Club Sin Pt 11

No niin...puretaas hieman näitä tänne luvattuja juttuja kun uusia juttu ideoita alkaa jo takaraivossa koputtelee. Tämän jutun aihe on siis Maverick Ry:n tämän vuotiset vappubileet, eli Club Sinit.

Bileethän oli taas vallan loistavat. Järjestävällä taholla on jo monen vuoden kokemus kemuista ja sen kyllä näkee järjestelyissä ja bändien laadussa. Ainut miinus pitää antaa siitä, että Klubin alkoholi on aina hirmu humalluttavaa. Tarkemmin ajateltuna se ei taida olla järjestävän tahon ongelma, joten ehkä siihen löytyy vielä ratkaisu kun tarpeeksi monta kertaa käy tuolla dokailemassa. Kemut on sellaiset, että siellä näkee vanhoja tuttua, joita ei juuri muuten näe, joten tässä yksi hyvä perustelu siihen omaan humalan tasoon ja siihen että jo perjantai iltana dokasin kaikki rahani ja unelmapoikaystävä kun taidan vähän olla niin lauantai aamuna ekat sanat meni jotenkin tähän tapaan....huomenta, taisin dokata eilen kaikki rahani, voisitko lainata 50e? Ja nämähän oli siis kauniit aamuiset ja krapulaiset sanat tyttöystävälleni, heh. Humala oli siis perjantain hyvä ja näin ollen ei hirmusasti muistikuvia bändeistä olekkaan. Toisaalta kun missattiin myöhäisen lähtemisen takia ekana soittanut Hasta La Vista Social Club, niin ei juuri ollut sellasia pakko nähdä bändejä edes. Sellainen siis oli se perjantai.

Lauantai ei siis alkanut parhaissa mahdollisissa olotiloissa, krapulaa ei juurikaan edes kiinnostanut korjailla vaan lipittelin tasasen tappavaan tahtiin muutamia kepuja, lonkeroita ja viinapaukkuja pitkin päivää ja en siis ollut oikein edes kännissä koko iltana. Tämä aikuismainen mielenhäiriö palkitsi sitten seuraava aamuna, kun ei krapulasta tietoakaan, eikä väsymystä lukuun ottamatta mitään ongelmaa kotimatkalla. Eli yhteenvedettynä aika hienosti hoidettu vappu ja erittäin hyvin ajoitetut ja jopa rajoitetut humalat. Laitan alle muutamia kuvatuksia siltä reissulta ja päätän tämän tarinan niihin.

Alla ystäväni Lepards ja Kepards

Tää on joku lauantai aamun krapula kuvaus juttu hotellin töllöstä.

Sit piti potea krapulaa ja kävellä cityllä, mutta siitä se pikkuhiljaa helpottui.

Varsinkin kun kävelymme vei American Dineriin ja sain eteeni suurta herkkuani, eli Wingssejä sekä Ribsiä, ainut että tää ribsi oli loppujen lopuks aika paskaa, mutta wingsit ei pettänyt tälläkään kertaa.