Kouluunlähtö musiikkia.

Huomenta vaan kaikille.

Puolen tunnin päästä alkais koulu, täällä se tarkottaa sosiaalityön lähtökohtia aina klo 10.45 asti jopa ja sen jälkeen saman kurssin ryhmätyön tekoon. Mutta mikäs siinä jos tykkää. Mitäs teidän tulevaan päivään mahtuu?

Alla oleva biisi on sieltä parhaimmasta päästä ja herättää aina ajatuksia. Mukavaa päivää kaikille!

Joe Strummer And The Mescaleros - Redemption Song

Hasta La Vista Social Club

Kouluhommia riittäisi, mutta laitoin soimaan Hasta La Vista Social Club bändin tulevan pitkäsoiton ja ajatukseni kouluhommista katosi samalla kun jalkani alkoi vipattaa ensi rytmien saattelemana. Tästä johtuen taidan siirtää hieman koulujuttujen tekoa myöhempään ajan kohtaan ja kirjoittaa muutamia sanoja tuosta loistavasta suomalaisesta punkrockbändistä ja kenties jotain heidän tulevasta albumistaan. Toivon, että jos bändin jäsenet tätä lukee niin meidän kaveruus ei tästä kuitenkaan muutu, ainakaan huonompaan suuntaan.

Hasta La Vista Social Club

Suomen kovimpiin psychobilly aikoihin Kiuruvedeltä ponnisti bändi nimeltään Toxocaras. Bändi soitti rankkaa ja todella räkäistä psychobillyä. Se bändi ei allekirjoittanutta vakuuttanut siihen aikaan, koska samaan aikaan oli myös useita parempia suomalaisia saman genren bändejä. Mainittakoon vielä tarkennuksena, ettei se bändi vakuuta minua tänäkään päivänä, mutta nostan hattua että tämäkin bändi on ollut osa sen aikaista suomalaista psychobilly genren historiaa.

Toxocarashan on jo vuosia ollut kuopattuna ja tämän bändin raunioista nousi aikoinaan punkrockia soittava Hasta La Vista Social Club. Lähivuosina 10 vuotta täyttävä bändi on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kirkkaimpana tähtenä Suomen punkrockscenessä. Samalla bändi on ensimmäisestä levystä asti pystynyt erottumaan tästä laajasta punkrock bändien määrästä, ja ainoastaan edukseen.

Bändiltä on tullut ulos kolme pitkäsoittoa, About 30 minutes before devastation, Inhale the evil ja Lake Lark White Trash. Järjestyksessään neljäs albumi on valmis ja kantaa nimeä Melt. Tämä kyseinen albumi siis soi tällä hetkellä ja sai minut eksymään koulutehtävistä musalaiffin pariin. Tällä hetkellä on julkaisijan haku käynnissä niinkuin voi bändin kiinnittäneen Backdoor Agency ohjelmatoimiston sivuilta uutisista lukea. Toivottavasti julkaisija pian löytyy, koska tulossa on todella tiukka punkrock albumi. Taitaa jo tällä hetkellä nämä biisit olla bändille itelleen ns. vanhoja biisejä, joten bändin jäsenten mielenterveyden kestävyyden kannalta lätty olisi hyvä saada pihalle ja kaiken kansan kuunteluun.

On tullut kuunneltua bändiä ensimmäisestä levystä alkaen ja on suuri ilo huomata, ettei bändi ole jäänyt tahkomaan samoja rytmejä vaan kehitystä on tapahtunut joka levyn kohdalla. Näin jälkikäteen levyjä kuunnellessa huomaa myös bändin jäsenten kasvun, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Siltikään ensimmäinen levy ei ole mitään kuraa, jota fanitti silloin ihan täysillä, mutta ei enää jaksais kuunnella. En tiedä mistä tämän bändin loistavuus johtuu...onko se biisintekijän nerokkuutta? Bändin hioutunutta yhteensoittoa ja yhdessä kasvua?

Aikasemmin tuo bändin kasvu oli varmasti osittain yhteenkasvun ja yhdessäsoiton työn tulosta. Keikkoja keikan perään ja ainahan jälki jossain näkyy? Bändin keikoilla asian näki, että on jokunen vuosi yhteen soitettu, yhdessä levyjä tehty ja yhdessä keikkoja maailmalla heitetty. Se oli sitä aikaa bändin historiassa, sen jälkeen bändi tiputti todellisen pommin meille kuulijoille.

Niinkuin monen muun pitkään yhdessä olleen bändin kohdalla aina jossain vaiheessa tapahtuu. Tapahtui sama myös tämän bändin kohdalla...bändi ilmoitti hajonneen tai ehkä se hajoaminen ja touhun loppuminen oli lähellä koska muutama bändin jäsen ilmoitti soittojen loppuneen. Monelle tulee mitta jossain vaiheessa täyteen, perhettä alkaa tulee tai muuten vaan elämäntilanteet muuttuu ja ei vaan riitä enää aikaa tai kiinnostusta bändille. Tässä vaiheessa minä ja erittäin moni muu surkutteli ja kyseli, että ei voi olla totta? Ei näin loistava bändi voi hajota. Entäs nyt?

Bändin kitaristi veljekset saivat varmaankin tarvitsevansa hengähdys ja miettimis tauon bändin jatkon suhteen ja kävikin tuuri, että uudet jäsenet bändiin löytyi läheltä ja soitto pääsi taas jatkumaan. Muistan esimerkiksi facebookista lukeneeni ilolla  bändin päivityksiä, että treenejä on alettu soittaa ja touhu on ehkä enemmän voimissaan kuin koskaan. Tästä paistoi läpi, että pieni tauko oli tehnyt hyvää ja bändi sai uusien jäsenten tulon myötä vaan lisää tuulta purjeisiin ja potkua soittamiseen. Tämä oli todella hieno uutinen koko Suomen punkrock scenelle. Nyt jälkiviisasteluna tulevaa levyä kuunnellessa voi vaan todeta tämän olleen erittäin viisas päätös, koska Melt albumi tulee olemaan bändin ehdottomasti paras julkaisu ja yksinkertaisesti vaan nousemaan yhdeksi kovimmista Suomen punkrock albumeista.

Laulajan lookkia vuodelta 2006.

Bändi nykyisessä kokoonpanossaan.

Tämän ei siis ollut tarkoitus olla mikään bändin historiikki, koska en ole faktoja sen enempää tarkistellut mistään vaan kirjoitin omia mietteitäni, omia havaintoja bändiä alusta asti seuranneena sekä omia tämän hetken tuntemuksia levyä kuunnellessa.

Keikkahommissa ei syyslomaa tunneta.

Sain tuossa eilen mukavan soiton Sixgun Republic bändin laulajalta ja ovatkin jo joulukuussa tekemässä taas muutamat keikat täällä Suomessa. Syyslomani menee siis hyvin pitkälti keikkoja myydessä, mutta onpahan siihen hommaan nyt aikaa eikä tarvii miettiä koulupäivien jälkeen näitä juttuja. Vaikka ehkä mä en tällä vkolla saa kaikkia myytyä, mutta hyvälle alulle ainakin oon homman saanut ja tarjouksia moneen eri paikkaan.

Bändi tulee siis tekemään vain muutamia keikkoja joulukuun puolessa välissä. Harvoin sitä jenkkiläinen bändi mielellään tulee Suomeen pakkasella kiertämään, mutta tämä bändi on siinäkin suhteessa poikkeus. Loisto homma, näkee taas yhden lempparibändeistä.

Pistetään tähän loppuun muutamat videot tämän kesän keikoilta.

O'Malleys, Vaasa

Live At Heart festarit Ruotsissa

Ja loppuun on pakko vielä jakaa yksi oma ehdoton lemppari tämän bändin videoista. Mielenkiinnolla odotan tämän kesän rundilta kuvailtujen juttujen päätymistä videon muotoon, siellä nimittäin on hyvää matskua vaikka millä mitalla.

Syysloma!

Jeah...elämässäni vuosiin on edessä syysloma. Toisaalta tämän ikäisenä siitä ei osaa ehkä nauttia samalla tavalla kuin joskus nuorempana, mutta enköhän mä tekemistä keksi ja saa ajan kulumaan ilman koulussa käyntiä. Tänään saatiin ensimmäiset tehtävät ja tentti palautettuna ja molemmista nappasin kiitettävän numeron. Pakko olla aika hiton tyytyväinen ja nuo tehtävät luokin uskoa tulevaan. Olishan se saattanut hieman masentaa jos heti elämäni ekoista tehtävistä olis tullut hylsyt tai muuten paskat numerot. Aika hieno fiilis.

Sitten asiasta toiseen...Topi Sorsakoski kuoli jokunen aika sitten sairauden uuvuttamana. Tänään löysin Topin tulevalta levyltä uuden single biisin nimeltään viimeiseen korttiin. Biisi on vaan perkeleen hieno ja hienoa tulkintaa, niinku Topilla oli tapana. Vuosien varrella ehdin näkemään Sorsakosken useamman kerran livenä ja tykkäsin kyllä, nuorempana kuuntelinkin aika paljon Topin levyjä. Monia hyviä biisejä se mies jätti historiaan ja meille kaikille musadiggareille nautittavaksi. Joten linkitänpä tähän juutuubista Topi Sorsakosken viimeiseen korttiin biisin, missä on erittäin hienot sanat, koskettava tunnelma ja tälle hienolle ja suurelle artistille tunnusomaista todella hienoa tulkintaa.

Small Town Punkrocker-blogi haluaakin näin kunnioittaa hienoa taiteilijaa ja toivottaa kepeitä multia. Yläkerran orkesteri sai taas yhden hienon tulkitsijan joukkoihinsa. Lepää rauhassa.

Francine @ Vaakuna, Mikkeli 14.10.2011.

Pikkuhiljaa alkaa kotiutuminen tähän kaupunkiin olemaan kohillaan. Sitä omalta osalta auttoi tuttu bändi viime vuoskymmeniltä sekä tietenkin tutut miehet tästä bändistä ja tekniikan poijjaat. Vaakunassa oli Francine keikalla viime perjantaina ja tottahan toki päätimme noudattaa Peten ja Anan kanssa viime vuosilta tuttua kaavaa, eli ennen keikkaa heidän hotellihuoneessa punaviinin tissuttelua. Tällä kertaa nautimme pullollisen Gnarly Head nimistä punkkua joka tais olla ensimmäinen tuttavuus jenkkiläisiin viineihin. Viini oli hyvä kokemus ensimmäiseks rapakon takaiseksi.

Mutta mennäänpä sitten siihen keikkaan. Bändihän koki keväällä miehistössä muutosta, kun pitkäaikainen rumpali Tude jätti bändin ja keskittyy elämässään muihin juttuihin. Rumpalin pallille astettui Sub Urban Tribessä soittanut Alec ja tämä keikka olikin ensimmäinen  minulle kun näen ja koen uuden kokoonpanon. Soundcheckiä jo kuunnellessa vahvimpana mieleeni tuli rumpusoundin muuttuminen enemmän...mites sitä nyt kuvailis, ehkä enemmän sähköisemmäksi ja hieman metallisemmaksi. Mutta ei todellakaan huonolla tavalla, vaan tuli jo siinä mieleen, että nyt on bändissä taas hieman enemmän munaa. Sitä munaa ei oo tästä bändistä puuttunut koskaan, mutta vartta se sai taas muutamat sentit lisää.

Soundcheckin jälkeen tosiaan nautittiin punkkua, keskusteltiin perinteiset lätkäjutut...tällä(kin) kertaa lahtelaiset siinä tais olla hieman niskan päällä, kun Pelicans lentää liigan kärkipaikoilla tällä hetkellä ja Saipa rypee siellä keskikastin hujakoilla. Sitten  Alec liittyi joukkoomme lasilliselle ja kysäsinkin, että mitä hän on tykännyt soittaa tässä kokoonpanossa ja vastaus oli erittäin positiivinen ja tuli samantien. Joten ei siitä epäselvyyksiä. Keskusteltiin siinä sitten muutamia juttuja tästä uudesta kokoonpanosta ja bändi oli kokonaisuudessaan sitä mieltä, että nyt on lavalla ainakin hauskaa ja kokoonpano toimii täysin triona, jossa kaikki ovat samanvertaisia muusikon renttuja.

Keikka alkoi joskus puolen yön aikoihin, porukkaa ei vielä ollut kovinkaan paljoa paikalle saapunut, liekkö johtunut siitä että bändin yleensä myöhäinen soittoaika on jo yleisön tiedossa tai sitten kadun toisella puolella soittanut Apulanta vei tältä bändiltä yleisöä. Porukkaa valui kuitenkin lisää kokoajan ja loppujen lopuks sitä olikin ihan hyvin. Soittohan oli alusta asti sitä samaa tiukkaa Francinen livemenoa kuin aikaisemmilla keikoilla, lisänä tietenkin uusi rumpali ja hänen mukana tuomaan soundi. Se toimii, potkii ja tuo särmää entisestään tähän bändiin.

En oo vuosiin juurikaan jaksanut keskittyä bändin keikkoihin, koska bändi on niin tuttu minulle. Tällä kertaa kuitenkin huomasin itseni kiertämässä yleisön seassa, hieman levottomana hakevan paikkaa jotta kuulisin ja näkisin parhaiten. Huomasin olevani jonkin sortin krittiisessä olotilassa keikkaa katsellessani, mutta ainoastaan hyvällä tapaa. En tajunnut kuin vasta keikan jälkeen, että sainpahan yhden aiheen tänne blogiini mistä kirjoittaa. Ei siis ollut tarkoitus tuosta keikasta mitään tänne raapustaa, mutta tässä sitä nyt ollaan. Mielelläänhän sitä hyvistä keikoista tänne kirjoittaa ja teidän lukijoiden kanssa kokemuksia jakaa.

Keikka oli hyvä, koostui sopivasti vanhoista ja hieman uudemmista biiseistä. Bändillä oli hauskaa lavalla ja sen kyllä huomas yleisökin tai minä ainakin. Muutamia soittovirheitäkin sattui, mutta niille naurettiin heti lavalla ja eikös sellaset hieman kuulukin rock bändin keikkaan? Suosittelen kyllä edelleenkin bändiä jos joku asiaa epäilee uuden rumpalin tuomien muutoksien takia. Aikasempi oli hyvä rumpali ja loistava showmies, uusi ei ole showmies, mutta perkeleen taitava kannuttaja ja soundi on loistava.

Ilta jatkui tästä Anan kanssa kadun yli toiseen baariin jossa Apulanta juuri lopetti keikkansa, harmitti hieman kun olis ollut mukava sitäkin bändiä pitkästä aikaa nähdä, mikä on heidän nykykunto ja eihän tuo olis haitannut vaikka jonkun vanhan hitin olis siinä samalla kuullut. Mutta ei tällä kertaa. Tästä suuntasimme sitten takahuoneeseen jossa Sipe teki juuri lähtöä kotiin ja jäimme sinne muiden bändin jäsenten, sekä tekniikan miesten kanssa turisemaan ja pari kepuakin taisin siinä lipasta kurkustani alas. Hattua täytyy kyllä sille Virtasen Tonille nostaa, viisaita mies haasteli taas ja oli mukava keskustella kaikenmaailman jutuista sen miehen kanssa.

Että tällästä viime perjantaina täällä uudessa kotikaupungissani, ihan jees perjantai ja jees vkonloppu. Laitan alle vielä yhden kuvan, minkä surutta varastin Francinen facebookista, otan pois jos sanomista tulee =)

Aarteeni

Pakko ihan lyhyesti vielä täälläkin mainita aarteestani, synttärilahjastani jonka vihdoinkin sain kotiin sekä pääsin liittämään verkkovirtaan. Täytettä siellä ei vielä paljoa ole, mutta jatkuvasti bongaan uusia nimiä joita pitäisi sen sisälle hankkia. No mutta säilyypähän nämäkin hieman pidempään jos vaikka ei satu maistumaan hetkeen tai ei vaan ole tarvetta. Alla kuva aarteestani.

Hola Ghost Hellsingissä elokuun lopulla.

Siirtelin kamerastani kuvia koneelle ja törmäsin elokuun lopulla olleen Hola Ghostin keikan kuviin. Siitä sitten innostuin ja ajattelin tänne raapasta jotain pientä siitä illasta. Reissuhan siis oli sellanen pieni ja lyhyt kesälomareissu. Lähdettiin Sofian kaa lainatulla autolla hesaan hyvinkin myöhään Lappeenrannasta, joten ehdittiin omppu hotelliin vaan nopeasti vaihtaa kamat ja kuivattelee sateen kastelemia kenkiä jne. Siitä sitten kulman takana odottavaan Bar Looseen jossa keikalla sinä iltana oli useampikin bändi...kirjoittelin joskus aikasemmin tännekin siitä keikasta.

Kaks ekaa bändiä missattiin myöhäisen tulon takia, mutta toisaalta ei se niin haitannut koska Hola Ghostia me oltiin tulossa kattomaan. Kohta se keikka sitten pääsikin alkamaan ja kyllä oli loisto fiilis nähdä tämä bändi pitkästä aikaa. Siinä tuli mieleen yks jos toinen kokemus bändin kanssa aikasemmilta vuosilta ja olin tästäkin johtuen fiiliksissä koko keikan. Keikasta en nyt lähde sen enempää runoilemaan, kun siitä on jo jokunen hetki ja tässä on niin paljon kaikkea muutakin ollut elämässä, että en varmaan muistaiskaan...humalastahan se ei johtunut vaikka A-olut meinaskin tehdä vanhan aikaset, hah. Keikka oli suht rankalla kädellä soitettu, mutta ainahan se on Peterin lauluun sopinut ja loistavasti bändi veti tälläkin kertaa. Siinä mies ja kitara sulautuu yhteen kun lavalle pääsee ja se on aina hienoa soitantaa ja hienoa laulantaa. Tässä siis koko jäätävä "arvostelu" siitä keikasta.

Hieno ilta, monia kavereita, mukava hesan reissu sateista huolimatta ja eritoten todella hieno oli nähdä Tanskan miehiä pitkästä aikaa ja jutella heidän kanssa pitkät tovit sekä kumota muutamat oluet siinä samalla. Seuraavaan kertaan Hola Ghost!

Ja olihan siellä samalla keikalla Dead Elvis josta voisin nyt tähän yhden kuvan lisätä jotta ihmiset tietää mistä siinä oli kyse. Se oli ihan hauskaa läpän heittoa, biisithän nyt oli mitä oli, mutta ei kai sitä tuollaisella kokoonpanolla mitään ihmeitä voikaan soitella.

Ja loppuun vielä muutamat kaverikuvat. Ekassa yritetään varmaan olla cooleja virne naamalla, sitten kai aletaan heittää jotain läppää ja viimeinen kertookin sitten sen, että oliko se hauskaa vai ei.