Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Keikkajärjestämisen riemua.

Sain tuossa vkonloppuna valitettavan soiton Sick City Wipeout bändin laulaja-kitaristilta. Asia koski sitä, että oli telonut kätensä ja näin ollen joutuivat perumaan molemmat vkonlopun keikat. Todella harmillinen paikka ennenkaikkeaan bändille, mutta myös minulle.

Totem oli sitä mieltä, että korvaamaan olis hyvä joku saada...aikaahan siis oli vko tuohon keikkaan. No vihdoin ja viimein tänään varmistu lämppäri bändi perjantain keikalle. Tätättätätäträrääräää (rumpujen pärinää) Saanko esitellä...

Perjantaina 9.12.2011
Lappeenrannan Totem baarissa
lauteille nousee...
Liput 7e (Sisältää narikan)

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hyvää itsenäisyyspäivää.

Haluan toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää seuraavan kuvan sekä juutuubi videon myötä.

Näkymä juuri hetkin sitten meidän ikkunasta. Kyllä siellä lippukin on vaikka ei liehukaan.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Psychobilly Invasion, Nosturi, Helsinki.

Takana elämäni paras Hesan reissu. Pitikö tässä reilu 30 vuotta elää ja monen monta kertaa käydä maamme pääkaupungissa, ennenkuin se paras reissu tuli kohdalle. Ilmeisesti näin. Parhautta tästä reissusta teki moni asia, mm. tuli nähtyä paljon kavereita pitkästä aikaa, hyvä hotelli ja eritoten laadukas hotellin aamiainen, loistavat bändit nosturissa ja sitten ne shoppailut seuraavana päivänä. Pääsin vihdoinkin käymään kahdessa sellasessa liikkeessä, missä oon halunnut käydä jo pitkään. Decanter shop ja Töölön sikarikauppa, jeah. Molemmista vielä sain kaikki ne jutut mitä olin sieltä lähtenyt hakemaankin. Luksus reissu siis.

Hieman tuosta keikasta. Ekan bändin missasin täysin, Silver Shine siis tuli kuunneltua alakerran baarissa kaljaa juoden. Bändi ei kiinnostanut alun alkaenkaan ja tuttuja nähdessä se sitten jäi kokonaan katsastamatta. Seuraavana oli The Brains, josta tykkäsin jo parin musavideon voimin aikasemmin ja tämähän oli sitten pakko käydä tarkastamassa. Bändi oli aivan saatanan tiukassa vedossa ja näytti olevan loistava livebändi. Levyltä en välttämättä jaksa tuon tyylin musaa kuunnella kovin pitkään, mutta livenä aika meni kuin siivillä ja pidin joka sekunnista. Todella tiukka keikka. Tämän jälkeen piti taas mennä hieman lipittää janojuomaa ja ostamaan Brainsin huppari ku oli vaan 30e, mikä on mielestäni halpa bändihupparin hinta ja varsinkin keikalta ostettuna.

Seuraavana vuorossa oli Phantom Rockers, joka oli just sellasta niinku arvelinkin. Aikamoista kuraa siis...itelle ei enää tuollainen psycho toimi millään tapaa ja yläkerran baarista touhua kaverin kanssa seuranneena se oli lähinnä surkuhupaisaa. Viisaina päätimme, että kotiin päästyä heitämme molemmat kaikki bändin levyt roskiin. Mä en oo niin vielä tehnyt, mutta en tiedä kaveristani. Illan viimeisenä oli odotetusti Reverend Horton Heat jota odotin myös kovin, kun viime kesän kuumuus pilasi aikasemman keikka nautinnon. Bändi heittää 25-vuotis rundia ja soittikin biisejä aina ekalta levyltä tullen lähemmäs tätä päivää. Loistavuutta koko setti...tarkkaa ja taidokasta soitantaa, tykkäsin aika kovin. Koko ilta oli aika hitonmoinen onnistuminen kaikkineen takahuone sekoiluineen, hehaa. Loppuun vielä muutamat kuvat bändeistä.

The Brains


Phantom Rockers


Reverend Horton Heat

Lopetetaan tälläseen kimppakuvaan yläkerran baarista...

tiistai 29. marraskuuta 2011

Perjantaita odotellessa

Perjantaina olis tää kouluvko taas taputeltu ja pääsis tuulettumaan oikein isolle kirkolle. Nosturissa, hesassa on nyt ne Psychobilly Invasion bileet. Mukava lähteä reissuun kun on nykyään se oma auto, ei tarvii aikatauluja miettiä, eikä muiden mukaan mennä. Samoiten on luksusta taas päästä Radissonin hotelliin ja pienoisessa krapulassa hotellin aamiaiselle.

Kävin tuossa juuri kuuntelemassa ja kattelemassa The Brainsin musavideon juutuubista ja ehdottomasti on tämä uusi tuttavuus käytävä perjantaina tsekkaamassa livenä. Bändi soittaa hyvin pitkälti nykysuunnan psychoa, joten suht menevää ja melodista kamaa ilmeisesti tulossa. Alkoi bändi jopa kiinnostaa niin kovin, että saatanpa ostaa levyn kotimatkalle kuunteluun.

Ei oo hirmusasti tullut enää vuosiin seurattua psyhobillyn maailmaa ja uusia tulokkaita. Syy tähän on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että nykyään tulee niin paljon paskaa. Mutta tämä bändi on taas pitkästä aikaa pirteä uusi tuttavuus itelleni.


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Nekromantix

Parasta mitä korvilla voi kuulla...siis tuo otsikon bändi, Nekromantix

Kävin tuolla jonkun mimmin blogissa ja se oli ensimmäisessä postauksessaan tuonut tämän bändin esiin ja pakkohan se oli sitten laittaa biisit soimaan ja fiilistellä pitkästä aikaa omaa ehdotonta lempparia.

En jaksa alkaa kirjoittaa mitään Minä ja Nekromantix tarinaa, ainakaan nyt. Sitäkin varmasti tulisi useampi osa, koska mun ensipuraisu bändiin on tullut 90-luvulla ja eka keikka jonka bändiltä näin oli -99. Keikkoja tullut sen jälkeen nähtyä jokunen, ns. huippuvuotena bändi tais käydä neljäkin kertaa vuodessa Suomessa, se oli meidän fanien kulta-aikaa. Joten sieltä asti jos alan ruotii yhteistä taivaltamme niin johan tässä sais kirjoittaa loppuvuoden. 

Bändi on siis itelle ollut ja on edelleenkin se ehdoton ykkösbändi. Se vaan sillon joskus kolahti ja toimii tänäkin päivänä ja jopa uusilla levyillä. En ole jumahtanut niihin vanhoihin levyihin, vaikka niistä ehkä enemmän pidänkin...tai no, ehkä se oma suosikki löytyy sieltä välimaastosta.

Tossa kuvassa on vuodelta 2008 sen aikaista kokoelmaa...jokunen levy ja paita tullut vielä sitten sen jälkeen. Viime kuussa tuli tilattua 4 paitaa lisää, joten onhan niitä kertynyt. Kuvassa myös erittäin siisti entinen kämppäni Lappeenrannasta, mutta se ei nyt oo ehkä se tärkein juttu tässä kuvassa.

Tuo iso Nekromantix juttu on siis paksua kumia, bändi on käyttänyt ja taitaa käyttää vieläkin vastaavaa keikoilla taustakankaana. Minulla on siis entiseltä kitaristilta saatu kangas ja oikealla kuvassa näkyykin Peterin singneeraus. Sain kankaan joskus vuosia sitten kun Hola Ghost oli järkkäämälläni keikalla Lappeenrannassa  ja yöpyivät kämpilläni. Samoiten yötä oli, ehkä jopa kovempi fani kuin minä...no myönnetään ja annetaan se Suomen ykkösfanin paikka sille miehelle ja mä voin olla se toisena tuleva, hah.


Tämä kuva on otettu Horror Popsin keikan jälkeen tavastialla vuonna 2005. Eli jokunen vuosi tästäkin.

Tämä kuva on sentään jo hieman tuoreempaa ja laadultaan vastaa hyvin pitkälle mun viime vuoden Suomen keikkojen humalatilaa. Eli tää kuva Hesan keikalta ja Tampereen keikalta ei taidakaan olla yhtään kuvaa. Eikä toisaalta hesastakaan kovinkaan hyviä, tää kuva on sieltä parhaimmasta päästä. 

Hienoa oli nähdä uudella kokoonpanolla ja rumpalin soittavan korkokengissä. Se on sitten eri asia, että miten se mulle toimi. Tykkäsin kovin kuitenkin.

Laitetaas tähän loppuun kuva omasta oikeasta jalasta. Kuva kertoo varmaan jotain siitä mun fanituksen tasosta?

Siitä voi bongata jokusen täysin suoraan bändin kuvista, biiseistä, levyn kansista jne lainatun jutun. Montako löydätte?!?

maanantai 21. marraskuuta 2011

keikkajulisteita.

Meillä on koulussa eräällä kurssilla tehtävänä tehdä blogi ja ylläpitää sitä. En tietenkään alkanut tekemään täysin uutta blogia, vaan hyödynnän tätä siinä tehtävässä. Samaan kurssiin kuuluu myös kuvankäsittelyä ja muutakin tietoteknistä oppia, joten laitan tähän nyt sitten tuosta kuvankäsittelystä muutamat esimerkit.

Hyödynnän historiaani tässä tehtävässä ja tulen esittelemään muutamia keikka julisteita jota vuosien varrella on tullut tehtyä. Alkupään julisteet on tehty jonkun kaverini tai tyttöystävän avustuksella, kun omasta photoshopin käytöstä oli jo jokunen vuosi. Kaikki julisteet on siis tehty photarilla ja A3 kokoon, jotta niistä saa sitten kopioliikkeessä teetettyä paperiversiot mainostamista varten.

Pari juttua jos muistaa photarin alussa, niin sittehän julisteet rakentuu kuin itsestään. Eli resoluutio pohjalla sekä siihen liitettävissä kuvissa on hyvä olla sama, jolloin koko ja tarkkuus säilyy hyvänä, sekä tärkeää on myös muistaa tehdä layereissa se kuva...muokkaaminen on huomattavasti helpompaa ja hyvä on myös tallentaa se siinä muodossa, sekä tietenkin sellasessa muodossa jossa kuva ei oo eri layereissa vaan on yhtä "tasaista" kuvaa. Eipähän ainakaan pääse kopioliikkeen touhukas henkilökunta enää sitä muokkailee vahingossakaan.

Oikealla näkyy vuodelta 2007 huonolaatuinen juliste joka kaverin kanssa rakennettiin muutaman kaljan voimin. Siihen aikaan tein yhteistyötä kaverin kanssa noissa keikkahommissa. Kuvan taustalla oleva basso on aidosta valokuvasta irrotettu ja muokattu väreiltään tuollaiseksi ja "hävitetty" tuonne taustalle.

Oon pyrkinyt keikkajulisteissa yksinkertaiseen tyyliin ja asetteluun. Julisteeseen tarvitaan joku juttu millä herättää ohi kävelevän mahdollisen asiakkaan huomio. Siinä voi käyttää kuvaa, värejä tai jotain muuta. Itse oon pyrkinyt tekee julisteet aina niin, että on jotain kuvaa, sitten perus keikan tarvittavat tiedot ja se on sitten siinä. Hieman värien kaa leikittelyä jos kuvassa tai bändin logoissa ei ole tarpeeksi huomiota herättäviä juttuja. Tässä huomiota herättää massiivinen taustakuva ja tapahtuman nimi punaisella.

Vasemmalla taas ensimmäisten Totem Roll Weekendien juliste. Tämä tapahtuma oli sellainen kokeilu luontoinen juttu ja kaksi kertaa niitä sitten vaan järjestettiin, harmillista kun ei saanut järkätä pidempää ja ihmiset ei löytänyt tätä tapahtumaa meidän toivomalla tavalla. Suomessa on tapahtumia niin paljon, että uuden tapahtuman läpilyönti vaatii onnea, taitoa ja rahaa...meillä ei tainnut olla ihan kaikkea noista.

Tässä huomiota haetaan taustalla olevalla tanssijoiden kuvalla, joka liittyy oleellisesti myös tapahtumaan, koska kyseessähän oli rock n roll musiikin tapahtuma. Myös hieman värejä tuotu, mutta kuitenkin haluttu pitää hyvinkin neutraalina ja selkeänä. Tässäkin sain hieman apua muilta tahoilta.


Oikella Totem Roll Weekend vol. 2 tapahtuman juliste. Tästä julisteesta voi olla ylpeä. Onhan tämä pieni taideteos jo itsessään. Lähinnä tämän visuaalinen ilme on tyttöystävän käsialaa. Tässä huomion herättää merihenkinen pin-up tyttö joka onkin aika valloittava kohde koko julisteessa. Samoiten Roll sanan väritys haluttiin pitää punaisena kun edellisessäkin julisteessa oli niin. Siltikään ei ollut tarkoitus rakentaa samanlaisella kaavalla julisteita vaan tehdä ns. samasta tapahtumasta täysin erillaiset julisteet.

Itse olen aina tykännyt ja kunnioittanut niitä ihmisiä jotka viitsii nähdä vaivaa myös julisteen rakentamisessa, koska onhan juliste aina pienoinen taidonnäyte sekä kuvaa tapahtuman laatua ja järjestävän tahon kiinnostusta sekä ammattitaitoa.

Tästä julisteesta olen erittäin ylpeä. Itsehän hoidin tälle rundille ainoastaan yhden keikan ja sain myytyä kavereiden bändin koko rundille mukaan. Julistetta ei rundista ollut eikä meinannut tulla, mutta sitten törmäsin netissä johonkin punk kokoelma levyn kanteen missä oli nahkatakin kuva, siitähän se ajatus sitten lähti. Itse kun aavistuksen punk henkisen nahkatakin omistan, niin ei muuta kuin rotsia asettelemaan järkevään asentoon ja normaali digikameralla keittiöjakkaran päältä kuvia räpsimään. Niitä tuli otettua jokunen kappale ja sen jälkeen koneelle katsomaan, että tuliko yhtään sellasta mitä voisi hyödyntää. No siellä sitten oli muutama eri vaihtoehto ja tämä tässä taustalla oleva kuva valikoitui lähinnä sen takia, että siinä näkyy selkeästi kaikki riittävä, jotta sen ymmärtää. 

Kuvaa muokkaamaan ja venyttämään taustalle, bändien logot tarkoituksella sen enempää hiomatta pintaan ja hyvin esille. Kyseessä kuitenkin on punkrockia soittavat bändit, niin sillon ei liikoja silotella, eikä kaunistella. Tapahtuman nimi tuli ainoastaan ajankohdasta, kun rundi ajottautui pääsiäiseksi. Sattui sitten sopivasti, ettei varsinaiselle pitkälle perjantaille saatu keikkaa mihinkään myytyä ja näin ollen vitun pitkä perjantai toteutuu monessakin eri asiayhteydessä tällä rundilla. Mielestäni onnistunut ja yksinkertainen juliste, jossa ei liikoja koristeluja ole mutta siltikin kaikki tarpeellinen info.

Tälläisiä nämä muutamat julisteet. Mielestäni jonkinsortin ajankuvia myöskin. Harmittaa kun en koneelta löytänyt jotain ensimmäisiä julisteita, niiltä ensimmäisiltä keikoilta jota oon alkanut järkkäilee. Niistä löytyis muutamat helmet, heh. Työn alla tällä hetkellä parit julisteet...tai no keikkaa tulee tammikuun lopulla ja sitten seuraavan kerran pääsiäisenä, niin kunhan saan bändit varmistettua jne, niin sitten pitää alkaa taas photarin kanssa ideoimaan ja vääntämään jonkinlaista mainosta.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Jopas oli tarinaa...

Olen tällä hetkellä verkkoviestinnän kurssilla ja meillä on aiheena blogin teko ja sen ylläpito. Ihan perusjuttuja käsitellään, niin en ite kohta vuoden blogia pitäneenä jaksa hirmusasti paneutua asiaan. Käytän aikani sitten kaikkeen muuhun netissä, vaikka fiksuna olisin voinut jäädä kotiin. Mutta kuitenkin...löysin sitten aiheen tähän pieneen kirjoitukseen, blogilista.fi sivustolta.

Häkkitiikeri ja valkoinen enkeli -blogi sattui tulemaan eteeni. Juttuhan tuossa blogissa on suomalaisen 35-vuotiaan äidin rakastuminen amerikkalaiseen vankiin...murhasta istuvaan latinomieheen. Homma heillä lähti ihan kirjeenvaihdosta ja kai ne nyt on jo in laav. Tottahan toki itse alalle suuntautuvana, vankien kanssa jo työskennelleenä ja mahdollisesti myös valmistuttuani mietin, että miksi ihmeessä? Kokemuksena varmaan voi olla kasvattava ja silmiä avaava, mutta siltikään en oikein ymmärrä. Kirjeenvaihdon vielä ymmärrän, mutta miksi ihmeessä suomalainen yksinhuoltaja nainen haluaa ja päästää itsensä rakastumaan murhasta tuomittuun latinomieheen joka istuu ilmeisesti vielä vuosia ilman mahdollisuutta vapautumiseen.

Blogin pitäjä on saanut paljon paskaa niskaan tuosta blogistaan. Paljon asiattomia kommentteja, ihmettelyä ja ehkä kaiken huippu oli city lehdessä julkaistu juttu, joka oli kirjoitettu blogin pohjalta ja kysymättä lupaa blogin pitäjältä. Siinä on taas joku suomalainen huipputoimittajan renttu nähnyt hyvän jutun mielessään ja tohkeissaan "unohtanut" vaan pyytää blogin pitäjältä luvan.

Olen ite hieman kahden vaiheilla, että alanko seuraamaan tuota blogia vai en. Toisaalta aihe kiinnostaa jo ammatillisessakin mielessä, mutta toisaalta blogin kirjoittelut on vähän sellasia lässyn lässyn lää naisten juttuja, niin en tiedä jaksanko kuitenkaan alkaa sellasta lueskelemaan. Ehkä käyn joku toinen kerta kattoo sitä uudemman kerran, luen muutamat uudet postaukset ja teen sitten sen päätöksen jatkon kannalta...Tai ehkä tää tutustuminen murhasta tuomitun latinon ja suomalaisen yksinhuoltaja äidin rakkaustarinaan jäi tähän pintaraapaisuun.