Itelläni vuoden vaihde meni loistokkaassa seurassa ja hyvän elokuva trilogian parissa. Keikka elämänkin potkaisin käyntiin heti vuoden ensimmäisenä päivänä kun paikallisessa Old Cock baarissa oli soittamassa ekoista Totem Roll Weekendeistä tuttu The Soil Senders Tampereelta. Mukavahan se oli taas kuulumiset vaihtaa tutuiks tulleiden soittajien kanssa ja nähdä mikä oli keikkakunto vuoden ekana päivänä. Keikkakuntohan oli vallan iloinen ja loistava, eikä se ollut alkoholin ansiota, vaan rautaisen ammattimaisuuden jota tältä bändiltä löytyy. Bändihän on suht tuore, perustettu vuonna 2008, mutta soittajat taas ei oo niinkään tuoreita. Enkä tarkoita heidän ikää vaan kokemusta jota löytyy esim. bändeistä nimeltä Whistle Bait ja Back Beat Combo. Keikka oli hyvää takuu varmaa Soil Sendersia, reipasta ja rytmikästä soitantaa, iloisia ja hyvinkin meneviä biisejä, aina yhtä piristävää saksofonia, basistin laulamia biisejä. Näki, koki ja kuuli, että bändi nautti lavalla olosta ja keikasta vaikkakaan porukkaa ei vuoden ekana päivänä paikalla hirmuista määrää ollutkaan. Mietin siinä ekan setin aikana, että ostaisko bändin levyn, koska voisin sitten kirjoitella tänne musapläjäystä hieman keikasta ja hieman levystä. Päässäni pyöri ajatukset suht huonosta sen hetkisestä taloudellisesta tilanteestani ja siitä että onko tämä levy tai bändi kuitenkaan sitä mitä kotona jaksaisin kuunnella. Setin jälkeen rumpali tulikin luokseni ja tokas, että keväällä kukaan ei tainnut ymmärtää tätä sulle antaa, mutta ota nyt sitten levy kuunteluun ja samalla löi levyn kouraani. Joten iloisen yllätyksen muodosta tämä kirjoittaminen on mahdollista myös sen levyn osalta.
Joten mennäämpä levyyn sitten. Kansikuvaltaan se on tämän näköinen.
Kansikuva on ehkä hieman harhaan johtava tämän bändin osalta. Tai no tuokin on jokaisen omassa ajatusmaailmassa oleva juttu, mutta ite sen jotenkin tunnen vievän hieman harhaan koska bändi soittaa iloista rokettia ja en muista kellään bändin jäsenellä nähneeni yhtään tatuointiakaan, hehaa. No mutta jotenkin jostain mielikuvasta tai muusta sellasesta johtuvasta en tuon kannen nähneeni kuvittele levyn sisältävän sitä musiikkia mitä se sisältää. Kansikuva on muuten Juho Juntusen käsialaa, eli kova tekijä löytyy myös siltä saralta tällä levyllä. Levy on Jungle Recordsin julkaisema ja on tullut viime vuoden keväällä.
The Soil Senders : Greased
1. Tiny Little People
2. It's All About Luck
3. I Let The Doorbell Ring
4. Running On Loose
5. First Man On Mars
6. I Don't Wanna Miss A Thing
7. Astounding Mademoiselle
8. There's A Moments
9. Don't Hide Your Smile
10. Evil Eyes
11. Boneyard Boogie
12. Radio At Home
13. Bad Dream
14. Baby Please Just Go
Kaikki levyn biisit on omaa tuotantoa ja läpi levyn kulkee bändin ehkä tunnistettavin juttu eli iloisuus ja rytmikkyys. Sitä voi kai kutsua sanalla svengaava ja tähän bändiin se natsaa kuin nyrkki silmään. Levyn avaava raita kertoo kuulijalle heti sen mitä levy pitää sisällään, kaunista ja reipasta soitantaa jossa kaikki osaset natsaa vaan oikeille paikoilleen. Bändin ehdoton vahvuus on myös se, että jokainen neljästä jäsenestä laulaa mukana, taustoja ja basisti jotain biisejä myös kokonaisuudessaan. Antaa heti hyvän vaikutelman, kun kertosäkeissä tms hyvällä maulla kuitenkin koko bändi laulaa, ettei kyseessä siltikään ole mikään doowoppi yhtye vaan, oikealla ajoituksella taustalaulut antaa potkua ja syvyyttä biiseihin.
Pätevän kuuloista soitantaa ja roken rollia, mutta onko tämä sitten sitä mitä kotona jaksaisin kuunnella? Nopeasti sen enempää miettimättä ei ole, vaikka tässä muutamia kertoja levyä kuunnelleena en kuitenkaan koe oloani epämielyttäväksi vaan ehkä jopa päinvastoin. Jalkani kenties hieman väpättää, sormet napsuu läppärin kulmaan kirjoituksen lomassa ja fiilis on kaikinpuolin hyvä, mutta...Ei tämä ole sitä musaa jota jaksan kotona kuunnella ja syy on siihen tämän levyn ja bändin kohdalla se, että tämä on liian hyväntuulista musiikkia, liian svengaavaa, liiaksi mukaansa vievää ja liian hyvän olontunteen tuottavaa. Kotona en sellaista kuitenkaan tarvitse kuin harvoin, kenties fiiliksen nostattajana ennen baariin lähtöä, keikalle lähtöä jne toimii varmasti. Yhden asian tiedän jo nyt muutamien kuuntelujen jälkeen. Tämä levy on ehdoton hankinta jokaiselle jenkki autolla kesällä Suomen teitä ajeleville tahoille, koska mikään ei toimi paremmin kuin kaunis Suomen kesä, kasi koneen murina, pehmeä kulku polttavaa tietä pitkin, autossa ikkunat auki ja tämän levyn kuuntelun nostattaman leveän hymyn mikä kesäkelissä ja tien päällä on tietenkin myös kärpästen täyttämä, mutta siihen kun sytyttää vielä hampaiden väliin röökin, laittaa soittimesta hieman vielä kovemmalle ja polkaisee vielä hieman kaasua ja ajelee määränpäähänsä. Siis erittäin hyvää Road Trip musaa tapahtumasta tapahtumiin, myös ihan huvi ajeluihin ja muistakaa, että jos määränpäätä ei ole, niin auringon lasku on aina hyvä määränpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti