Asmodeus - Diabolique Royale

Melkeimpä kaks vkoa kulunut viime postauksesta tänne. Ei tullut vietettyä musalaiffii vkonloppunakaan, että olis voinut siitä kirjoitella ja sitten on ihan tarpeeks saanut istua koneen ääressä duuni juttujen sun muiden projektien suhteen, ettei oo enää tänne saanut aikaseks kirjoittaa. Mutta nyt otan itelleni aikaa siivouksen ja muiden projektien välistä sen verran että päätän oman Asmodeus sarjani täällä...tai ainakin tähän astisista levyistä, toivottavasti joskus tulis lisää, mutta se voi olla liikaa toivottu.

Asmodeuksen kolmas ja viimeiseksi jäänyt levy julkaistiin vuonna 2004 ja kantaa nimeä Diabolique Royale. Bändi on mielestäni mennyt isoin harppauksin eteenpäin musiikillisesti joka levyllä, mutta samalla oman tunnistettavan tyylinsä ja tapansa tarkkaan pitäen. Voisin siis tämän viimeisen levyn kohdalla väittää, että bändi on erittäin toimiva kokonaisuus...tai pitäis vissiin puhua että oli toimiva kokonaisuus, harmillista tuo mennyt aika muoto.

Kansikuvituksessa myös on pidetty tietty tyyli. Taustalla saatana onkin kaunis ja alaston nainen jonka edessä kolme demonia päristelee rodilla liekkien saattelemana. Kun levyn kannen avaa, meinaa jopa hieman alkaa pelottaa kun tämä kyseinen saatana on isompana siinä ja tuntuu että saa kädellään otteen kuuntelijasta. Onko levyn sisältökin saatanallista?

Ei ole...vaan takuu varmaa täyden kympin Asmodeusta!

Asmodeus - Diabolique Royale


1. Phantasmo
2. Ectoplasm
3. Heat
4. Ride2night
5. Farewell
6. 5ft. High
7. Idiot Song
8. The Park
9. RnR Sexmole
10. Heel On The Shovel
11. Too Late
12. Semi - Crazy
13. The Fall

Niinku oon aikasemmissakin kirjoituksissani kertonut, niin musa on räkäisellä laululla ja suht puhtailla soundeilla olevaa psychobillyä ja ehdottomasti sieltä parhaimmasta päästä tässä musa genressä. En sen enempää tässä viimeisessä ala kertoilee, mutta voisin muutamat biisit nostaa esiin tältäkin levyltä. Johnny Cash coveri 5ft. High on mielestäni loistava veto, myös reilu kaks minuuttinen rykäsy nimeltä The Park on toimivaa ja nopea tempoista mättöä, Heel On The Shovel on lupsakkaan loistavasti rallatteleva biisi jossa hyvä fiilis kestää alusta loppuun. Viimeisenä tältä levyltä voisin nostaa esiin Semi - Crazy biisin joka on vaan jotain hiton mahtavaa, jollain tapaa hauskaakin ja erittäin hyvä fiiliksen nostatus biisi...kreisi bilebiisi jos tälläsessä musassa sellasia edes on. Loistavaa psychobillyä tämäkin levy alusta loppuun.

Nyt on sitten Asmodeuksen levyt ruodittu pikasesti täällä läpi...kolme hyvää levyä, jossa joka levyllä tapahtuu kehitystä isoin askelin. Viimeisellä sounditkin alkaa kuulostaa siltä kuin niiden olis pitänyt jo kuulostaa ekalla levyllä, liekkö tekniikan kehittymisestä vai mistä johtuvaa. Oma ehdoton lemppari levyistä on se keskimmäinen, Diggin' Up The King lätty, sieltä vaan löytyy omat lempibiisit, jotka on joskus osunut oikeaan saumaan elämässäni ja jääneet hienoina kappaleina elämääni. Tähän ei kyllä liity mitään sen suurempia muistoja, mutta se vaan on perkeleen tiukka levy ja kai mä olin siihen aikaan hieman enemmän psychobilly kuin nykyään, hah.

Harmittavaa, että tämäkin bändi on tainnut soittonsa soittaa, ei ainakaan vuosiin ole tullut missään vastaan keikkoja tai muita tuoreita uutisia tästä. Onneksi tämänkin sain kerran juhannus bileissä livenä nähdä ja aamuun asti jätkien kanssa dokailla, joten bändistä ihan jees muistot kuitenkin.

Loppuun hienot videoinnit Asmodeuksen studiossa olosta ja Semi - Crazy biisin teosta.

PSYCHOOOOOOOO!!!!