriin ja ovat sen verran mielenkiintoisia, että halutaan heidän kanssaan jutskailla.

Jos saisitte päättää niin ketä haluaisitte Radio Girls ohjelmassa haastatella? Miksi?
Tuksua. Jos ihan ketä vaan, niin joitain jo edesmenneitä tietysti. Ja jos kieli taipuisi paremmin englantiin niin vaikka ketä!

Ketä on vieraaksi tulossa?
Jätetään se salaisuudeksi.

Onko ohjelmanne suora vai nauhoite?
Jos olisi suora, niin lähetysaika olisi varmaa joku kolme tuntia. Sen verran tulee änkytyksiä ja perkeleitä, että ei varmaan kauaa tätä ohjelmaa tehtäisi..

Minkälainen on Radio Girlsien päivä ohjelman teko päivänä? Paljonko joutuu tekee tausta duunia jne tunnin ohjelmaa varten?
Joskus ollaan hyvin varustauduttu, toisaalta raavitaan esim. biisejä kasaan ihan viime hetkellä. Jos on vieraita tulossa, ohjelman teko on aika helppoa, mutta jos ihan keskenään jutellaan mukavia, suunnittelemiseen on jo käytettävä aikaa.

Terveisiä blogini lukijoille (vaikka niitä virallisia lukijoita ei ole kuin kolme, niin tiedän että tätä lukee muutkin, tai ehkä vaan kuvittelen niin, hah) vapaa sana, oma sana.
Tosi mukava kuulla, että meitä kuunnellaan. Toivottavasti Radio Asia saa luvat kuntoon ja jatkaa vielä pitkään! Radiogirls kiittää ja kuittaa.

Lisäys 3.3.2011: Olinpas minä töykeä ja unohdin kiittää Radio Girlsejä. Joten erityisen iso kiitos teille molemmille tästä haastattelusta.

Asmodeus - Psycho On Hell's request

Jos 90 - luvulla levyn takakannessa luki esim. Count Orlok Music tai Crazy Love Records niin tiesi saavansa helvetin tiukkaa psychobillyä ja uskalti melkein sellasen levyn ostaa ilman, että olisi tarvinnut sitä aikasemmin kuulla ollenkaan. Joten palaan tässä musapläjäyksessä vuoteen 1993 jolloin Asmodeus julkaisi levyn nimeltä Psycho On Hell's request. Tästä on hyvä aloittaa tämän bändin kohdalla koska kyseessä on heidän ensimmäinen pitkäsoitto, tulevaisuudessa tarkoitus olis jokunen sana sanoa niistä muistakin levyistä, mennään siis aika järjestyksessä ainakin tämän bändin kohdalla.

Soundeiltaan niin sitä aikaa oleva levy ei ole todellakaan parasta Asmodeusta, mutta varsin loistava tekele ensimmäiseksi pitkäsoitoksi. Biisit on todella nopeita, kuitenkin säilyttäen selvän soiton sekä selvän laulun. Negatiiviseks tästä pitää todellakin sanoa levyn soundimaailma, biisit kyllä kestää päivän valon ja vielä tänä päivänäkin hakkaa monen monta muuta psychobillyn saralla yrittänyttä. Mutta tuo soundimaailma on kuin jollain autotallin kasettisoittimella nauhoitettua, soundit on todella ohuet tai kapeat. Tulevilla levyillä soundeissa on kuitenkin sitä jykevyyttä ja syvyyttä. Mutta ei ruodita soundeja enempää, kai nekin on sitä aikaa kun vielä ei osattu tai tiedetty.

Tämä levy on kyllä loistava esimerkki sen aikakauden psychobillystä, sen "kukoistuksesta" ja loistavuudesta. Nykypsycho on todella kaukana tuon ajan loistokkuudesta. Siihenkin aikaan löytyi paljon melodisia psychobändejä, eikä kaikki olleet sitä "oikeaa Old Schoolia" vaan nämä oli niitä rajoja rikkovia tulokkaita. Jotka varmaan tänä päivänä joillekin on sitä old schoolia, mutta todellakin taas loistokasta sellaista. Levyn kannet niin tässä levyssä kuin monessa muussakin sen aikasessa käsitteli horror teemoja, samoiten laulujen sanat, paitakuvat jne.

Asmodeus : Psycho On Hell's Request


1. Warhogs
2. Night Of The Demon
3. Realm Of Death
4. Let's Play A Game
5. Last Caress
6. Not A Very Nice Way
7. Psychotic Love Affair
8. I'm The Wolfman
9. Halfway To Hell
10. Bitchin' Biker
11. Another Dawn
12. All Hallow's Eve
13. Carnival Of Souls

Levyllä on pituutta melkeinpä 50 minuuttia, sitä hyvää aikaa kun levytkin vielä oli levyn mittasia eikä mitään lyhyitä puristuksia, eiks ihmiset jaksa enää kuunnella tuntia samaa levyä? Biisit on kyllä perus Asmodeusta, tunnistettavissa oleva bändi ollut aina. Nopeita, helvetin nopeita ja sitten niitä missä mennään nopeasti, mutta sitten jarrutetaan ja himmaillaan hitaammin ja sitten taas kiihdytetään ja vauhti on kovaa. Tuon voi siis lyhentää muutamiin sanoihin, melodista psychobillyä parhaimmillaan! Biiseistä tahdon nostaa esiin ehdottomasti Night Of The Demon, loistavan Misfits coveroinnin Last Caress joka on yksi parhaimmista versioinneista tästä biisistä mitä oon koskaan kuullut. Sekä näiden lisäksi tiukalla kitaroinnilla alkavan Bitchin' Biker, sekä ehdottomasti jopa pelottavuuden äänimerkit täyttävällä kitaroinnilla alkavan All Hallow's Eve.

Bändi lukeutuu omiin TOP 10 bändeihin ja olenkin päässyt joku juhannus todistaa bändin livenä ja tykkäsin erittäin kovasti vaikka katselinkin keikkaa lähinnä videokameran takaa, kun kaverin kameralla otin koko keikan talteen. Toivottavasti se video jostain vielä löytyis ja vois vähän fiilistellä sekä muistella. Valokuvia kyseisestä illasta olis kyllä, mutta ne on vanhassa kuva muodossa, siihen aikaan ei vielä ollut digi digiä. Bileet tais keikan ja illan jälkeen jatkua meidän huoneessa seuraavaan aamuun asti, miehet olivat erittäin mukavia ja aamusta olimme kaikki erittäin kännissä. Muistona aamuyön dokailuista on ainakin bändin  t - paita ja jokunen valokuva. Siihen aikaan nettisivut oli vielä kova juttu ja bändin nettisivuilla olikin paljon kuvia niistä bileistä. Tuossa sit ajattelin googlettaa, että onko sivut vielä toiminnassa ja onhan ne, ilman lupia päätin kopioida sieltä muutamat kuvat tähän. Joten voitte itse tarkistaa mikä on ollut kunto. Kello noissa kuvissa alkaa varmasti lähenee aamukuutta jos ei jopa enemmänkin.

Minä keskellä...joskus oli aikamoinen torvi päässäkin näköjään. Vuodelta 2006.

Ne oli niitä mukavia juhannuksia mistä valokuvat on ainoita muistikuvia, hehaa.

Suosittelen tätä levyä ihmiselle jota psychobilly kiinnostaa ja joka haluaa näiden uusien bändien rinnalle jotain kunnollista psychobillyä ja matkustaa musa ajassa kohta parikymmentä vuotta taaksepäin.

Loppuun paska youtube video tämän levyn I'm The Wolfman biisistä.

Asmodeus - I'm The Wolfman, nauttikaa aikamatkailusta loistavan bändin seurassa. Seuraavat Asmodeus osat musapläjäyksestä joskus tulevaisuudessa.

paska musapläjäys.

Jepsis joo...olin tehnyt duunia seuraavia Totem Roll Vol.3 bileitä varten kuitenkin jokusen tunnin, jokusen puhelun ja jokusen mailin. Eli pääsääntöisesti ajallisesti kuluttanut elämääni niitä bileitä varten. No tänään ajattelin pitää kiinni siitä sovitusta 2 kk aikarajasta, jota tällä päivämäärällä on kuitenkin vielä 3 kk jäljellä, eli olin siis kuukauden etuajassa. Päätin niputtaa bileet, jotta pääsee ajoissa mainostaa ja tekee muut tarvittavat jutut ennen iltaa. Pääsin siihen pisteeseen, että illan bändit on katottu, osa jopa alustavasti varmistettu. Laitoin siis mailit bändeille ja vielä kyselin viime hetken jutut jne, jonka jälkeen tapana on ollut laittaa baariin maililla tarjousta ja sieltä se varmistus on tullut hyvinkin nopeasti sanoin antaa mennä vaan. No tällä kertaa sanat olikin, että mitäs jos siirretään syksyyn. Pikkasen olin puulla päähän lyöty, että täh...mutta baarihan on rahaa tekevä yritys, joten ymmärrän, koska eihän roketti ole koskaan mikään kultakaivos ja täällä cityllä on aika isot mullistukset baari kulttuurissa menossa, että tässä voi olla monikin asia takana. Kyllähän tuo tietysti harmitti kun kaikki se tuntien duuni oli mennyt täysin hukkaan, parilla sanalla vedettiin se matto jalkojen alta.

No ei auttanut muu, kuin laittaa bändeille peruutusmailia menemään ja pyytelemään anteeksi että nyt kävi näin. Huomenna pitää vielä soittaa yhdelle bändille ja kertoa sama paska heillekin. Hieman epäilyt nousi myös tuota syksylle luvattua iltaa kohtaa, jos nyt oli näin helppo sano ei, niin miksi jatkais sitä sittenkään. Rahastahan tässä varmasti on kyse ja jokainen sen ymmärtää. Bileitä on Suomen maassa niin paljon, ettei porukkaa riitä kaikkiin ja kun maantieteellinen sijainti on tämä, niin bändien pitäis olla vitun kovia jotta tois porukkaa ja siinä taas tulee se raha vastaan. Pienillä budjeteilla taas ei pysty kilpailee isojen bileiden edessä, mutta ei se koskaan Totem Rollissa olekaan ollut tarkoitus, vaan tarkoitus on elävöittää Lappeenrannan roketti piirejä ja tuoda tänne uusia bändejä keikoille. Hyöty ja etu näissä bileissä on se, että samana iltana on useampi bändi ja lippu hinnat on olleet bändeihin nähden hyvinkin alhaiset. Monesti yhden bändin keikasta saa maksaa enemmän, mutta kun paikkakunta on Hesa jossa on kuulijoita ja väkeä riittää, niin sehän onnistuu ja "kannattaakin". Toivon että Totem Roll bileet nimenä ja bileinä ei ole täysin haudattu vielä, harmittaa kun baarilla ei ehkä ollut sitä tarvittavaa pitkäjänteisyyttä mitä tapahtuman ihmisten tietoisuuteen tulo jne vaatii. Kertaakaan en oo pahaa sanaa kuullut bileistä ja se on melkein sitä parasta mainosta mitä ihmiset kertoo kotonaan keikan jälkeen. Osa Lappeenrannassa, bändit ympäri suomea ja vielä kaikkien näiden lisäks ihmiset netissä. Itsestään tämän homman kaatuminen ei ollut kiinni ja toivon ettei hommaa kokonaan kuopattu. Syksy näyttää jo paljon asian suhteen.

Tällä kertaa kävi näin ja voin unohtaa hetkeks ainakin, jos en jopa kokonaan ( toivottavasti ei ) Totem Rollit ja panostaa senkin ajan ihan muihin musajuttuihin. Niitä kuitenkin on nyt sen verran erään jenkkiläisen bändin loppukesän rundin rakentamisessa sekä kavereiden bändin ihmisten tietoisuuteen tuomisessa, että senkin ajan minkä näihin rolleihin käytin, olisin mielummin käyttänyt johonkin mistä oikeasti on hyötyä jollekin osapuolelle.

Nyt panostan sitten vapaa - aikani SCW bändiin jolta on vihdoinkin tullut se eka varsinainen ja vakavasti otettava äänite ulos. Keikkojen myyntiä, levyjen myyntiä, levyjen levitystä jne. Sitä hommaa teen mielellään ja siitä itse saan kokemusta ja luon suhteita. Bändi saa nimeä, mainetta ja kunniaa, hahhaa....no saivat ainakin ensimmäisen radio soiton viime vkon perjantaina kun loistava Radio Girls ohjelman mimmit soittivat niitä Radio Asialla. Ei myöskään tuota vapaa - ajan ongelmia Sixgun Republic (USA) bändille kaavailtu 3 vkon rundin rakentelu loppukesään. Siihen mua pyydettiin bändin puolesta ja olinkin aika ällikällä, mutta tartuin elämäni ensimmäiseen isoon haasteeseen bändien saralla innolla ja tarmoa täynnä olevana. Saa nähdä mitä sen suhteen tulee, mutta sanoinkin että mitään en lupaa, mutta voin yrittää. Tarjouksia on sisällä vaikka miten, vielä kun ne vastais takaspäin niin helpottais tuo mielikuva matkailu Suomen kartalla kun tietäis mistä suunnasta alkaa seuraavaa keikkaa hakemaan. Hyvällä pohjalla senkin suhteen ollaan ainakin vielä, jos mikään tarjous ei natsaa niin sitten meneekin vaikeaks homma kun kaikki hyvät paikat on jo tarjottu. Aika näyttää ja tällä vkolla taas tahkotaan sen rundin parissa enemmän ja vähemmän.

Laitan tähän loppuun biisin joka aikoinaan ja vieläkin toimii mulle aika hyvin jos joku asia vituttaa. Tää ilta kuunnellen tuota ja sitten tällä vkolla vielä joku iloisempi musapläjäys, eiks je?

Reissu musapläjäys.

Reissusta saatu kipeys on vaihtunut viisaudenhampaan poistosta johtuvaan helvetinmoiseks kivuks, joten siinä muutama syy miksi tämä lupaamani musapläjäys on odotuttanut itseään. Mutta nyt särkylääkkeen voimin jaksan hetken taas koneen edessä istuskella ja raapustella viime vkonlopun reissusta jokusen sanan ja mahtuu sinne sitä musiikkiakin, paljon ja laidasta laitaan.

Lähdin jo torstai päivänä Ristiinaan kaverin kyydillä. Ristiinassa musiikki painoittui SCW bändiin, koska piti käydä hakemassa kavereiden levyjä lisää myytäväks, koska olen aikasemmat kaikki saanut jo levitettyä ympäri Suomen maata, eli aika jees. Samalla palaveerasimme hieman musabisnes asioista, joista varmaankin kerron sitten lisää kun on jotain konkreettista kerrottavaa. Paikallisessa kuppilassa parit iltakeput ja porukoille nukkumaan, jotta jaksoi seuraavana aamuna herätä ja hypätä toiseen kaveriporukkaan jonka kyydillä lähdimme varpajaisiin Helsinkiin.

Matka meni perinteisesti kuulumiset vaihtamalla, vitsiä heittäen, toisillemme vittuillen ja kaljaa lipittäen. Matka musana toimi SCW:n Black Friday cd - ep, joka koko matkalla ehti soida vaan pari kertaa läpi kun piti aina laittaa pauselle, jotta kuuli takapenkin tarinat. Loistava matka hyvässä seurassa. Päästiin hotelli presidenttiin jossa sviitti odotti saunoineen varpajais porukkaa, eli aika hyvä puitteet. Kamat huoneeseen, aussi baariin keputtaa ja Memphisiin syömään porukalla. Siellä ruokailut ei mennyt ihan putkeen, viini mitä tilasin oli paskinta viiniä mitä oon koskaan maistanut, epäilen vahvasti että nyt edessäni oli ensimmäinen korkkivikainen tai etikoitunut punaviini, pyysin uutta ja sainkin. Se oli sitäpaitsi huomattavasti parempaa, joten kyllä mä jotain vikaa siinä edellisessä lasissa väittäisin olleen. Tulinen hampurilainen oli aika mieto tulisuus, mutta sekään ei vituttanut niin paljoa kuin se, että mulle se tuotiin vasta sitten kun muut olivat jo syöneet...joten ei mennyt ihan putkeen se ruokailu ja hyvä aikasempi fiilis kyseisestä paikasta katos samantien. Ruokailun jälkeen takas hotelliin dokailee ja saunoo, mikä oli aika jees. Illalla oli saman hotellin ravintolassa Yö keikalla, joten porukka tahtoi sitten mennä sinne, no enpä jaksanut lähteä seikkailee itekään muualle joten elämäni eka Yön keikka oli tosiasia.

Viimeisenä huoneesta hissillä kohti alakertaa ja hississä seinään nojailee Olli Lindholm, no tokasin sellasessa 2 promillen kännissä sisään mennessä, että kappas Olli terve, ootko menossa keikalle? Johon Olli vastas, että olishan se mentävä. Tokasin vielä siihen, että sittenhän meillä on sama matka. Se oli sellainen hissimatka joo.

Mä jotenkin kuvittelin että Yö on iso bändi ja niillä se meno on ammattitaitoista jne, mutta voin sanoa että se oli aivan hirvittävää paskaa! Siis kaikinpuolin, sen Ollin lauluääni on aika kamala, soundit oli vieläkin hirveämmät ja sitten kun tuon kokoinen mies ottaa niitä kuuluisia sivutanssiaskelia mikki kädessä ja laulaa samalla jotain bändinsä hittiä ni voi perse. En paljoa odottanut bändiltä, koska ei kuulu omiin suosikkeihin, mutta tuo kyllä alitti senkin riman ja lahjakkaasti. Toivottavasti seuraava Yön keikka on sitten seuraavien 29 vuoden jälkeen taas tosi asia, ei ennen sitä kiitos. No keikalla tuli nähtyä Marita Hakalaa, Ari - Pekka Seliniä ja jos en ihan väärässä ole niin samassa pöydässä istui ennen keikkaa myös Juuso Riksman, mistä näitä siinä humalassa enää tietää.

En saanut baarimikolta hattua ostettua suoraan päästä, mutta riittävän määrän Sol olutta sain kuitenkin tankattua sisuksiini, joten olinkin jo ennen kahta valmis nousemaan huoneeseen. Sieltä joku todella sekopäinen ja erittäin epäselvä tekstari tyttöystävälle ja päätä tyynyyn. tyynyni ilmeisesti tärisi tms koska hyvin äkkiä tunsin hyvinkin nopeaa ja suurta oksentamisen tarvetta, no ensihätään löysin huoneen roskiksen joten siihen oli hyvä tyhjentää loputkin muistini ja tyytyväisenä käydä unille. Aamulla kavereilta kuulin, että oli sitä oksennusta kai mennyt vähän ohi siitä roskiksestakin lattialle ja että huoneessa oli biletetty aamu viiteen asti. Ei mitään hajua moisesta touhusta, joten eivät osanneet  bilettää tarpeeksi kovin, koska en herännyt. Harvoin sitä hotelli presidentin sviittiin oksentaa, joten oli aika hyvällä omatunnolla pakata kamat, käydä loistavalla aamiaisella ja hypätä kaverini kanssa junaan heti aamulla kympin jälkeen.

Suuntasimme suoraan ravintolavaunuun ja kurlasimme aamiaisen rippeet harmaalla kuolemalla alas, tuo jokaisen seuraavan aamun janoisen sankarin pelastaja, eli lonkero. Junan ravintolavaunussa oli joku nuori mimmi joka ei tykännyt pienessä edellisen illan väkijuomien vaikutuksen alaisena olevista ihmisistä tai sitten oli vaan noussut väärällä jalalla. Palvelu oli kyllä todella ala arvoista ja jos se yritti omalla tavallaan olla hauska, niin sekin meni mettään ja pahasti. Ei raukka osannut edes vittuilla, mutta me varmasti kaverini kanssa olimme junan hauskimmat matkustajat. Päätimme kunnioittaa henkilökuntaa ja ottaa vielä toiset!

Viimeisiä huikkia nauttiessa juna saapuikin jo lahteen, tällä kertaa VR ei ollut myöhässä kuin jonkun puolisen tuntia, hieno suoritus noinkin lyhyellä matkalla. Olin sopinut treffit aseman pölkkybaariin Francinen basistin kanssa, joka siellä jo odottelikin. Siinä sivistyneenä ja alkoholin nousua rajottaen nautin vaan kahvin ja lasin vettä, samalla kun haastelimme niitä näitä jonkun reilun tunnin tms. Oli taas mukava nähdä.

Pete lähti kauppaan ja mä otin selvääkin selvemmäks määränpääksi muutamien kymmenien metrien päässä sijaitsevan Rooster Pubin, no prkl se ei ollutkaan vielä auki, joten kiipesin seuraavan talon kulmaan ja siellä sijaitsikin kavereiden rokki vaatteita jne myyvä liike nimeltään Hot Rod House. Siellä sain lämpimän vastaanoton ja kävinkin melkein samantien hakemassa kaupasta pari porilaista isoa karhua kuivan kurkkuni parantajiksi. Niitä lipittelin ja haastelin Miikan kanssa niitä näitä, sain kuningasidean ostaa mimmilleni kaulakorun tuliaiseks ja tehtiinkin kaupat. Jossain vaiheessa kauppaan pälähti yksi suomen kovimmista rockabilly bändeistä kokonaisuudessaan, eli sisään asteli arvokkaasti Housewreckersin miehet. Yksi iloinen yllätys reissulleni lisää, haasteltiin ja siirryttiin Rooster Pubiin jatkamaan haastelua. Siellä sitten yks jos toinenkin lonkero sekä olunen tuli kumottua kurkkuun samalla kun odottelin kyytiäni Lappeenrantaan.

Kyytini saapuikin kolmen pintaan päivällä baarin lähistölle ja kiipesin Chevy Vanin kyytiin, Thee Apple Thieves oli menossa keikalle Lappeenrantaan ja olin aikasemmin sopinut heidän kanssa että saan kyydin, jolloin säästän junassa. Sekin säästö jäi kyllä lahteen ja Roosteriin, mutta hyvään tarkoitukseen. Matka jatkui kuulumiset vaihdellen ja mitä lie olutta juoden, omaahan en tajunnut ostaa kun suoraan baarista tulin kyytiin, joten sain maistella soittajien kepuja ja ihan hyvinhän nekin taisi maistua, kiitokset niistä.

Lappeenrantaan päästyämme, hieman seikkailtiin jne, jotta pääsimme baariin jossa keikka oli, eli siis loistavaan Lucky Monkeys baariin. Siellä omena varkaiden kanssa keikalla oli The Trailblazers, eli kaksi varsin pätevää suomi psychobilly bändiä samaan iltaan ja vielä kotikulmilla, ei huono reissun lopetus päivä. Olusta, lonkeroa jne siihen asti, että tajusin etten oo syönyt mitään, joten pari purkkia sipsiä ja vettä, jäin vissiin veteen koukkuun kun se alkoikin maistuu paremmalta kuin mikään alkoholi ja ilta olikin hyvin hallittua humalan alas ajoa jo baarissa, kotiin ja pää tyynyyn. Mukava reissu mihin mahtui sitä paskaa musaa, mutta onneks myös paljon enemmän hyvää musaa ja vieläkin enemmän hyviä musatyyppejä.

Voihan kipeys.

Vkonlopun jälkeisistä parista erittäin hauskasta päivästä jäi käteen joku tauti...lähinnä epäilen jonkun sortin flunssaa, koska veto on aivan poissa, kurkku kipeilee ja pientä yskääkin on havaittavissa. Tästä ja sunnuntaisesta krapulasta johtuen musapläjäystä ei ole vielä tänne tullut. Idea siihen on varsin selvänä päässäni, mutta jaksaminen ei koneen edessä istumiseen ole vielä kovinkaan huipussaan, joten nautin huomisen sohvalla makoillen ja kenties ennen vkonloppua kirjoittelen jo musapläjäystä. Se tulee olemaan humalainen musapläjäys, koska ajattelin kirjoittaa vkonlopun reissuistani joihin kuului kolmen bändin livenä näkeminen, yhden bändin livenä näkeminen roketti vaatteita myyvässä liikkeessä ( ei siis keikka ) ja muuten erittäin paljon musiikkia tai ainakin siitä keskustelua. Taidanpa taas hautautua batmanvilttini alle sohvalle ja juoda vaikka taas kupillisen teetä, viime teen juomiset ei oo oikein onnistunut kun en oo enää muistanut tvtä katsoessa että teepussi on likoomassa ja sitten se onkin jo ollut tunnin ja vesi on jäähtynyt, heh.

loistavan löydön musapläjäys!

Jeah...tein loistavan löydön tuossa loppuvkosta. Ei, ei, ei...nyt ei ole kyse mistään harvinaisesta levystä tms. Vaan kyse on radiokanavasta, hyvin pienestä sellaisesta ja sieltä erittäin hyvän kuuloisesta ohjelmasta. Radiogirls! - rokettirollia ja tyttöjen juttuja! joka perjantai klo 11 radio asia kanavalla.  Viimeeksi vieraana oli lävistäjä tuttuni Putka Tattoosista, eli siis hyvää läppää ja mikä parasta niin helvetin hyvää musaa! Vai mitä ootte mieltä jos soittolistalta löytyy tälläisiä nimiä? Hola Ghost, Mad Sin, Os Catalepticos, Rejected, Demented Are Go, Nekromantix ja mitähän ne vielä soittivat, loistavaa. Tälläistä olen salaa toivonut jo vuosia ja nyt sen sitten löydän kun kaveri facebookissa siitä huuteli, voi pojat, että olin innoissani ja oon vieläkin. Sain siis jokaiselle vkonlopulle jollekin päivälle tunniksi tekemistä, koska ohjelma siis tulee perjantaina klo 11 ulos, sen jälkeen se tulee lauantaina klo 21 uusintana vaikkakin tän vkon lauantaina tais alkaa vasta klo 22 ja sitten sunnuntaina klo 11 pitäis tulla myös uusintana. Taidanpa lähestyä Radio Girlsejä ja hieman kysellä pientä haastattelun poikaista heiltä tänne blogiini, saa nähdä tuleeko sellaista sitten koskaan.

Toinenkin loistava juttu musiikin saralla mahtuu tähän vkonloppuun. Kävästiin Mikkelissä ja Ristiinassa lauantaina, niin kavereiden bändi oli vihdoinkin saanut uuden ep:n ulos ja painosta, joten sellasen sain tuoreeltani mukaani. Tai no otin mä niitä ison pinon mukaani, koska olen lupautunut levittämään niitä ympäri Suomen maata ja myös myymään, joten nyt kaikille 7e hintaan loistavaa punkrockia 5 biisiä suoraan postilla kotiin. Laitan vielä linkkiä myspaceen niin pääsette kuuntelee, eikä tarvii ostaa sikaa säkissä. SCW