Rokulipäivän musapläjäys.

Kuppi kuumaa kahvia eteen ja facebookissa arvontaa taas käyntiin. Tällä kertaa otinkin työn alle kahden kaverini arpomat levyt, koska ensimmäinen osui Reverend Horton Heat bändin promo sinkulle Yeah, Right. En kyllä millään muista että mistä moisen promo käyttöön, ei myyntiin tarkoitetun sinkun olen itelleni saanut / hankkinut. Uskoisin, että tämäkin sinkku on tullut ns. kaupan päälle jonkun levytilauksen mukana tms. Levyhän siis sisältää ainoastaan Yeah, right nimisen biisin ja tämä biisi löytyy Liquor In The Front albumilta. Levy on tullut ulos Sub Pop / Interscope Recordsilta joskus vuonna miekka ja kivi. Biisi ei todellakaan ole albuminsa parasta antia, mutta mielestäni tämän aikakauden Reverend Horton Heat itsessään on sitä parasta mitä bändiltä on tullut. Kansiahan tässä ei oo, mutta takakansi näyttää tältä.

Biisissä ei sinäänsä oo mitään vikaa, hyvinkin sähköisen kuuloinen kappale. Samaa Yeah, Right hokemistahan tää melkein on. Alkaa tympimään kun on kuunnellut sen 10 kertaa putkeen niinku mä nyt, joten tämä tästä levystä ja mennään seuraavaan mikä onkin todellinen klassikko ja hittilevy. Vai mitä ootte mieltä?

Toinen arvottu levy löytyy punk hyllystä ja numero sattui osumaan tiukalle punkrock levylle. Rancid ...And Out Come The Wolves. Biisilista näyttää tältä.

Rancid : ...And Out Come The Wolves


1. Maxwell Murder
2. The 11th Hour
3. Roots Radicals
4. Time Bomb
5. Olympia WA.
6. Lock, Step & Gone
7. Junkie Man
8. Listed M.I.A.
9. Ruby Soho
10. Daly City Train
11. Journey To The End- Of The East Bay
12. She's Automatic
13. Old Friend
14. Disorder And Disarray
15. The Wars End
16. You Don't Care Nothin'
17. As Wicked
18. Avenues & Alleyways
19. The Way I Feel

Levy on vaan niin loistava, eikä oo tullut pitkään aikaan kuunneltua, että jumiuduin vaan kuuntelee ja fiilistelee. Yritä tässä sit samalla saada jotain kirjoitettua. Taattua tykitystä heti ekasta biisistä lähtien, hittiä hitin perään. Kahvikin ehti perkele kylmenemään kun jäin fiilistelee ja muistelee Lontoon reissua vuodelta 2006 jolloin kävin kattoo kyseistä bändiä sekä monen montaa muuta bändiä, mm. Living End tuli sillon nähtyä. Se oli kyllä hyvä reissu kaikkineen humalineen ja eläintarhoinaan. No mutta lopetetaas fiilistely ja paneudutaan hieman levyyn. Lätty on ehdottomasti bändin koko tuotannosta parhaimmistoa ja kun tätä kuuntelee niin vetää kyl sanattomaks ja ainut mitä päässä pyörii hyvän fiiliksen lisäksi on, että tämä on ehdotonta punkrockin eliittiä ja vaan mahtava levy ja kokonaisuus. Biisit Maxwell Murder, Roots Radicals, Time Bomb, Olympia WA., Ruby Soho, Old Friend, The Wars End ja As Wicked on niin monen monta kertaa eräässä jo suljetussa paikallisbaarissa jukeboksista kuunneltu ja koko baarin kanssa mukana laulettu. Tämä levy menee ehdottomasti sinne aina hyvän fiiliksen tuovan ja jalan vipattamaan pistävän levyjen joukkoon. Sopii myös sinne kesäiselle Suomen tielle jenkki autoon kuunteluun ja koko auto laulaa mukana. Tuleeko tästä muuten se lauluauton nimitys? Mutta tiedän, että sellaisiinkin autoihin tämä levy on ihan ehdoton hankinta! Tätä levyä en voi muuta kuin suositella kaikille joille punkrock vähääkään kolahtaa, ehkä tämän loistavan levyn myötä alkaa kolahtaa muutkin. Jos bändi tai levy ei ole kuin nimeltä tuttu, niin kipin kapin lähimpään levyliikkeeseen hakemaan loistava levy kuunteluun, eikä taida nykyään enää maksaakaan kovin montaa euroa.

Taisi muuten olla ensimmäinen punk levy tässä blogissa, ehkä alan niitäkin raapii hieman enemmän auki kun ekaks tuli näin mahtava lätty. Loppuun vielä yksi suttuinen kuva Lontoosta 2006, oltiin yläparvella kattomassa keikkaa vaikka liput olimme olevinaan tilanneet alas, mutta toisaalta tuolta näki koko keikan hyvin ja menoa löytyi myös parvelta.