Matkasimme tyttöystäväni kanssa uskollisella Paskatillani kohti Ristiinaa perjantaina iltapäivästä, koska illalla oli nuorisotoimen tms järjestämä Astuvarock tapahtuma, jossa oli myös treenikeikan muodossa soittamassa SCW. Ihan jees veto jätkiltä ja iso hatun nosto Ristiinan kunnan nuorisoaktiiveille jotka mahdollistaa tuollaiset tapahtumat. Nuorille tuo tapahtuma on varmasti hieno juttu, paikalliset bändit soittaa eli siis kaverit soittaa, nuoret pojat pääsee juoksee tyttöjen perässä ja sellasta kaikkea huoletonta nuoruuden kokemuksien kartuttamista. Itehän siellä tunsi hieman vanhaksi itsensä, mutta samasta syystähän mäkin siellä olin. Katsomassa kavereiden bändiä ja saamassa uusia huolettomia kokemuksia tyttöystäväni kanssa, hehaa.
Muutamat kuvat astuvarockista Ristiinan koululta, kuvissa SCW.
Tämä tapahtuma oli nolla promillen tapahtuma, joten onneks jätkät soitti heti alkuillasta ja pääs sen oleellisen pariin punkrock vkonlopussa. Eli kepua koneeseen, treenikselle hetkeks ja sen jälkeen suunta mikkelin BlackOut baariin ku siellä ei ollut keikalla Reckless Love vaan Anal Thunder, Civil Abuse ja olikohan vielä Hero Dishonestikin ja jos oli niin se meni kyllä ihan ohite. Mikkelissä kun näki taas niin monen montaa tuttua, niin keikat muutenkin meni hieman ohite. Civil Abuse oli loppujen lopuks ainut, mikä mua kiinnosti ja sen tahdoin nähdä. Jotenkin kuvittelin bändiä enemmän punkrockiks tai kai olin uneksinut niin tai jotain sellasta, mutta bändi olikin aika rankalla soundilla, hyvinkin nopeaa ja räkästä punkkii. Ei siis täysin paskaa, mutta ei ehkä täysin sitäkään mikä mun korvaa yleensä miellyttää, mutta hyvällä energilla jätkät soittivat ja ihan jees keikka se oli.
Tässä muutama kuva Civil Abusesta.
Tän jälkeen tais olla se hetki illasta, kun bändi ei jaksanut kiinnostaa. Sivusta kuunneltuna se kuulosti hyvinkin samalta kuin aikasempi ja ei juurikaan olis antanut mulle mitään uutta tuohon iltaan, joten hengasin kavereiden kaa, vaihdoin kuulumisia pitkän ajan jälkeen monenkin mikkelin miehen ja naisen kanssa, eli laatuaikaa samalla kun lipittelin muutaman Sol oluen ja pari lonkeroakin tais siinä sivussa mennä.
Illan päätti Anal Thunder, jolla kyllä keikkasetti uudistuu biisien osalta, mutta muutenhan se on sitä samaa jorinaa, kännisekoilua, kikkailua ja samoja välispiikkejä kuin jo on vuosia ollut. Bändihän on siis hyvä, jollei jopa loistava, mutta jotenkin on vähän maku viime vuosina tuosta livemenosta hävinnyt ja kerta vuoteen tätä bändiä onkin itelleni vallan loistava määrä. Keikkajärjestäjille varmasti suht varma bändi, koska ovat niin monen monta vuotta jaksaneet sekoilla meidän musadiggareitten iloksi, joten alkaa olee nimee jo isommissakin piireissä ja varmaan joka Suomen kolkasta löytyy joku joka Anal Thunderia kuuntelee ja näin ollen keikalle aina tulee porukkaa. Hyvin sitä oli nytkin ja porukka oli ihan liekeissä kun jätkät veivas omaa showtaan. Itteäni ehkä eniten lämmitti edelleenkin ne vanhat "hitit" jotka oli taidokkaasti puristettu jonkin sortin potpuriks tai hyvinkin tiiviiks tiivistelmäks. Kyllähän se näytti muuhunkin yleisöön uppoavan todella hyvin. Kuvia ei tullut kovinkaan montaa koko illalta, enkä jaksanut kaukaa alkaa tästä bändistä niitä zoomailee, joten linkitän tähän niiden uusimmalta levyltä biisin nimeltä Through Al Bundy's Eyes.
Hävettävän vähäisestä alkoholin määrästä johtuen ei minkäänlaista krapulaa, eikä muutakaan heikkoa olotilaa aamulla. Suuntasimme siis Mikkeliin kirppareita kiertää. Tällä kertaa löysin Undergroundin nahkatennarit, jotka oli melkeimpä käyttämättömät ja hintaa 15e. Pakkohan ne oli mukaa kopata, kun kokokin natsas. Samanlaiset kengät olen yhdet jo puhki kävellyt ja sillon ne kengät maksoi 30e vaikka olikin hurjassa alessa. Ovh Suomessa tuollaisilla taitaa olla jotain 50 - 70e välimaastossa riippuen paikasta. Mitäs muuta päivään mahtui, no ainakin hyvää ruokaa Rossossa, hyvä seura ja hyvä tuuri kirpparilla, hyvä päivä siis.
Illasta lähdettiin sit Otavaan moikkaa kummipoikaa ja heidän perhettä, siinä muutamat keput ja viinilasit ja sitten kohti Huvikumpu ravintolaa koska siellä oli keikalla SCW sekä Badass Democracyn poikien peruutuksen korvannut Tragic Gunns. Bändin jätkistä yks tais olla ainoastaan täysikäinen ja sen kyllä huomas, mutta hiton tiukasti ne pojat soitti ja jos hommat jaksaa vaan kiinnostaa ja kehitys jatkuu samalla tavalla niin seuraava Hanoi Rocks on tulossa. Liekkö Tragic Gunnsin laulaja Jonne Aaronille sukua, kun jotain samaa neitimäisyyttä tuossakin oli, kuvassa vasemmalla.
Keikka ei juurikaan itteeni kiinnostanut, mutta mukana oli näilläkin muutamat omat faninsa ja meno oli ihan hauskan näköistä. Kavereita alkoi Ristiinasta ja Mikkelistä valua enemmän tai vähemmän ja moni heistä enemmän tai vähemmän kännissä. Perus kiusaa kavereiden puolelta niinku alla oleva kuva kertoo.
Parit Gintonicit kun sellaset kerta tarjottiin ja muutamat lonkerot, olikin aika SCW:n keikan. Tais olla ensimmäinen virallinen keikka triona, kun ei sitä edellis illan koulun keikkaa sellaseks lasketa. Toimi kenties paremminkin noin ja huomas jotenkin, että jätkiä on henkisesti helpottanut toisen kitaristin pois jääminen. Nyt vaan keikkaa, varmuutta siihen touhuun, pientä välispiikki harjoittelu ettei sorruta Anal Thunder maiseen toisteluun tai sitten vaan keikka putkeen ilman välispiikkejä niin homma alkaa olee kuosissa ja vain maailma on rajana...buahahhahaa, mutta suunta on oikea ja kehittyminen kyllä näkyy.
Alla vielä muutamat kuvat SCWstä Otavan Huvikummussa.
Tällänen musapläjäys tällä kertaa =)
Mikkeliin enemmin tälläistä! =)
VastaaPoista