Mutta mennäänpä sitten siihen keikkaan. Bändihän koki keväällä miehistössä muutosta, kun pitkäaikainen rumpali Tude jätti bändin ja keskittyy elämässään muihin juttuihin. Rumpalin pallille astettui Sub Urban Tribessä soittanut Alec ja tämä keikka olikin ensimmäinen minulle kun näen ja koen uuden kokoonpanon. Soundcheckiä jo kuunnellessa vahvimpana mieleeni tuli rumpusoundin muuttuminen enemmän...mites sitä nyt kuvailis, ehkä enemmän sähköisemmäksi ja hieman metallisemmaksi. Mutta ei todellakaan huonolla tavalla, vaan tuli jo siinä mieleen, että nyt on bändissä taas hieman enemmän munaa. Sitä munaa ei oo tästä bändistä puuttunut koskaan, mutta vartta se sai taas muutamat sentit lisää.
Soundcheckin jälkeen tosiaan nautittiin punkkua, keskusteltiin perinteiset lätkäjutut...tällä(kin) kertaa lahtelaiset siinä tais olla hieman niskan päällä, kun Pelicans lentää liigan kärkipaikoilla tällä hetkellä ja Saipa rypee siellä keskikastin hujakoilla. Sitten Alec liittyi joukkoomme lasilliselle ja kysäsinkin, että mitä hän on tykännyt soittaa tässä kokoonpanossa ja vastaus oli erittäin positiivinen ja tuli samantien. Joten ei siitä epäselvyyksiä. Keskusteltiin siinä sitten muutamia juttuja tästä uudesta kokoonpanosta ja bändi oli kokonaisuudessaan sitä mieltä, että nyt on lavalla ainakin hauskaa ja kokoonpano toimii täysin triona, jossa kaikki ovat samanvertaisia muusikon renttuja.
Keikka alkoi joskus puolen yön aikoihin, porukkaa ei vielä ollut kovinkaan paljoa paikalle saapunut, liekkö johtunut siitä että bändin yleensä myöhäinen soittoaika on jo yleisön tiedossa tai sitten kadun toisella puolella soittanut Apulanta vei tältä bändiltä yleisöä. Porukkaa valui kuitenkin lisää kokoajan ja loppujen lopuks sitä olikin ihan hyvin. Soittohan oli alusta asti sitä samaa tiukkaa Francinen livemenoa kuin aikaisemmilla keikoilla, lisänä tietenkin uusi rumpali ja hänen mukana tuomaan soundi. Se toimii, potkii ja tuo särmää entisestään tähän bändiin.
En oo vuosiin juurikaan jaksanut keskittyä bändin keikkoihin, koska bändi on niin tuttu minulle. Tällä kertaa kuitenkin huomasin itseni kiertämässä yleisön seassa, hieman levottomana hakevan paikkaa jotta kuulisin ja näkisin parhaiten. Huomasin olevani jonkin sortin krittiisessä olotilassa keikkaa katsellessani, mutta ainoastaan hyvällä tapaa. En tajunnut kuin vasta keikan jälkeen, että sainpahan yhden aiheen tänne blogiini mistä kirjoittaa. Ei siis ollut tarkoitus tuosta keikasta mitään tänne raapustaa, mutta tässä sitä nyt ollaan. Mielelläänhän sitä hyvistä keikoista tänne kirjoittaa ja teidän lukijoiden kanssa kokemuksia jakaa.
Keikka oli hyvä, koostui sopivasti vanhoista ja hieman uudemmista biiseistä. Bändillä oli hauskaa lavalla ja sen kyllä huomas yleisökin tai minä ainakin. Muutamia soittovirheitäkin sattui, mutta niille naurettiin heti lavalla ja eikös sellaset hieman kuulukin rock bändin keikkaan? Suosittelen kyllä edelleenkin bändiä jos joku asiaa epäilee uuden rumpalin tuomien muutoksien takia. Aikasempi oli hyvä rumpali ja loistava showmies, uusi ei ole showmies, mutta perkeleen taitava kannuttaja ja soundi on loistava.
Ilta jatkui tästä Anan kanssa kadun yli toiseen baariin jossa Apulanta juuri lopetti keikkansa, harmitti hieman kun olis ollut mukava sitäkin bändiä pitkästä aikaa nähdä, mikä on heidän nykykunto ja eihän tuo olis haitannut vaikka jonkun vanhan hitin olis siinä samalla kuullut. Mutta ei tällä kertaa. Tästä suuntasimme sitten takahuoneeseen jossa Sipe teki juuri lähtöä kotiin ja jäimme sinne muiden bändin jäsenten, sekä tekniikan miesten kanssa turisemaan ja pari kepuakin taisin siinä lipasta kurkustani alas. Hattua täytyy kyllä sille Virtasen Tonille nostaa, viisaita mies haasteli taas ja oli mukava keskustella kaikenmaailman jutuista sen miehen kanssa.
Että tällästä viime perjantaina täällä uudessa kotikaupungissani, ihan jees perjantai ja jees vkonloppu. Laitan alle vielä yhden kuvan, minkä surutta varastin Francinen facebookista, otan pois jos sanomista tulee =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti